maanantai 29. toukokuuta 2017

Miehikkälän orilaitumella

Kävin sunnuntaina Miehikkälässä, katsomassa  toisen kerran eläissäni orivarsojen laitumelle laskua.
Se viime keväinen tapahtuma oli niin mieleenjäävä, että uusinta oli toiveissa.  Kiinnostavuutta ei puuttunut tälläkään kertaa.
Nyt tulee varsin pitkä postaus, mutta tapahtuma kokonaisuudessaan vaatii tämän :)
En ole koskaan ollut mikään hevostyttö, pikemmin taidan vähän pelätä hevosia. Mutta ne ovat niin kauniita ja uljaita liikkeissään ja viehättäviä kaikin tavoin.


 - Hei kuvaajakolleega, huomaatko otsakamerani!
Ikuistan tässä leirikesän alkamisen riemua. Tätä en voi kyllä pitää kuin kavion merkitsemiseen saakka. Sen jälkeen olemme ihan ilman mitään ihmisen laittamia vempeleitä.


Kavio sai merkinnän. Tämä ei satu.  Toisia vaan jännitti enemmän kuin toisia. Vieressä oleva kaasupullo piti kuitenkin aikamoista suhinaa. Sitten kun tilanteeseen rauhoituttiin, kaikki sujui hyvin.


 Tämä on se hetki kun riimut ja muut asiaan kuuluvat tarvikkeet irroitetaan ja orivarsojen kesäloma alkaa.
Hevosia oli kaikkiaan kolmetoista.  Useimmat niistä alkoivat tässä tilanteessa heti syömään :) Ei merkkiäkään hurjista taistoista johtajaksi pääsystä.





 Kyllä niitä kahakoitakin syntyi, mutta huomattavasti vähemmin kuin viime keväänä.
Pelotti oikein kuunnella kun kaviot osuivat kohteeseen, aikamoisia läiskähdyksiä! Mutta muistan että on kerrottu, ettei mitään vakavaa ole koskaan tapahtunut. Ja näitä laitumelle laskuja on ollut hyvän matkaa yli viisikymmentä.
Hurjaa meteliä hevoset pitivät, miksi sitä nyt kuvaisi, ei se ainakaan hirnumista ollut.







 Pikemminkin tällaisia tutustumisia oli paljon.
En tunne hevosten tapoja, mutta asiaan perehtyneille tuo korvien asento kertoo varmasti paljon.


 Tässä tilanteessa kaikki näytti niin kovin sopuisalta, kunnes tilanne repesi pieneen kahakkaan. Hännät ja harjat hulmuten siellä mentiin ja yleisöllä riitti katsottavaa.


 Yleisöä olikin paljon. Oli mukava kuunnella mitä siinä ympärillä ihmiset keskustelivat ja arvioivat tapahtuvaksi tulevana kesänä.
Vieressä oli kaksi alle viisivuotiasta pikkumiestä vanhempineen. Erään hevosen nimi oli Herra Paukku ja arvatkaa vaan että pikkumiehillä oli hauskaa. Pian nimi vääntyi Herra Kakaksi ja sitä kikatusta riitti. Melkein tarttui :) Vanhemmat yrittivät siirtää keskustelua johonkin muuhun suuntaan, mutta taas kohta palattiin Herra Paukkuun.


 Jotain erimielisyyttä tämänkin orikaksikon välille syntyi. Yllättävän  pitkään nämä nuuhkimiset kestivät ja useinmiten se näytti päättyvän näin.





 -   Nyt pitää keksiä jotain mukavaa. Laitanpa vähän multaa pöllyämään, jos toisetkin innostuisivat. Hei tulkaa mukaan, tämä on hurjan hauskaa!





 - Onko siulla koti-ikävä? Tule vaan tähän viereen, jutellaan vähän, kyllä me tästä selvitään. Muutama päivä, niin ollaan täällä kuin kotonamme.


 Ajattelin liittyä seuraamaan laidunvalvojan kuvaterveisiä ja hevosten eloa fb-ryhmässä. Kiinnostaa tietää, kuka se näistä johtajuuden valitsi, kun kukaan ei ollut mielestäni tässä alkutilanteessa erityisen pomoainesta omaava.


                                                        Mukavaa alkanutta viikkoa!

38 kommenttia:

  1. Upeita hevosia ja vapauden riemua! Aivan ihana kuvasarja.
    Oli varmasti komeaa katseltavaa paikan päällä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on sen verran kivaa katsottavaa, että perinne tästä on tehtävä :)
      Upeita eläimiä!
      Kiitos Minttuli!

      Poista
  2. Upeat kuvat ja kivasti kerroit tapahtumasta.
    Hevoset ovat uljaita ja kauniita eläimiä ja hieman pelottaviakin.

    Mukavaa viikkoa myös sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten ne osaavat juostakkin niin kauniisti, silmää hivelevästi!
      Kiitos Sirpa!

      Poista
  3. Olin ihan unohtanut tämän sun blogisi, mutta nyt musitin. Multa meni ihan ohi tuo tapahtuma, pari kertaa olen käynyt, toisaalta nyt en olisi ehtinytkään. Kivat kuvat ja juttu!
    Tuula

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällähän mie puuhailen kuvieni parissa :)
      Laitoin oikein kalenteriin etten vaan unohdä tätä.
      Kiitos Tuula!

      Poista
  4. Ihanat hevoset! Kuvista todella välittyy heppojen riemu ja kesälaitumelle pääsy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riemua siellä riitti, valtavan laajat alueet hevosille käytettäväksi.
      Kiitos Cara!

      Poista
  5. Komeita hevosia. Mä olen ikuisesti heppatyttö, vaikka tästä harrastuksesta onkin 16 vuotta aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä taitaa olla sellainen harrastus jota ei unohda, jos siihen on kerran päässyt makuun. Jotkuthan aloittavat uudelleen ruuhkavuosien mentyä.
      Kiitos Satu V!

      Poista
  6. Hieno kuvasarja!!!
    Pappani oli varsinainen hevosmies ja niin kauan kuin hän eli, piti ola hevonenkin. Usein saimme Tapaninpäivän ajelua papan reen kyydissä ja mukavaahan se oli: kiitää pitkin kyläteitä hevosenkellon kilkatusta kuunnellen .
    En ole koskaan ratsastanut, mutta onhan hevosia kaunis katsella. Kylällemme on viime vuosien aikaan tullut melkoinen määrä hevosia ja joka päivä niitä myös kulkee talomme ohi. Ihan viehättävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsuudesta muistan myös näitä Tapaninpäivänajeluita tuttavien hevosilla.
      Meillä on tuossa suhteellisen lähellä ravirata ja siellä on hevostalleja. Toisinaan törmään tuolla kuvauspoluillani ratsastaviin tyttöihin. Kyllä se hevonen on iso, kun se vierestä ohittaa :)
      Viehättävää se on.
      Kiitos Piipe A!

      Poista
  7. Ihan järkyttäviä noi pikkupoikien pissakakkajutut! Ja kun ne ei ota loppuakseen millään vaan sitä samaa jatketaan tuntitolkulla...jostain anaali-oidipuskompleksistahan siinäkin on kysymys,huh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelen näin, että tämäkin vaihe kuuluu tietyssä iässä normaaliin kehitykseen. Lapsi testaa kielletyn ja sallitun rajoja.
      Kiitos kommentistasi!

      Poista
  8. En ole hevostyttö minäkään, mutta kuvasarjasi on hauskaa katseltavaa. Upeita kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli mukava päivä siinä aidan vierellä "hevostellessa".
      Kiitos Seija!

      Poista
  9. Voi että, mahtoipa olla oripoikien riemua päästä laitumelle pitkän talven jälkeen, upea kuvasarja! Komeita hevosia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oripojat joutuivat jonkin aikaa odottelemaan kuljetuskopeissaan, ennen laitumelle laskua. Melkoinen töminä sieltä kuului ja kun yksi aloitti hirnumisen, niin moni siihen yhtyi.
      Kiitos Kivipellon Saila!

      Poista
  10. Kerrassaan hienot kuvat komeista oripojista!
    Hevosten olemuksessa on jotain erityisen kaunista ja ylvästä. Ihastuttava postaus, kiitos :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla huomasi, miten herkkiä nuo isot, kauniit eläimet kuitenkin ovat. Näytti että uudet asiat pelottavat, esimerkiksi tämä kavioitten merkintä.
      Kiitos Ansku!

      Poista
  11. Aivan ihania kuvia! Hevoset niin hienoja ja uljaan näköisiä eläimiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos hevoset olisivat lähempänä, niin kävisin varmasti usein katsomassa.
      Kiitos Kaksi huonetta!

      Poista
  12. Uljaita eläimiä. Sen verran allerginen vaan niille, että pysyn aina kohtuullisen matkan päässä ja sisätiloissa ei voi tavata ollenkaan. Upea kuvasarja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo allergiat ovat niin tylsiä.
      Varmasti suuri murhe, jos ratsastuksen aloittanut allergisoituu.
      Kiitos Tillariina K.!

      Poista
  13. Komeita poikia. Varmasti hieno hetki seurata paikanpäällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoja hetkiä, jos vähän pelottaviakin.
      Kiitos seita!

      Poista
  14. Tämän näkeminen ei varmaan koskaan unohdu. Hevoset ovat niin aitoja riemuissaan. Upeasti olet taltioinut niiden ilon ja tanssin ja keskenään kirmailun. Tosi ihana kuvararja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tätä herkkua on saatavilla todennäköisesti joka kevät :)
      Kiitos orvokki!

      Poista
  15. Onpa ollut sykähdyttäviä ihania hetkiä hevosten parissa.
    Hienoja tilannekuvia!

    Rakastan hevosia, ne uljaita ja kauniita eläimiä. Lapsuuden kodissani oli hevonen.
    Raskasta työtä Liisa hevonen joutui tekemään karjanhoito-metsätilalla.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomalainern hevonen taitaa olla vahva ja hyvä työhevonen ja yleensä isännät kai pitivät hyvää huolta kaveristaan!
      Oli mahdottoman mukava reissu jälleen, upeaa katsottavaa!
      Kiitos Liplatus!

      Poista
  16. onpa menoa! Todella hienot kuvat1

    VastaaPoista
  17. Olet ollut hienoa tapahtumaa seuraamassa. Upeita kuvia.
    Nämä kait suomenhevosia? Kauniita, kuin mitkä. Minun lapsuuskodissa oli hevonen, josksu kaksi. Vähän olen ratsastanutkin ja jotenkin se pieni ratsastuskipinä elää yhä. Ehkä issikoilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomenhevoseksi ajattelee ensin tuon vaaleaharjaisen ja- häntäisen, se on jotenkin niin perinteinen ja tuttu väritys.
      En kyllä osaa sanoa näistä kaikista, kaksi tummaa kaverusta ovat ainakin lämminverisiä.
      Tutuista jokunen on alkanut aikuisella iällä ratsastaa ja nauttii kovasti!
      Kiitoa aimarii!

      Poista
  18. On se ihmeellistä, että tuollainen uljas ja voimaa uhkuva eläin suostuu tottelemaan ihmistä, joka on kuin heinänkorsi sen rinnalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti vielä paremmin, jos arvostus on molemmnpuolista.
      Muistan tällaista tarinaa kerrotun sodan päätyttyä. Hevonen palasi vanhaan tuttuun kotitalliinsa sodan melskeistä, niin isännän kertoman mukaan hevonen itki siinä pilttuussaan.
      Kiitos Häivähdys!

      Poista