Sievä kuin sieni pienenä

Nyt otan tietoisen riskin kun laitan tämän postauksen, saatan menettää vähintään viisi lukijaani seuraavien "ällöttävien" otusten takia. Tai voihan olla näinkin että joku ohikulkija näkee pieneen harrastelijatutkijan sieluuni ja liittyykin uudeksi lukijaksi :D
Aluksi vähän lämmittelyä

Eräänä niistä loppusyksyn sateisista päivistä kun ei ollut mitään kuvattavaa, selailin uutta Luontolehteä. Siellä oli artikkeli sienisääskistä ja niitten toukista. Sateen tauottua innostuinkin etsimään näitä sääskiä.
Tästä artikkelista selvisi sekin keitä olivat viime keväänä mökin lattialta löytyneet lukuisat, kuolleet pitkäkoivet. Sienisääskiä oli ollut edellisenä syksynä paljon.
Ei tarvinnut kauas kulkea kun löysin sellaisen  vähän väsähtäneen näköisen, lupaavalta näyttävän sienen.

Aikuisia  sääskiä ei näkynyt missään, ei ainuttakaan. Mutta huomasin näitä toukkia, joita putkahteli esiin tuolta sienen pinnan alta. Luin että  sienisääskiä tunnetaan Suomessa yli 700 lajia joten en tiedä mitä lajia  nämä beibit edustivat :) Tuossa alhaalla vasemmalla oleva musta pilkku on toukan "nenä" sieltä se singahti kiemurrellen tai melkeinpä jopa heittäytyi esiin.

Seurasin juuri tämän toukan esilletuloa tuolta pinnan alta. Sen kieppumis- ja ponnisteluvaihe oli niin raivokas että sain vain epätarkkoja kuvia. En tiedä kuinka paljon siellä sienen sisällä näitä tulevia sienisääskiä mahtoikaan asustaa ja kasvaa.

Muistakaa kun ensikerran potkaisette kiukuissanne pilalle mennyttä sientä niin monta pientä sienisääsken toukaa voi saada päänsäryn :)
Eihän tämä nyt kaunista katsottavaa ole mutta maailma on täynnä mielenkiintoisia mutta ei aina niin kauniitakaan asioita.

Laitetaan vielä neitoperhonen sinetiksi niin jää hyvä maku suuhun :)

Meillä on lunta sentin, pari, jospa sitä pääsisi viikonloppuna kuvaamaan tulevaa talvea jos sinne tuuleen ja tuiskuun nyt sekaan mahtuu!

Piiloittelua

Arka ja epäluuloinen sanoo Suomen lintuopas harakasta ja jatkaa, räkättää epäillessään vaaraa ja härnää kissaa, pöllöä tai haukkaa hyppimällä ja lentelemällä ympäri.

Tähystää valppaasti puun latvassa. Maassa hyppii ketterästi tai tepastelee nykivästi vuoroaskelin.

En tiedä mistä piiloittelusta tai varastoinnista tässä on kyse, harakka seurasi pitkän aikaa läheisellä oksalla katsellen ympärilleen ennenkuin ryhtyi tähän toimeen.

 

 

Lentokentän laitamilla

Seuraan ihan päivittäin lintuharrastajien sivuja ja huomasin että lentokentän parkkipaikan sembramännyissä oli tavattu pähkinähakkeja.
Täällä tihuutteli vettä mutta ajattelin kuitenkin mennä katsomaan.

 Olin onnekas, molempina päivinä oli nähty vain yksi lintu. Nyt niitä olikin kaksi, tosin toinen lensi viereiseen sembramäntyyn ja pysyi siellä. Pieni sade ei haitannut, puun alla pystyi ihan hyvin kuvaamaan.

Suomen lintuopas sanoo pähkinähakista, luottavainen ja valpas. Loikkii terhakkaasti maassa tonkimassa käpyjä ja pähkinöitä.
Luottavainen se olikin ja loikkiminen näytti lähes hilpeältä, siitä en saanut kunnollista kuvaa. Lähestyin ihan hitaasti ja pääsinkin  lähelle. Lintu ruokaili käpyjen kimpussa eikä välittänyt mitään vaikka kuvasin  ihan vieressä ja siihen se sitten jäikin jatkamaan ruokailuaan.

Siementen saaminen kävystä näyttää vaativan ihan raakaa voimaa. Välillä se kuljetteli käpyä nokassaan ja kohta taas nokkimaan.

Tämä suussa näkyvä ruokapala näyttää niin pyöreältä ettei varmastikaan ole sembramännyn siemen, todennäköisesti linnuille on viety pähkinöitä.

Kävin muuten samalla kauppareissulla ostamassa linnuille talviruokaa vähän pidemmällä tähtäimellä.
Talipalloja, kuorittuja auringonkukansiemeniä, maapähkinöitä ja muutama pieni pussi siemensekoitusta ja totesin ettei tämä ole halpa harrastus lainkaan. Mutta jospa nuo linnut palkitsisivat talvibaarin pitäjän poseeraamalla kuvaajalle.

Marraskuisia tunnelmia

Tänään oli jälleen niin väritön päivä kun olla vain voi, vesistöjen liepeillä leijaili raskas sumu.
Mutta lämmintä riitti, tarkeni kuvata koko ajan ilman käsineitä.

Järven pinta oli täysin liikkumaton ja tyyni. Ei minkäänlaista tuulenvirettä vain raskas sumu roikkui veden päällä.

Kuinkahan vanha rantamökki selviää tulevana talvena jäitten armottomasta rutistuksesta (huomaatteko olen positiivinen ja uskon talven vielä tulevan)

Päivän ainoa valopilkku! Juhannusruusun latvaoksiin jääneet muutamat lehdet ruskaväreissään.

ÖTÖKKÄKAMMOISET NYT SILMÄT KIINNI!
Makrokuvauksesta innostunut oikein ilahtui kun mädäntyvien omenoitten päällä oli vielä elämää :D

Makroviikko 81

Makroviikoilla on tarkoitus kuvata jokin kohde läheltä.

Tämän viikon aiheena on NAPPI

Tätä murrettahan sitä on kuullut lapsesta saakka, tulkkaan tarvittaessa nappiin painetut sanat :)

                                                   Nappeja vaivaan jos toiseenkin!


Toiset haasteeseen osallistuvat löydät tämän napin alta   

Nokkela ja oppivainen

Ja epäluuloinen ja varovainen, näin sanotaan variksesta. Varis on aika kiinnostava lintu, olen huomannut.
 Astelee keinahdellen ja loikkii hoippuvasti ja ojentautuu raakkumisen tahdissa, näin kuvailee Suomen lintuopas. Tämäkin piti lukea että osasin tarkkailla, näinhän tämä menee, juuri näin.

Toivoisin oppivani kuvaamaan  tavalla joista  välittyisi ja näkyisi  kyseiselle linnulle tyypillinen ja tärkein käyttäytymis- tai persoonallisuuspiirre.

Tässä kohdin ajattelin että  jos kuvaisin rikoselokuvaa jossa eläimet olisivat päärooleissa niin varis saisi sivuosaroolin väärän rahan painajana :)

Tilhet

Eilen.
Marraskuinen sunnuntaiaamu, lämmintä viiden asteen paikkeilla, hyvä pyöräilysää. Pakkasin repun selkään ja poljin reippaasti viereiseen kaupunginosaan kuvaamaan tilhiä. Enhän toki tiennyt varmasti että tilhiä siellä olisi mutta sen tiesin että pihlajanmarjoja siellä ainakin  riittää.

Kyllä siellä niitä oli , useammassa puussa, arvatkaa vaan mikä helisevä viserryskonsertti tuolta yläilmoista kantautui. Läheisessä urheilutalossa oli jokin lasten tapahtuma, liikenne paikalla oli melkoista. Tilhet säntäilivät pienistä pihlajista näihin koivuihin ja edestakaisin aina kun autoja liikkui ja niitä liikkui paljon.

Jäin paikoilleni kuvaamaan yhden tällaisen rehevän, pienen pihlajan alle ja kohtahan tilhet eivät olleet millänsäkään kun olin siinä, tottuivat nopeasti, kuuluin maisemaan.

Tilhi on mielestäni yksi kuvauksellisempia lintuja, tämä on jo toinen postaus kyseisistä linnuista.

Tilhien liikkuminen on hyvinkin eloisaa ja nopeaa, ei siinä vauhdissa meinaa kuvaajaparka perässä pysyä.

Kun joskus mietitään sitä lentelevätkö tilhet ikkunoita päin kun ovat syöneen liikaa käyneitä pihlajanmarjoja. Suomen lintuopas kertoo että linnut eivät humallu käyneistä marjoista, koska maksan entsyymit hajoittavat alkoholia ennätysnopeasti.

Tämän kuvan kohdalla mietin että leikkiikö lintu todella ruoalla vai onko jokin lajitoveri tiputtanut marjan ylimmiltä oksilta. Nokka on kuitenkn avoinna ottamaan marjan vastaan.
Nyt taitaa olla tilhikuvien kiintiö täynnä tältä syksyltä :)

Tiaiset

Onnistuin löytämään tyttären pihalinnuille tällaisen perinteisen oloisen mökin talviruokintaa varten.

Hei kaverit, tulkaa katsomaan mikä täällä on, eihän tätä ollut viime talvena, vai oletteko eri mieltä?
Alkaakohan meille talviruokinta, eilen juuri herkuttelin ajatuksella kuorituista, maukkaista auringonkukansiemenistä.
Me Sinitiaiset ymmärrämme kyllä hyvän päälle!

Ei ollut viimetalvena, muistaisin kyllä, me Talitiaisethan olemme varsinaisia muistihirmuja.
Aika mukavasti ajoitettu tämä ruokinnan aloittaminen, pistetäänkö sana kiertämään.
Eikä meillä talitiaisillakaan ole suu tuohesta!

Aika sievältä näyttää!
 Onhan tuolla toisella oksalla se vanha tuttukin, se viimetalvinen joka pelasti meidän monelta vatsankurinalta, muistatko?

Eiköhän mennä vähän lähemmäksi, meillehän tämä on tarkoitettu!
Sovitaanko sitten tähän aluksi että te sinibaretit yritätte käyttäytyä vähän arvokkaammin kuin viimetalvena, vähemmän ärhäkkäästi, toivon. Se olisi paljon mukavampaa meille kaikille!

Hieno terassi, tulehan katsomaan kamuseni!
Kyllä tässä riittää tilaa meille kaikille ja vähän vaikka muillekkin.

Katsos tuota kissaa tuolla ikkunassa miten sen häntä heiluu, muttei vaaraa, sehän ei ole ulkokissa, muistat varmasti viime talvelta.

Eikö olekkin hyvää ja näyttää olevan riittävästikin. Toivottavasti tuo ikkunassa tiiraileva ihminen muistaa meitä kovilla pakkasillakin ja uskaltaa laittaa nenänsä ulos.

Hei täällähän on vielä toinenkin terassi ja huomasin että takasivullakin.
Mikäs meillä tässä ollessa,
tulkoon talvi ja sopivat pakkaset!

Täältähän löytyy ruokaa vaikka kuinka, talvivarastoissa on jo hämähäkkejä ja hyönteisiä, keräilen tässä nyt näitä siemeniä vielä talven varalle.
Me Kuusitiaiset ehdimme vielä tuonne katettujenkin pöytienkin äärelle.

Ihan totta tuo talitiainen tuolla yläpuolella puheli, sinitiaiset tahtovat välillä vähän ärhennellä ja pomotella ja siinä me kuusitiaiset tahdomme jäädä talitiaisten kanssa toisiksi.
Eipä tässä mitään kyllä näistä aina selvitään, olenhan pienin mutta vikkelin :)

Kuusi kuvaa kesästä

Otin tämän haasteen lennosta vastaan Kameran kertomaa-blogista, kiitos marjukka!
Haaste oli siellä  tarkoitettu kaikille halukkaille ja tarkoituksena tässä haasteessa on valita kuusi kuvaa kesästä.
Näissä valitsemissani kuvissani näkyy villiintymiseni makrokuvaukseen, eipä tuolla arkistoissa juuri muuta valinnnanvaraa ollutkaan :)

                                                     Keisarinviitta ohdakkeenkukassa.

                                                     Jänönapiloita Linnoituksen valleilla.

                                                              Sitruunaperhonen

                                                                     Heinäsirkka

                                                           Ruutupirkot romanttisina

                                                        Ystävämme kärpänen

Odotan malttamattomana uutta  kesää että pääsen taas tuonne ruohonjuuritasolle! Tämä on juuri sellaista mistä tykkään, makromaailma on  täynnä yllätyksiä!

Löytyi!

Kuljeskelin linnoituksen valleilla, kello oli yli kolmen, kohta alkaa hämärtää. Yllättäen aurinko pilkahti pieneksi hetkeksi esiin.

Ajattelin tehdä vielä kierroksen rannan kautta. Suurin osa veneistä oli jo nostettu trailereilleen odottamaan uutta kesää.
 Pikkujouluristeilyjä tekevät alukset odottelivat juhlavieraitaan jopa kuusin koristeltuina.

Taivaan sävyissä näkyi jo lähestyvä ilta. Kuljeskelin eteenpäin rantalaituria pitkin ja ihmettelin miten pihlajoissa oli vielä paljon syömättömiä marjoja ja toivoin...
YES, YES, YES, tunnetteko että tuuletan!

Sinäkö se oot, taviokuurna, jonka tapaamista olen toivonut ja odotellut jo parisen viikkoa!

Pörhisteli  siinä pihlajan oksalla ihan yksikseen, kuullosti kuitenkin siltä kuin kauempana olisi toinenkin lajitoveri äännellyt.
Haave ja toive toteutui, nyt sitten kohti uusia haasteita :)

Makroviikko 80

Makroviikoilla on tarkoitus kuvata jokin kohde läheltä!

Tämän viikon aiheena on SORMI

Ajattelin vain muistuttaa että alkaa olla se aika vuodesta kun ehtii vielä tarkastamaan käytöstapojaan ja miettimään kiltteyttään.
Tuolla tunturin takana ollaan tarkkoina , ei sitten tarvitse katsella sormen heristelyä muutaman viikon kuluttua.

Toiset haasteeseen osallistuvat löydät viereisen napin alta.