lauantai 28. helmikuuta 2015

Puunhalaaja


 Näin kovasti orava rakastaa kotimetsän puita.



En tiedä mitä tuossa oksan pinnalla oli, orava viihtyi siinä pitkän aikaa. Ilmeisesti sai nuolemalla irti jotain tuosta lahosta pinnasta.

torstai 26. helmikuuta 2015

Eräänlainen lento


Siivetönnäkin voi lentää, en ole vanki maan...

Saatatte saada tästä korvamadon, jos unohdutte muistelemaan että eihän se tango noin mennyt :)


tiistai 24. helmikuuta 2015

Puhe

Olen aina ollut kiinnostunut intiaaneista. 60-70-luvun vaihteeeseen kuuluivat pitkät hiukset jotka ulottuivat vyötärölle, olin tummatukkainen ihan luonnostani.  Pidin otsalla huivia sidottuna intiaanimalliin. Mokkanahkainen hapsutakki ja samanväriset mokkasiinityyppiset kengät vielä siihen päälle. Olin niin intiaania :)
Jokin noissa intiaaneissa ja heidän elämäntavassaan on aina kiehtonut!
Sunnuntaina etsin tietoa intiaanipäälliköistä. Sieltä löytyi monta tuttua nimeä, johtuen siitä aiemmasta kiinnostuksesta. Sitten tein löydön!

Intiaanipäällikkö Seattlen vastaus Yhdysvaltain presidentille vuonna 1854, kun hän teki tarjouksen intiaaneille ostaakseen heidän maansa ja lupasi antaa heille reservaatin sen sijaan.
Tätä vastausta pidetään kauneimpana ja syvällisimpänä luonnon ja omaperäisen kulttuurin puolesta pidettynä puheena, mitä tunnetaan.


 "Kuinka kukaan voi ostaa tai myydä taivasta
yläpuoleltamme tai maan lämpöä?
Koko ajatus on meille outo.
Ellemme omista ilman raikkautta tai veden
kimallusta,
Kuinka kukaan voi ne ostaa?
Jokainen pala tätä maata on pyhä minun
kansalleni.
Jokainen kiiltävä männynneulanen, jokainen
rannan hiekkajyvä, usva hämärtyvässä metsässä,
jokainen aukio ja jokainen pörräävä hyönteinen
on pyhän kansan muistoissa ja kokemuksissa.
Puissa virtaava mahla kuljettaa mukanaan
punaisen miehen muistoja.
Siirtyessään tähtien pariin unohtavat valkoisen
miehen kuolleet sen maan, jossa he ensi kerran
näkivät päivänvalon.
Meidän kuolleemme eivät koskaan unohda tätä
ihmeellistä maata, koska se on punaisen miehen
äiti."


 Tämä puhe liikutti ihan todella, luin heti kun löysin, luin pariinkin kertaan. Ehkä ei olisi kannattanut sitten enempää asiaa tutkiakkaan. Selvisi että puhe kuuluu osittain näihin historiallisiin väärennöksiin. Se on kirjoitettukkin 30-vuotta sen jälkeen kuin puhe on pidetty.

Suosittelen tämän lukemista jos lukeudut luonnon ystäviin :) Tuossa yllä on vain pieni osa puheesta.
En laita mitään linkkiä. Se löytyy kun hakuun laitat intiaanipäällikkä Seattlen puhe, kaksplus-foorumilla oli ainakin kokonaisuudessaan.

Intiaaniviisaus:
Hyvä kulkija ei jätä jälkiä. Ei näkyvää eikä näkymätöntä.

maanantai 23. helmikuuta 2015

Ennustaja


 Hiihtolomaviikkon sääennusteen haluaisit tietää, tarkoitatko seitsämän päivän ennustetta?
Kovin näyttää pilviseltä, katsoi sitä nyt sitten viime- tai tämänvuotisten kuusenkäpyjen  suomuista. Joku aurinkopäivä tuonne näyttäisi kuitenkin mahtuvan, mutta aurinkolasit voi vielä unohtaa sinne minne nyt kesältä jäivät. Lunta taitaa sadella kuten tänäänkin.


  Aurinko nousee täällä 7.27 ja laskee 17.15  Oletko tyytyväinen tähän saamaasi informaatioon?

Ja sinä siellä alhaalla, älä yhtään virnistele!
Onhan tämä vähän sellaista arvontaa, parhaani tein. Katsotaan mitä viralliset ennusteet lupaavat!


Vähän taas lapsetti, olin kyllä koko päivän ihan vakava aikuinen ; )

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Lähempää tuttavuutta

Olen monestikin tainnut sanoa että mustarastaat ovat vaikeita kuvattavia tässä arkuudessaan. Joka kerran  kun olen yrittänyt avata ovea, huomatessani että ne ovat ruokinnalla,  ne olivat jo tipotiessään. Vaikka luulin ettei siitä välttämättä mitään ääntäkään syntyisi.
Mutta tänään, mikähän muutti mielen, ne tulivat jopa niin lähelle että oli vaikea kuvata. Enkä mitään deodoranttiakaan ollut vaihtanut :)


 Täällä tuuli aikalailla, mustarastasrouva sai taivutettua tuulen tekemään itselleen puuhkan.


 Seurasin pitkän aikaa tämän rouvan touhua.
Yhtä aikaa siinä edessä piiperteli parhaimmillaan kolmekin ruokailijaa, ne söivät maasta mitä toiset olivat tiputtaneet.



 Koiraskin saapui, se tuli tosiaan niin lähelle etten oikein päässyt kuvaamaankaan mukana olleella putkella.
 Enkä uskaltanut lähteä sisältä muuta hakemaan, kun kerrankin pääsimme tutustumaan lähemmin.

Touhukas tikkakin tuli paikalle, kiipeili ensin vähän aikaa hevoskastanjan rungolla, ennenkuin aloitti ruokailun.


                                                  Ovatko nämä ne kuuluisat ruokalevot :)

lauantai 21. helmikuuta 2015

Kilpailu ruoasta


 -  Vaikea uskoa että tämä on helmikuu. Tässä sitä vain seison ja ihmettelen, keskellä kuralätäkköä.


 - Tule hyvä tyttö tänne sieltä lätäköstä seisomasta, tänne puhtaan veden äärelle.


 - Ruokalähetys näyttää olevan tulossa. Näkkileipää ja sämpylöitä tällä kertaa listalla.


 - Nuo ne jaksavat melskata ruoan kanssa, ikäänkuin tämä äskeinen ruoantuoja olisi viimeinen maailmassa.








Olemme käyneet useamman kerran katsomassa näitä sorsia. Rehellisesti sanoen olimme taas liikkeellä, toiveissa nähdä merimetsoja. Tällä kertaa ne uiskentelivat kauempana, mutta sorsat ovat aina takuuvarmasti paikalla. Ja joka kerta on sattunut myöskin ruoantuojakin paikalle.

torstai 19. helmikuuta 2015

Toinen kuvakirja

Laitoin toisenkin kuvakirjan Ifolorille tehtäväksi.
Tämän malli on Premium, koko 28 x 28, kovat liimasidotut kannet. Sivut ovat heijastamatonta, mattapintaista ja vahvaa erikoispaperia. Kannen olisin halunnut mattapintaisena, epähuomiossa valitsin kiiltäväpintaisen. Se opiksi :)
Toivottavasti tästä postauksesta olisi hyötyä jollekkin joka kuvakirjaa suunnittelee. Kertokaa edelleen vinkkejä ja omia kokemuksia, rehellistä ja suoraa palautetta, kiitos :)
Viimeeksihän harmittelin sitä, kun kettukirjasta tuli aika punasävyinen.


 Kokosin tämän kirjan kuvaajaharrastukseni mieluisimmista kuvista, vuosilta 2012- 2014
Tämä pöllö eli vankeudessa, joten tuo istuma-alusta on vähän surkea.
Nämä harmaasävyiset värit toistuivat hienosti. Tässä harmittelin sitä kun laitoin kuvan sivun kokoisena, enkä laittanut tarkasti kehystä, se on vasemmalta puolelta ja ylhäältä kapeampi. Näin jälkeenpäin olisin myös suunnitellut samalla tavalla / saman kokoisena  kuin viereisen.


 Viherävät ja kellertävät värit toistuivat hyvin.
Tästä kehysratkaisusta tykkäsin, sopii mielestäni luontokuviin!


 Voimakkaat keltaisetkin näyttivät ihan hyvältä. Tänäänhän oli tosi harmaa päivä ja kuvasin kotona ikkunan ääressä, kuvatessa nämä vähän voimistuivat. Olin tyytyväinen tähän parivaljakkoon.
Kehystyksestä vielä. Valitsin aika moneen kuvaan kehystyksen jossa tuo kuva on tavallaan "ilmassa", huomaatteko. Kehys on vain oikealla puolella ja alareunassa. Se näytti suunnittelussa hyvältä, mutta nyt miettisin aika monessa kohtaa.


 Siniset sävyt näyttivät kauttaaltaan hyvin luonnollisilta.
 Kokeilin miltä näyttää samasta kuvasta otettu yksityiskohta viereisessä kuvassa. Tein muutaman tällaisen sivun ja tykkäsin. Kuvausvalo vain vain muutti toisen kuvan sävyt.


 Tästä sivunäkymästä en tykännyt ollenkaan. Halusin "sinisen" sivun ja vähän pakonomaisesti valitsin sinivuokkokuvan, se ei näyttänyt hyvältä, muttei ollut oikein muutakaan ja noin pyöreäkehyksisenä en tykännyt yhtään. Sinisiipikuvaan sitten valitsin kehyksen jossa tuo reuna rullautuu.
Koen että sivu on jotenkin levoton, huolimatta rauhallisesta perhoskuvasta. Liikaa kikkailua!


 Tmä oli eräs lempisivujani! Ainut minkä muuttaisin on kapea kehys päivänkakkarakuvan oikeassa reunassa, jättäisin kehystämättä.


 Tämä jäi ylimmässä kuvassa haaleaksi, jälleen kuvausvalosta johtuen. Tässä kuvassa tykkään erityisesti kehystyksestä sekä kuvien parivalinnasta.



 Kirjassa on 84 sivua. Ihan muutamassa kuvassa nämä tummanpunaiset / ruskeanpunaiset värit olivat liian tummia. Muuten olin erittäin tyytyväinen lopputulokseen.


Tämä oikeanpuoleinen tilhikuva on kymmenen rakkaimman kuvan joukossa. Tässä jäin harmittelemaan sitä kun kehys menee ylhäältä ihan yläreunaan kiinni, vähän jopa vajaaksi. Jos nyt tekisin uudelleen, kehystäisin niin että sivua jäisi näkyviin reilummin myös alareunassa.

Tässä ei ollut tarkoitukseni mitenkään marista, myönnän että olen aika pedantti.
 Kirjasta tulee kuitenkin melko arvokas, joten kannattaa olla huolellinen ja käyttää aikaa suunnitteluun. Tämähän siirtyy sukupolvelta toiselle :) Nyt käytin aikaa, mutta kaikkea ei huomaa siinä suunnitteluvaiheessa. Taas opin monta asiaa!
Kokeilkaa kuvakirjoja tämä on mahdottoman mukavaa ja antoisaa!
Seuraavan teen sitten kesän ja perhoskauden mentyä.

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Värit


Kuvanahan tämä ei ole kummoinen, mutta ajatelkaa mitkä värit sorsa-herra on saanut!

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Ennennäkemätön

Tänään olin taas Vuoksen rannalla, valtavan hieno ulkoilusää, mitä nyt vähän viimainen.

 Aika monta kertaa olen yrittänyt löytää tätä lintua, vesiperähän se on aina tullut. Mutta tänään uivelo sitten näyttäytyi. Se taisi olla torkuilla, tai olikin koskelopariskunnan kanssa kun huomasin sen.




 Kaunis lintu.
Suomen Luonto tunnistusoppaassa sanotaan näin: "Uivelokoiraan asu on aistikkaan upea: mustin viiruin verhoiltu lumivalkeus ja lyhyt töyhtö."


 "Uivelo elää Lapin metsävyöhykkeellä, rehevien lampien ja aapasoiden allikoiden äärellä." Tämä lainaus myös edellä mainitusta kirjasta.
Talvialueet ovat Länsi-Euroopan rannikoilla, pieni määrä talvehtii Ahvenanmaalla.


 Vuoksella uivelon kerrotaan viihtyvän telkkänaaran kanssa. Nämä lajit voivat munia samaan pönttöön. Ja voivat joskus myös risteytyä keskenään.  Kirjassa sanotaan että näitä risteytyneitä poikaisia kutsutaan "tuiveloiksi".


Uivelo pysytteli jonkin matkan päässä rannasta, elän toivossa että pääsisin joku päivä lähemmäs kuvaamaan.


 Merimetso pysytteli sen sijaan vielä kauempana. Mutta ei lähtenyt nyt karkuun. Haastetta riittää seuraavallekkin kerralle :)
Voimakkaasti zoomattu!




perjantai 13. helmikuuta 2015

Kevättä ilmassa

Kävin tänään eräällä kaupungin lintujen ruokintapaikalla, jossa en ole käynyt kuin kerran tämän talven aikana. Siellä on muutamia ruokinta-automaatteja, sekä tikoille talia tarjolla. Paikka on erityisesti aktiivisesti lintuja seuraavien suosiossa.
Ihan selvästi huomaa että linnuilla alkaa olla kevättä rinnassa. Paluumuuttajiakin alkaa jo tulla mm. harmaalokkeja on saapunut.


 Tämä rouva mustarastas oli erittäin tiukka täti. Nämä allaolevat pojat saivat kylmää kyytiä, kun rouva suvaitsi tulla ruokintapaikalle pitämään jöötä.
Mustarastaita oli ihan useampiakin, taisi olla jopa kuusi yhtäaikaa, osa puissa, osa maassa.








 Närhikin teki yllättäen pikavierailun, todella pikavierailun. Onneksi refleksit toimivat tässä kohtaa, ehdin painamaan nappia.
Tykkään näistä ruokinta-automaateista, ovat jotenkin niin suloisen nostalgisen näköisiä. Olettaisin että ovatkin aika vanhoja.





Olihan siellä punatulkkukin, tai niitä oli ihan pieni parvi, 5-7 yksilöä ainakin. Tämä ilahdutti ihan erityisesti. Ja tämä on syy mennä uudelleenkin, jos joku päivä aurinko hellisi.
Näin myös valkoselkätikan, en olisi kyllä ymmärtänyt, ellei eräs lintubongari olisi ystävällisesti asiasta kertonut. Se ei tullut kuitenkaan lähelle ja kuva oli sen verran kaukaa otettu, pyrin parempaan.
Aurinko  paistoi tänään noin 1.5 h, tästä vähästäkin olin ihan onnellinen :)

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Höh!


                                         Kai sitä meillä linnuillakin voi olla huono päivä!


maanantai 9. helmikuuta 2015

Kettukirja

Pidän tähänastisista luontoelämyksistä ehdottomasti parhaana  kolmea syksyistä kohtaamista ketun kanssa. Kuvia näistä kohtaamisista jäi seitsemisenkymmentä, joista osasta teetin kirjan ifolorilla. Siinä pelossa jos kuville tapahtuisi jotain, kuvatiedostot ovat kyllä ymmärtääkseni hyvin suojatut.


 Tämän kuvan valitsin kansikuvaksi. Kirjan koko on A4 vaaka, se oli hyvä ratkaisu. Jostain syystä en ota kovinkaan paljon pystykuvia.
Ajattelin että haluan laittaa mukaan tekstiä, mutta mitä?
Laitoin miettimisen jälkeen suurimman osan tarinasta jossa kettu kohtasi Pikku-prinssin. Sekin oli hyvä ratkaisu, kuvat sopivat aika hyvin tekstin sisältöön.


 Olin aluksi erittäin tyytyväinen, ajatellen että tämä on ensimmäinen kuvakirja omista luontokuvistani ja vielä yhdestä aiheesta. Joku asia jää aina harmittamaan.
Se mikä jäi harmittamaan, lähes kaikkiin kuviin oli tullut kauttaaltaan liian punainen sävy, joka näkyy esimerkiksi ketun silmien ympärillä. Alkuperäiset kuvat eivät olleet näin punaisia.


Tyttären Eevi-koira oli viikonloppuhoidossa ja on aina siellä missä jotain tapahtuu.
Kun otin kuvia tänne niin Eevi tuli "pitämään" kirjaa istumalla sohvan käsinojalle, sainkin kannen hyvin kuvattua. Haistelulenkki oli takana ja väsymys näyttää voittavan.

Syy miksi laitoin tämän postauksen on tällainen. Onko teillä kokemuksia näistä kuvapalveluista? Liittyen esimerkiksi juuri väreihin, verrattuna alkuperäisiin kuviin.
En tunne mitään muuta kuin tämän kyseisen yrityksen. Voitteko jotain muuta suositella?
Mietin jo uutta kuvakirjaa ja siksi olisi mukava kuulla kokemuksia.

lauantai 7. helmikuuta 2015

Luonto taiteilee

Vietin tänään ulkona useamman tunnin, oli hieno ulkoilusää. Metsässä oli parasta pitää huppua päässään, kun puut ravistelivat lumikuormaansa yltään. Vein metsäruokinnan linnuille siemeniä ja talipalloja. Siellä on ollut tosi hiljaista, ruokaa ei ollut kulunut oikeastaan ollenkaan.

Tänään otin käyttöön lumikengät, jotka ostimme viime talvena. Silloin niitä ei tullut edes kokeiltua, koska  lunta oli niin vähän. Kertakaikkisen mainiot kapineet, ihastuin tähän lajiin.

Lintuja ei näkynyt missään ja kuvata teki mieli. Päätinkin ottaa uudelle reissulle mukaan pelkästään makroputken ja tässä tulosta, puutarhan kautta metsään.


























Tässä alimmassa kuvassa on mielestäni jo kasvuvoimaa, tähän aikaan vuodesta! Yllätyin tosiaan miten isoja silmuja tuolla jo on.

En osaa piirtää juuri ollenkaan, kuitenkin on sellainen luomisen tarve!
Nyt oikeastaan tajusin, että kamerallahan voi tavallaan piirtää :) Kun miettii taustat ja sopivat sävyt,  on valmiina menemään kuvan takia jos millaiselle kiemuralle.