Heinäkuussa...

Heinäkuun viimeinen päivä, aina sitä vaan jaksaa ihmetellä ajan kulumista, varsinkin näitten kesäpäivien.
Mitä jäi mieleen heinäkuusta.

LUONNONKUKKIEN VÄRILOISTO joka on aina yhtä upeaa. Nämä vaihtuvat tienvarsien, rantojen  ja maisemien kaunistajat.

KOTKAN SAPOKKA siellä on rauhoittavaa kulkea ja katsella kauniita istutuksia ja hienosti rakennettuja vesiaiheita.

LEPPÄKERTTUJEN VÄHÄINEN MÄÄRÄ, vai kuljinko vain vääränlaisissa maisemissa. Olen nähnyt vain kaksi kertaa leppäkertun.

KUKKAHÄMÄHÄKKIEN BONGAAMINEN, olen löytänyt jo kolme erisävyistä naamioituneena.

HUOMATA  MITEN KAUNIITA SUDENKORENNOT OVAT, ovat vaan vähän turhan vikkeliä kuvattavaksi tai kuvaaja on liian hidas.

PERHOSET jotka ilmestyvät esille kun sade taukoaa. Viittaan tuohon edellisen kuvan alla olevaan tekstiin :)

SADE, välillä ihan tauoton sade päivästä toiseen.

HYTTYSET, mökin terassilla suojaudutaan tyttären prinsessaleikeistä jääneellä suojaharsolla se on juuri sopivan kokoinen ja riittää maton alle taivutettuna suojaamaan kaksi tuolia. Saunan jälkeen mukava vilvoittelusuoja.Sinne ei pääse hyttysen hyttynenkään. Eikä tarvitse läträtä aina näillä karkotteilla.

MAKROKUVAUS, ihan sokerina pohjalla. Tykkään niin valtavasti kuvata pieniä yksityiskohtia ja asioita. Nautin niistä "yllätyksistä" mitä välillä löytää tässä koneen äärellä. Useinmiten käy päinvastoinkin kun luulee saavansa jotain upeaa mutta kuva on epätarkka tms. tässä siis kiehtoo vielä se haaste!

Kaunotar

Olin ohittamassa jo tämän kaunottaren kun huomasin silmän ulkonurkassa pilkahtavan jotain erikoisen väristä, siipiähän oli vaikea erottaa taustastaan. Mikä kaunotar!
Sudenkorentoja on niin paljon etten lähtenyt Hyönteisfoorumilta tietoa hakemaan, etsin joskus ajan kanssa, yritän nyt opiskella noita perhosia.

Polkua lähestyi hurjaa vauhtia miestä ulkoiluttava koira, ajattelin että nyt hyvä tilaisuus meni sivu suun mutta sudenkorento ei välittänyt mitään ohikiitävästä puuskuttavasta kuntoilijaparista.
Sain kuvata kaikessa rauhassa, vaihtaa jopa putkea.

Kotiin tultua opiskelin taas aukon valinnasta, tässä olisi ollut se tilaisuus täydelliseen kuvaan, ainakin mallin käyttäytymisen perusteella :)
Täälläpäin lämpömittari näyttää jo yli 26 astetta ja ukkonen jylisee koko ajan, tosin kauempana vielä. Tälle päivälle näytti olevan paikallislehden ennusteen mukaan 30 astetetta.

Uskoisinko keijuihin?

Tämäniltaisen kuvausreissun jälkeen taidan alkaa uskoa että keijuja on sittenkin :)
Hyvää viikonloppua!

Tummakirjosiipi

Tutkin tätä kuvaa moneen kertaan ja vertasin perhoskirjan kuvaan,  mietin Mansikkakirjosiiven ja Tummakirjosiiven välillä. Perhoskirjassa oli hyvä tunnistuskuva ja päädyin tähän viimeiseen vaihtoehtoon, saa olla eri mieltä :)

Kirjassa tosin sanotaan että harvinainen ja vähälukuinen laji. Painopistealueet ovat Lounais- ja Kaakkois-Suomessa. Olinko näin onnekas bongaaja, olen kyllä sen verran varma että laitoin tämän perhosen nimenkin otsikoksi :)
Se tässä eniten vakuutti että Mansikkakirjosiiven takasiiven täplät ovat puhtaanvalkeita ja tässä näin ei ole.

Toukan kerrotaan syövän hanhikkeja.

Heinäsirkka

Aloin olla jo huolestunut kun en kuullut heinäsirkan ääntä, en koko kesäkuussa. Heinäkuu alkoi, ei vaan siritystä kuulu, jospa se työterveyshuollon audiometri olikin ollut rikki? Olenko tullut jo niin vanhaksi etten kuule "sirkan siritystä" :)
Mutta viime sunnuntaina sitä siritystä sitten riitti, ihan kylliksi. Aurinko taisi löytää sirkkojen piilot!

Tämä sirkka päästi  ihan viereen ja viihtyi paikoillaan , antoi kuvata  rauhassa ja siihen se vielä jäikin.

Olin jo nousemassa ylös kun sirkka vielä käännähti kuin sanoakseen : "Tämä oli testi,kuulonne on aivan normaali, katsotaan sitten uudelleen vuoden kuluttua. Hyvää kesää!" :)

Etsin vähän tietoa siitä mihin perustuu uskomus etteivät vanhat ihmiset kuule "sirkan siritystä".
Ennen oli asumuksissa kotisirkkoja joitten korkeaa siristysääntä vanhemmat ihmiset eivät kuulleet.
Saman tiedon mukaan Suomessa on viimeeksi tavattu kotisirkkoja Korkeasaaren apinoitten elintiloissa.

Lauhahiipijä

Uskallan aika varmasti sanoa että perhonen on Lauhahiipijä, tutkin tuota perhoskirjaa sen verran tarkasti.
Kuuluu olevan Suomen pienin päiväperhonen ja hyvin yleinen.

Eilen oli taivaalla paljon pieniä pumpulipilviä. Huomasin että perhoset sulkivat siipensä heti kun tuli varjoa. Pilvet olivat pieniä ja kulkivat nopeasti, maltoin odottaa kunnes aurinko tuli taas esiin. Se oli aika kiehtovaa katsottavaa siipien avautuessa hitaasti ja miten tämänkin perhosen upea oranssi väri aivan hehkui auringon valossa.

Vaarallista rakkautta

Huomasin lemmenleikeissään olevat rusokukkajäärät ja päätin jäädä seuraamaan tilannetta. Ensin tein ne pakolliset rituaalit koska olen käärmekammoinen, siis parit tömistelyt ennenkuin lasken laukun maahan ja maastoudun tässä tapauksessa siankärsämön tasolle.

 Huomasin heti että tässähän on kehittymässä trilleri. Kukkahämähäkkihän se siinä oikoi koipiaan kai pitkällisen paikallaanolon seurauksena.

Kukkaisvuoteen alla vaani siis vaara. Nyt alkoi jännittämään ja olin jo valmiina viheltämään pelin poikki.

Pariskunta ei näyttänyt huomaavan mitään. Naaraspuoleinen ahmi koko ajan siitepölyä ja kulki eteenpäin aika vinhaa vauhtia.

Siirtyivät sitten vain seuraavalle kukinnolle, saalistaja teki joitain nykiviä liikkeitä mutta ei kai tohtinut käydä kimppuun. Taisi olla empaattisella tuulella!

Ja elämä jatkuu, tulevaisuudessa pienet rusokukkajäärät ehkä valtaavat nämä siankärsämön kukinnot.

Ja kukkahämähäkki jatkaa saalistustaan, ehkä sitä vielä tänä iltana onnistaa!

Sammakko

Tuli pieni yllätys kun vaihdoin tuon taustan, oletin että kuvien alusta jää vaaleaksi. Luulenpa kuitenkin että tämä voisi olla näinkin, kokeilin vain miltä näyttää vaalea reunus kuvan ympärillä.
Mutisen täällä itsekseni :D

Huoltoaseman pientareella

Ei tarvitse mennä huoltoseman mittaritauluilta kuin vähän matkaa niin jo löytyy kuvattavaa.
Tämä tapahtui tänään olosuhteitten pakosta, onneksi oli kamera mukana :) 

Mies tankkasi  moottoripyörään vahingossa E85 polttoainetta kun luuli ottavansa ysikasia.
Siitähän se alkoi ihan hirveä pauke ja poksutus, ei muuta kun takaisin asemalle.
Monien mutkien kautta saimme letkun ja kanisterin ( ei niitä ollut huoltoasemalla, eikä edes toisella)  ja tankki saatiin imaistua tyhjäksi. Koko touhussa vierähti lähes kaksi tuntia.
Poistuin siitä "kriisikeskuksesta" takavasemmalle kuvaamaan :D
Polttoaine käy autoille joissa on jokin FlexiFuel moottori/systeemi, polttoaineessa on bensaa vain 15% ja loput etanolia. Myyntiä on  ST1 asemilla.

Tällaista pientareella kuutostien ja huoltoaseman välissä.

Siinä penkereellä oli joitain istutettuja pensaita luonnonkukkien joukossa. Tämä, onkohan jokin kukkakärpänen näytti viihtyvän hanhikeissa.

Tämä siankärsämössä keikkuva kaveri taitaa olla kultakuoriainen.
EDIT. Eipä taida olla kuitenkaan?

Vähän erilainen kuvakulma kimalaiskuoriaisesta, ovatkohan nuo täplät pelote.

Nokkosperhosia oli paljon liikkeellä ja ne viihtyivät ohdakkeissa, ei oikein tiennyt minne kameransa kääntäisi. Ja tässä välillä en nähnyt perhosen perhosta.

Kimalaiskuoriainen viihtyi koiranputken kukinnossa.
EDIT. Rusokukkajäärä

Ja matka jatkui keskeytyksen jälkeen, löysin vielä perhosia lisääkin.

Pientareitten kukkia

Jälleen uusi tutustumiskohde.  Haapajärvi, Natura 2000 - verkostoon kuuluva järvi, mukana monipuolisen linnustonsa takia.
Järveä on aloitettu kunnostaa ja kuivattaa v.2010 ja hanke on Suomen suurin kuivattamalla toteutettava. Järveä tyhjennetään ja on tyhjennetty kaloista.
Se on tarkoitus saattaa alkuperäiseen asuunsa  tapahtuneen saastumisensa vuoksi. Hanke on valmis 2013 lopulla. Ensi kesänä valmistuvat putkistot ja pumppaamo joilla johdetaan vettä mm. Saimaan kanavasta alueelle.

Ehdin ottaa vain yhden kuvan kun en viitsinyt kastella kameraa. Kuvasin alueen lintutornista ja sieltä piti tulla alas kipinkapin sadetta pakoon.
Luin juuri että täällä  Lappeenrannassa on rikottu 50v. takainen sade-ennätys, virallisen mittauspisteen mukaan kesä-heinäkuun aikana on satanut 188mm.

Kuvasin sitten kotiinpäin tullessa tienpientareitten kukkia minkä pystyi.

Pietaryrtit ja apilat ovat parhaillaan kukassa.Päivänkakkaroitten aika alkaa olla ohitse. Pietaryrtti tuntuu niin loppukesän kukkijalta, ei kai?

Kissankelloja sateen alla.

Pari perhosta

Tein tänään hyvän ostoksen.
 Dick Forsman - Olli Vesikko  Päiväperhoset Suomen luonnossa

Kirja on kaunis kuin mikä! Koko aukeaman kuvaus kyseisestä perhosesta, osassa toukkakin esiteltynä.
Opin heti yhden asian, päiväperhosten tuntosarvet ovat aina nuijamaiset.

Sitten tunnistamaan :) Trallallaa

No niin! Sinisiipi.... mutta sitten tulikin pulma, kuvassa eivät näy siivet kunnolla joten epäselväksi jäi onko tämä kangas-, keto-, vai juolukkasinisiipi. Ensikerralla pitää ottaa parempi kuva jos arvoisa perhonen on vaan suosiollinen.

Tämä ei siis kuulu päiväperhosiin koska tuntosarvet eivät ole nuijamaiset, siihen se tietämys jäikin.
Alanpa opiskelemaan lisää perhosista!

Meille kuuluu tällaista, ohitse kulki juuri ukkoskuuro jonka vesimäärällä olisi kastellut pienen savannin! Ja koko ajan sataa, lähes tauotta jo viidettä päivää.

Luteenpoikanen

Täällä luonnonystävien blogeissa on ollut vähän niinkuin "luteenpoikasten kokoontumisajot" ja ajattelin tuoda tämän "oman pienen poikasenikin" tänne mukaan :)
Todella kauniita pieniä kuoriaisia, kuin koruja!

Tai uskoisin ainakin että tämä on luteenpoikanen kun näyttää ihan samanlaiselta muuten kuin punasävyisemmät lajitoverinsa. Tässä heinällä oli vain näitä vihreäsävyisiä.

Rastaan "kauppareissu"

Hetkinen, paljonkos meillä niitä lapsia olikaan, piti oikein pysähtyä miettimään. Neljällehän sitä piti noutaa. Kaksi pulleaa toukkaa tässä jo taitaa olla, puolet siis vielä puuttuu.

Tuosta saan sille kolmannelle pikku-ahmatille. Hei, mikäs se tuossa liihottaa pitkine säärineeen.

Sanonpa vain: "Nopeat syövät hitaat". Tässä tapauksessa kylläkin lapset saavat syödä tuon hitaan!
Eiköhän tämä ole tässä, kolme pulleaa toukkaa ja tämä pitkäsääri liihottaja. Saavat sitten keskenään jakaa.

Sitten vain nokka kohti kaakkoa, saavat lapset taas välipalojen välissä välipalaa. Iltapäivällä voisi pitää taas pienen lentotunnin, siinä sopivasti jossain välipalojen välissä.

Vähän taas lapsetti :)

Vihdoin...

Työvoitto, omasta mielestäni :)
Olen niin paljon yrittänyt kuvata kimalaista, niillä on usein aina liikaa kierroksia ja kiirettä. Pistin haasteen itselleni, satoja deletointeja nyt voitin oman haasteeni, tunnen melkein tämän pehmeyden.

Tämä toinen kuva on oikeastaan vain TUNNE! Voin kuvitella miten tämä kimalainen nauttii kieppuessaan tuolla alppiruusun kukassa yltäpäältä siitepölyssä!
Ei se ole kiireinen stressaantunut kimalainen joka koko ajan miettii, kohta tämä kukinta-aika loppuu ja vielä pitäisi ehtiä vaikka mitä ja ilta on jo taas pitkällä!

Jos tämä käännettäisi ihmisen nautinnoksi se voisi olla puhtaat, mielellään ulkona kuivatetut pehmeäksi pestyt lakanat. Takana mukava päivä ja vaikkapa ensimmäinen loma-aamu edessä.
Elämän pieniä nautintoja :)

Kimalaiskuoriainen

Jälleen löytyi uusi tuttavuus ja lajimääritelmäkin oli helppo tehdä ötökkäkirjan kuvasta.
Näytti viihtyvän erityisen hyvin  ruusuruohossa.

Tämä tuttavuus antoi ihan rauhassa kuvata, ei juurikaan hötkyillyt. Siirtyi vain viereiselle samanlaiselle kukalle.

Näyttää vähän siltä kuin  pikkusisko olisi pihistänyt sakset ja harjoitellut vähän parturointia. Eiköhän meillä monilla ole muistoja toispuoleisesta otsatukasta tai joltakin on saattanut kadota jopa koko letti :D

Jonkun aikaa ruokailtuaan se alkoi vimpsutella jalkojaan ja enhän taaskaan ymmärtänyt että tässä valmistellaan lentoonlähtöä ja kohta se oli poissa ja sain vain tärähtäneen kuvan ruusuruohosta. Jotenkin tuota reaktionopeutta pitäisi kehittää :)

Meillä oli kaveriporukan kanssa kesäolympialaiset, voitin pistoolijousiammunnan ja huomasin että tässäkin  olisi laji  joka voisi koukuttaa.