Kimalaiset

Vastaus haasteeseen Kuvaa kimalainen
Haaste on lähtöisin http://hiidenkivenpuutarhassa.blogspot.com/ ja sain tämän haasteen https://rikkaruohoelamaa.blogspot.com/ Kiitos Between haasteesta!

Haasteen tarkoitus on kuvata kimalaisia työn touhussa ja laittaa jokaisesta erinäköisestä pörrääjästä kuva haastepostaukseen.
Nyt en jatka haastetta eteenpäin, mutta osallistun kuitenkin mielelläni. Hieno haaste, näitten pörriäisten säilyminen on ihan elintärkeää!
Tunnistaminen ei ollut ollenkaan helppoa, enkä ole ollenkaan täysin varma, onnistuinko edes. Parhaani yritin!

Huhtikuussa kangasvuokonkukalla lepäilevän kimalaisen arvelen varovasti olevan peltokimalainen.

Tätä lajia en uskalla arvella, kun noita hienoja sitruunankeltaisia kaulureita on useammalla kimalaisella.

Kevään aikaisimpia kimalaisia ovat kartanokimalaiset, tässä näsiän kukinnolla.

Hiirenvirnan kukinnolla mantukimalainen.

Tämä omenapuun kukissa ahertava pörriäinen jää tällä kertaa ihan arvoitukseksi.

Ruusuruohon kukinnot tuntuvat olevan kovasti  erilaisten pölyttäjien ja muittenkin pörrääjien erityissuosiossa.

Tämä pörrääjä jää myös tunnistamatta.

Onkohan tässä mahdollisesti maakimalainen ohdakkeen kukinnolla. En omista mitään hyvää kimalaisista kertovaa kirjaa jonka kanssa olisi helppoa vertailla.

 Kimalaiskärpäsiin kuuluva villakärpänen. mahdottoman hankala kuvattava, kun on liikkeessä koko ajan.

Tällä kimalaisella on varsin kookas kieli tuohon kokoon verrattuna. En tiedä onko kaikilla lajeilla samanlainen.

Syyspuolen elämänmenoa

                                                        Hyvää viikonloppua teille kaikille!

Iltapäivätyttö

Otsikko kuvalle tuli entisen työkaverin ilmaisusta iltapäivätytöistä, joilla tyynyn jättämät painaumat säilyvät pitkälle iltapäivään. Siinä vaiheessahan tässä nyt ollaan :D
Olisihan otsikko voinut olla vaikkapa, pörröiset. Mutta menköön nyt iltapäivätyttönä, elettyä elämää näyttää olevan takana.

Elokuu alkaa olla sitten pulkassa, nautitaan vielä elokuun viimeisen päivän kuutamosta ja huomisen, syyskuun ensimmäisen päivän aamuauringosta!

Kaikenlaisia otuksia

Mikähän kunniakaartilainen tämäkin otus mahtaa olla! Varsin hieno päähine, tuskin kuitenkaan karhunnahkaa, kuten Englannin kunniakaartilaisilla.

 En millään malttanut etsiä tietoa enempää, tämä menee nyt sinne vähän hassujen otusten otsikon alle.

Entäs tämä kaunotar sitten, seikkaili ja keimaili samoilla liljannupuilla kuten kunniakaartilainenkin. Ojenteli siinä siroja sääriään aamuauringon kajossa.

Lopuksi sulkaperhosiin kuuluva perhonen. Tässä ei tarvitse vääntää rautalangasta ollenkaan, ymmärrän hyvin mistä nimitys tulee.

Hämmästyin tosiaan miten perhosen siivet näyttävät ihan sulilta, en ole kai aiemmin saanut kuvattua tarkasti.

Lehtipistiäinen

Käväisin eilen illansuussa kolmen tunnin kuvauslenkillä, makroputki kaverina. Pääsin lähtemään liikkeelle vasta viiden maissa, joten perhosia ei ollut enää juurikaan liikkeellä, mutta onneksi sentään muutamia ötököitä.

 Tämä lehtipistiäinen taisi asettautua yöpuulle, auringon laskettua metsän taakse, koska hyöri  sitä ennen ihan vilkkaasti. Siihen se jäi liikkumattomana kyljelleen.

 Saman lajin paritteleva pariskunta erosi toisistaan varsin riitaisissa merkeissä. Siinä heilui koko kukkapuska kun tunteita purettiin.

 Yritin etsiä tietoa siitä kuuluvatko tämän heimon edustajat niihin jotka surmaavat parittelukumppaninsa aktin päätyttyä. En löytänyt mitään sellaista, joka olisi selvittänyt asiaa.

Vaihdoin suljinaikaa, enkä harmikseni ehtinyt katsomaan miten tilanne päättyi. Toinen jäi kuitenkin kukkatertulle syömään, miten lie kävi kumppanin.

Muurahaisten kesähäät

 Olin kuvaamassa syyskorentoja kun huomio kiinnittyi tähän suureen, siivekkääseen muurahaismäärään. Pesä sijaitsi tutulla perhostenkuvauspaikalla.
 Ymmärsin tulleeni muurahaisten häälennon lähtöpaikalle ihan kuokkavieraana.
"Jonakin tyynenä, lämpimänä heinä- tai elokuun iltapäivänä koko yhteiskunta lähtee äkkiä parveilemaan." Tämä lainaus jälleen Åke Sandhallin: Ötökät kirjasta.
 Juuri näin on tapahtumassa.

 Neitsytkuningattaret ja koiraat ovat lähdössä vaaralliselle häälennolle kumppania etsimään. Useimmat joutuvat lintujen, sudenkorentojen ja petokärpästen saaliiksi.
Seurasin tätä pitkän aikaa, epäonnekseni myös itikat olivat kiinnostuneita  häälennosta ja erityisesti kuvaajasta.
Ensin pesästä nousivat nämä koiraat. Niitä oli ihan valtava määrä korsissa roikkumassa.

Kaikilla oli päämääränä nousta nopeasti ylös ja lentoon.
Suurimman osan kesästä pesissä tuotetaan työläisiä. Tiettynä aikana lajista riippuen munista kehittyy siivellisiä kuningattaria ja koiraita. Joita kansanomaisesti kutsutaan lentomuurahaisiksi. Nämä siivekkäät ovat kömpelömpiä ja hieman kookkaampia, eikä niillä ole myrkkypiikkiä eikä muurahaishappoa puolustautumiseen  kuten työläisillä.
Nämä koiraat siis nousivat ensimmäisinä, päätin odotella kuningatarta jonka kuvittelin olevan kovinkin kookkaan :)

 Seuraavaksi tulivat keltaiset muurahaiset jotka ovat ilmeisesti työläisiä koska niillä ei ollut siipiä. Ja työläisten vanavedessä alkoi nousta selvästi muita kookkaaampia siivekkäitä muurahaisia. Ymmärsin että pesässä on siis useampia kuningattaria.
Työläiset pyörivät koko ajan tiellä, en tiedä estivätkö vai auttoivatko kulkua. Melkoinen sekamelska vailla mitään järjestystä, luullakseni :)
Kuvasin makrolla ihan pesän vieressä, yksikään muurahainen ei tullut vaatteisiin eikä käsille.

 Määränpäänä lennolle on parittelupaikka. Joillakin lajeilla samalle paikalle kertyy yksilöitä useammista pesistä vuodesta toiseen. paikka voi sijaita useiden kilometrienkin päässä kotipesästä.
Meidän takkahuoneen lattialistan alla oli muutamana vuotena tällainen kokoontumispaikka, josta ne nousivat ylös, varmastikin tuhatmäärin. Nyt onneksi ovat tämän paikan hyljänneet, autoimme kyllä ymmärtämään että tämä ei ole oikein sopiva paikka.

 Näytti siltä että koiraatkin yrittivät estää kuningattarien lentoonlähtöä vai onko tämä toiminta paritteluun liittyvää valmistelua.
Parittelun jälkeen koiraitten osuus muurahaisyhteiskunnassa on tehty, ne kuolevat parin päivän kuluessa parittelusta. Koiraitten jälkeläiset voivat elää vielä kymmenenkin vuotta koiraan kuolemasta, jos koiraan hedelmöittävä kuningatar selviää hengissä.

 Koiraat pyrkivät häälennolla hedelmöittämään mahdollisimman monta kuningatarta.
Uusien kuningattarien tehtävä on löytää sopiva paikka pesän perustamiselle. Pesäpaikkaa etsivä kuningatar on jälleen alttiina monille vaaroilla.

 Pesäpaikan löytäessään kuningatar sukii siivet pois selästään tarpeettomina ja kaivautuu maahan munimaan.
Uuden yhteiskunnan rakentaminen voi alkaa.

 Toisilla lajeilla häälennolle lähdetään asteittain ja parveiluaika kestää muutamia päiviä.
 Jos huomenna on kaunis päivä voisin käydä vilkaisemassa mitä sinne kuuluu. Väkeä näytti kyllä olevan ihan valtavasti.

 Löysin tähän asiatietoa netistä Kaleva.fi Luonto- sivuilta
Tietoa käytin  vähän soveltaen.

 Tuossa ylläolevassa kuvassa työläinen keikkui kahden heinänkärkeen päässeen kuningattaren päällä, ikäänkuin estämässä lentoon lähtöä.

Olipa taas aika mielenkiintoista seurattavaa.

Täytyy toivottaa tälle matkalle lähtevälle neitsytkuningattarelle hyvää matkaa! Ehkä joskus, hyvällä onnella  voin kuvata tämän kuningattaren perustaman pesän häälentoa.

Hei tytöt!

Hankitaanko ensi kesäksi tällainen uuma, nyt ei enää ehdi. Se kai tarkoittaisi ymmärtääkseni ympärivuotista mesidieettiä :D

Miten voisin pärjätä ilman Kesämäen herkkumunkkeja, niin ja ihania avocadoja. Pitää kyllä harkita tarkkaan.

Mukavaa viikonloppua!

Taas opin uutta :)

Enpä tiennyt tämänmoisestakaan  otökästä mitään ennen viime sunnuntaita!  Muistelen että näitä reikiä hiekassa olen kyllä nähnyt mutta olen kai luullut että ne ovat muurahaisten tekemiä.
Kuvia on aika monta mutta tämän asian kertominen vaatii nämä 16 kuvaa.
Sitaateissa oleva asiateksti on Åke Sandhall: Ötökät-kirjasta

 Olin kuvaamassa sudenkorentoja kun huomasin tämän vilkkaan kaverin, joka kulki kovaa vauhtia heinänkorrelta toiselle ja välillä kiisi maata pitkin ikäänkuin olisi ollut eksyksissä.
Pakkohan tätä näytelmää piti alkaa seuraamaan.
Kotona selvisi että kyseessä on hietapistiäinen, 12-20 mm kooltaan, liikkuu huhti-syyskuussa, yleinen hiekkamailla.

 Paljaalla silmälläkin näin että kaverilla on toukka saaliinaan. Ihmeen taitavasti se piteli toukkaa otteessaan vaikka vauhti oli melkoinen.

 Kuvasin kyykyssä tämän hiekassa olevan reiän vieressä mutta en osannut tässä vaiheessa epäillä että tällä pistiäisellä ja reiällä olisi mitään tekemistä toistensa kanssa.
"Aikuinen hietapistiäinen imee ravinnokseen kukkien mettä, mutta toukat kehittyvät eläinravinnolla, pääasiassa perhostoukilla." Ahaa!

Hietapistiäinen kulki ensin useamman kerran reiän ohitse ennenkuin aloitti tämän kaivamistouhun.
"Ensin pistiäinen kaivaa hiekkaan käytävän, peittää sen kivellä ja lähtee saalistusmatkalleen. Löydettyään toukan se lamaannuttaa toukan keskushermoston."
Tässä pistiäinen on siis palannut saalistusmatkaltaan toukka mukanaan. Päällimmäisenä kolossa oli pistiäisen kokoonnähden melko iso kivi jonka se nosti ihan huolettomasti pois ja sen jälkeen monta pikkukiveä. Vauhti oli kova ja työkentely järjestelmällistä.

 Toukka oli ihan liikkumattomana tuossa työmaan vieressä. Välillä pistiäinen siirsi kiviä kauemmaksikin. Kuinkahan paljon niitä mahtoi ollakkaan!

 "Se vie saaliinsa pesälle, siirtää kiven sivuun ja vetää toukan käytävään. Sitten se kiinnittää munan toukan pintaan, sulkee käytävän ja kaivaa uuden käytävän seuraavaa uhria varten."

 Toukka liukui ihan kevyesti ja vaivattomasti pesän syövereihin ja näkymättömiin kuin myös pistiäinen, hetkeen ei näkynyt liikettäkään.

 Munimisessa ei tosiaan kauan aikaa mennyt, kohta se tuli taas maan pinnalle ja aloitti järjestelmällisesti sulkemaan pesän suuta.
"Pistiäistoukka syö ensin saaliin vähemmän tärkeät osat, niin että ravinto pysyy elävänä ja tuoreena."

 Sulkemisen se aloitti pienemmillä kivillä joita se haki vähän kauempaakin, taitavasti eturaajoilla kantaen.

 Tässä taas kokoonnähden melko suuri kivi. Olisi ollut mielenkiintoista ottaa tästä asiasta videota. Netistä muuten löytyy kun laittaa hakusanaksi hietapistiäinen, siinä näkee mikä vauhti tässä toimenpiteessä on.

 Toisessa kirjassa kerrottiin että että pistiäisen toukka kuoriutuu aikuiseksi vasta seuraavana kesänä. Kuinkahan monta perhostoukkaa tässä menetetään!

 Välillä pistiäinen kävi heinänkorrella ikäänkuin peseytymässä, se hankasi jaloillaan päätään ja kehoaan ja palasi sitten taas työn ääreen.

Työ alkaa olla valmis. Tuo suunnilleen klo. 7.00 kohdalla oleva kivi on hyvä merkki seurata miten se noita kiviä ottaa ihan tuosta lähiympäristöstä. Lopuksi se vielä huvittavasti "potki " hiekkaa tuohon päälle. Eipä kukaan arvaisi ellei tietäisi mitä tuolla paikalla tapahtui. Hietapistiäinen hävitti niin sanotusti jälkensä.