Vuoden vaihtuessa...

Onnellista Uutta Vuotta teille kaikille jotka täällä vierailette!

Haluan näillä kuvilla tavallaan sitoa tämän kuluneen vuoden yhteen.
Tämä on ollut mukava vuosi ja ehdottomasti suurin ilonaihe on ollut tämä kuvausharrastuksen löytyminen.
Miten monta uutta asiaa olen huomannut ja oppinut ja tiedonhalu tuntuu vain kasvavan. Ja huomaan että vielä entistä enemmän  arvostan tätä vuodenaikojen selkeää vaihtumista.

Lämpimät kiitokset tässä vuoden vaihtuessa teille kaikille jotka olette täällä jakaneet  ajatuksianne ja tuntemuksianne siitä mitä kuvat ovat tuoneet mieleen tai vaikkapa vain käväisemällä toisenkin kerran.

Sunnuntairetki

Jotain ajankulua piti keksiä tälle pilviselle päivälle. Ajattelin että Vuoksella voisi olla jotain kuvattavaa. Olihan siellä, viisi sorsaa sekä telkkä mutta jälleen kerran vähän kauempana. Vuoksi virtasi vuolaana.

Ajeltiin katsomaan mitä Imatrankosken juoksutukselle kuuluu. Tämän hetkinen juoksutus oli hyvin, hyvin paljon maltillisempaa mitä syksyllä.

Mitäs täällä sitten tapahtuu, kotia, poroja ,turisteja..

Anttituiskunnäköinenmies poseerasi turisteille kohteliaasti, kamerat räpsyivät tiheään tahtiin. Ainakin neljää eri kieltä kuului puhuttavan.

Porot olivat puettuina parhaimpiinsa, asiaa tuntemattomana en osaa sanoa mitenkä perinteikkäitä nämä valjaat ovat.

Porot kiersivät siinä aukiolla pientä ympyrää ja kaupungin läpikulkuliikenne kohisi vieressä.
Rekiin olisi mahtunut huomattavasti enemmänkin kokemuksen metsästäjiä.
Ymmärrän oikein hyvin että turisteille järjestetään ja täytyykin järjestää tapahtumia ja vähän eksoottisempaakin katsottavaa mutta tämä ympäristö oli jotenkin niin ristiriitainen.

Lunta ja jäätä

Lähdin aamupäivällä toiveikkaana reissuun, kuvaamaan nimittäin koskikaraa tuonne läheiselle Partakoskelle.
Unohdin jälleen kerran ettei se nyt niin helppoa ole, tämä lintujen kuvaaminen :D
 Kurkistelin sinne tänne, vaeltelin pitkin rantoja mutta eipä onnistanut tällä kertaa. Paikallinen asukas pysäytti autonsa ohikulkumatkallaan ja kertoi nähneensä linnun joka päivä.
Olihan siellä muutakin kuvattavaa, vähän mielikuvitusta peliin niin löytyi monenlaista "purjehtijaa".

 

                                                       Sammakko yli laidan

                                                         Kortekäärme rantautuu

                                                           Jääkukka-armaada

                                   Haaksirikkoinen laivasto saapumassa kotisatamaan

Lähemmäs tavoitetta

Laitoin Joulupyhiksi itselleni tavoitteeksi löytää punatulkun ja vielä onnekkaampaa jos pääsisin vielä kuvaamaankin.
Jouluaattona tämä kaunis lintu sitten näyttäytyikin mutta oli kovin kaukana.

Nyt kuitenkin tiesin että olen lähempänä tavoitetta. Joulupäivänä se ei näyttäytynyt ollenkaan, kuvasin sitten muita lintuja. Mutta Tapaninpäivänä onnisti, se oli tuonut jopa kaverinsakin saarnin siemenkotia syömään.

Mutta arvatkaa olivatko ne poseeraustuulella :) Siellä seisoin pitkän tovin puun alla ja toivoin että ne esittelisivät muutakin kuin kaunista vatsaansa. Kauemmas ei kannattanut peruuttaa koska oksat ja nuo runsaat siementertut olivat aina edessä. Oksisto oli  oikeastaa vain tässä kohtaa harvempaa, ainut suunta ja kuvakulma mistä pääsi kuvaamaan.
Mutta jäähän vielä haastetta, punatulkku edestä, punatulkku takaa, oikea ja vasen puoli, "alusta" on nyt kuvattu :)

Pientä silmänruokaa

Hyvää Tapaninpäiväniltaa!

Joulu meni rauhallisissa merkeissä ja ehdin ilokseni kuvaamaan aika paljonkin. Ihmisiä, kissoja, koiria, lintuja, vähän maisemiakin jne.
Mutta onnellisin olin taas tuolla makron kanssa kulkiessani! Tarkeneminen on kyllä ihan pukeutumis- ja asennekysymys :) Tosin täällä ei ollut kuin -14 astetta.

Talven alle jääneet vaapukkapensaatkin kuivuneine marjoineen näyttävätkin yllättävän kauniilta.

Lumitähtiä

Edellisenä yönä satanut pakkaslumi oli laskeutunut hyvin kevyesti omenapuitten oksille, läheltä katsoen siinä näkyi kauniita lumitähtiä.

 

Tämä kallioseinämä on jäänyt ihan kokonaan jääpeitteen alle.

 

Joulu

Kiireitten keskellä

 

Muistakaa pikkulintuja pakkasilla ja muutenkin!

Hulda

Nimesin tämän apulaisen sitten Huldaksi. Luulen että tämän nimiset ovat kaikki järjestään ahkeria ja kunnollisia ihmisiä!
Hulda sai tosiaan yön aikana virtaa napaansa niin paljon että jaksoi uurastaa monia, monia kymmeniä metrejä ja "niellä" monen monta pölyhiukkasta tällä puolen tunnin ohjelmalla.

Aluksi sitä oli hauska seurata ja vähän ohjaillakkin.  Rappusiin piti laittaa este koska reunassa on vain kapea lista josta ei ollut esteeksi! Viiletti melkoista vauhtia paikoissa joissa ei ollut mattoa, yllättävänkin vauhdikkaasti.

Seinänvierukset tuli hyvin käytyä, paitsi paikoissa joissa oli johtoja niin niihin jumittui rullailemaan paikoilleen. Ääni on aika pieni ,ei ollenkaan ärsyttävä. Vihreä valo vilkuttaa tuossa päällä koko ajan.

Törmätessään matttoon lähti uudelleen ihan kevyesti liikkeelle paitsi jos suoraan vastapäätä oli jokin
toinen este niin sitten jäi poukkoilemaan niiden välille kuin tennispallo. Pientä kolinaa tuli kun törmäsi kaappeihin tai muihin koviin esteisiin, jatkoi kuitenkin reippaasti ja melkeinpä keskeyttämättä matkaa.

Tästä toiminnasta on ihan hyötyä kun Hulda mahtuu pyörimään tuonne sohvien ja nojatuolien alle tosin sielläkin poukkoilee jalkojen välillä ees taas mutta osaa kyllä tulla uloskin ominpäin.
Kuituliina on ihan kertakäyttöinen, se kiinnitetään paikoilleen tuohon mustan verkon reunassa olevaan tarranauhaan. Ja alla on kaksi pientä pyörää jotka takaavat vauhdin :)

Mitäs sitten sanoisi yhteenvetona. Ihan hauska kapine ja jossain määrin hyödyllinenkin mutta luulen että saattaapi olla tarpeellisempiakin vempaimia tarjolla :)

Tuulinen päivä

Tämän verran piti ulkoiluttaa kameraa kauppareissun varrella. Melkoisen tuulinen päivä, riippakoivukin oli kunnon riepotuksessa. Oksat näyttivät  pitkiltä hiuksilta siinä tuulessa liehuessaan.

 

 Tuulessa oli oikeastaa aika mukava seisoa ja katsella oksien liikkumista kun oli  lämpimästi päällä ja käsineetkin kädessä :)

Tein päähänpisto-ostoksen. Eräs kauppaketju mainosti robottimoppia, se näytti aika hauskalta, kaunis punainen väritys ja muutenkin pieni ja sievä. Eikä ollut erityisen kalliskaan.
No sellainen tuolla latautuu 12h ennenkuin päästään kokeilemaan. Kerron sitten kokemuksia.
Eihän se ole turhake, eihän :)
Kai sille pitäisi keksiä nimi, kun perheenjäsenhän siitä tulee ja luultavasti varsin arvostettukin! Saatan maalata siihen valkoisia pilkkuja, näyttää sitten aikalailla leppäkertulta mutten laita kuitenkaan nimeksi Pirkkoa :)
Onko nimiehdotuksia?
Hyvää joulunodotusta teille kaikille jotka täällä piipahtelette! Nyt ei ole oikein kuvia mitä laittaa ja alkaahan nuo joulukiireet vähän painaa vaikken niin erityisesti jouluihminen olekkaan.

Monenkin hääpäivä

12.12.12, katsoin juuri uutisista miten tämän päivämäärän suosio hääpäiväksi on ollut ihan huikea, klo. 12.00 vihkimisajankohdalle  on varmastikin ollut tunkua.

Onnea kaikille uusille vihkipareille!

Puun silmä

Melkein hätkähdin kun kuljin  puun ohitse niin aidolta tuo "silmä" näytti. Seuraavalla kerralla täytyy tarkastella vähän lähempää mikä tämän vaikutelman tekee. Sopiva ripaus jäätä ja lunta, kuivunut lehti, mikä lieneekään.
Näyttää vähän haaksirikkoutuneelta jättiläiskäärmeeltä :)

Tässähän tulee melkein sairaaksi kun ei pääse kuvaamaan, pimeä on vastassa aina kun astuu ovesta!

Talvilevolla

Aamulla satoi hiljakseen lunta joka loppui kuitenkin ennen puoltapäivää, oli oikein mukava ulkoilusää. Käväisin rannassa, uimalaitoksen tietämillä oli parkissa useitten reippaitten talviuimareitten autoja, ymmärtääkseni täällä suosittu harrastus.

 Tällä kaverilla ei hymy hyydy kovillakaan pakkasilla.  Nyt on aika vähän leppuutella selkäänsä, jaksaa sitten taas kesällä rehkiä ja ilostuttaa lapsia.

Uimatornikin  viettää talvilepoa. Tänä kesänä vedenpinta oli niin korkealla että hyppääminen oli täysin turvallista. Muistelen että joskus olisi ollut jopa suljettu  veden ollessa matalammalla.

Tässä kohtaa vähän ihmettelin ja ihmettelen, onko voinut sattua noin suuri unohdus?  Voihan vene olla tietysti materiaaliltaan sellaista että kestää jäitten rusennuksen, mutta silti! Se näyttää niin yksinäiseltä tuolla jään ja lumen keskellä! Vene ei ole täältä kotoisin, yritin parhaani mukaan peittää nimen sekä kotikaupungin.

Kestosuosikki

Maistuis varmaan sullekkin!  Mistähän mainoksesta tämäkin lause on jäänyt elämään, kyllähän tämäkin asia olisi selvinnyt pienellä vaivalla.
Kestosuosikki tosiaan, taisi olla ensimmäisiä leivonnaisia joita opin jo lapsena tekemään. Ja kyse on tietysti unelmatortusta!
Tämän ostin kyllä myyjäisistä, myyjä kertoi että välissä on omatekoinen vaniljakastike, enkä tarvinnut yhtään sen pitempää myyntipuhetta :)
Taisi olla muuten ensimmäinen ruokapostaus eikä ihan pienillä kaloreilla aloitettukkaan!

Kaulahuivi ja pipo

Onkos Luonto  jo teille heitellyt kaulahuiveja ja pipoja? Tänne ne taisivat tulla jakeluun eilen, omani löysin ihan sattumalta kävelyreitin varrelta :)

 Mukavaa viikonloppua!

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Kuljeskelin tänään parisen tuntia ulkona, täällä oli pakkasta viiden asteen paikkeilla, oikein mukava ulkoilusää. Tosin kovin hämärää kuten kuvistakin voi aavistaa.

Uusi puhelin

Lähikunnan lakkautettavassa koulussa järjestettiin myyntitilaisuus koulun käytössä olleista huonekaluista, kaikenlaisesta irtaimesta, kirjoista ja opetuskäytössä olleista pikkuesineistä kiinnostuneille.
Onneksi huomasin lehdestä!

 
Kaunis vitriinikaappi sisälsi tällaisia sympaattisia pikkulaatikoita joissa jokaisessa oli erilainen esine.
Sieltä löytyi aarre, löytyi puhelin!

Koska en ole erityisen teräväkyynärpäinen jäin vähän toiseksi koska siellä oli muutama muukin asiasta kiinnostunut :

En aluksi tiennyt esineen käyttötarkoitusta, tämä vaan näytti niin hauskalta ja siististi tehdyltä.

Eihän tällä nyt mitään kaukopuheluita puhuta mutta ihan sopiva lähiliikenteeseen :) Pakko tätä on kesällä päästä kokeilemaan, tuota lankaa taitaa olla useampi kymmenen metriä.

 Sitten kohti uusia löytöjä. Seisoin ihan yksin pienen kirjahyllyn edessä ja nyt hamstrasin oikein sydämeni kyllyydestä. Aina löytyi uusi aarre kun kätensä ojensi.

Kuka voisi vastustaa näitä vanhoja kirjoja. Erityisen herkullinen on tämä Toivo Rautavaaran. Hyötykasvit värikuvina.

Näitä selailin eilisen illan ja ihastelin kauniita piirroksia. Mihinkäs nämä eläimet ja kasvit tästä muuttuvat, asiatietoa riittää yhtä hyvin tähänkin päivään.

                                                                           

Lopuksi vielä mukaan tarttui laatikollinen prismoja, osa oli vähän hajonnutkin, tähän olisi ehkä kannattanut perehtyä paremmin.

Reissusta ei tullut edes kallista, kirjoista pyydettiin 2 € kappaleelta ja puhelin ja prismat olivat 5€ kappale.
Mies katseli pientä höyrykonetta ja lennätintä muttei ehtinyt päättää ripeästi. Se oli mukava reissu ja vähän nostalginenkin!