Viikon sisällä tavattuja lintuja.
Ja taas kerran piti hämmästyä, mikäs se tämä kulkija sitten on! Tepasteli aika pelottomana hiekkatien varrella, lähellä järveä ja rantaniittyä. Oli muuten aika helppo tunnistettava kun pääsin kirjan äärelle.
Liro, erittäin yleinen soilla ja kosteikoilla, emme vaan olleet aiemmin kohdanneet.
Toinen laji johon tämän voi sekoittaa on metsäviklo. Lirolla vaalea silmäkulmajuova ulottuu silmän taakse ja tämä auttoi tunnistamisessa.
Olisiko ollut jälkikasvua tuolla heinikossa kun näytti siltä että lintu yritti jollain tavalla harhauttaa. Sinne se katosi heinien sekaan!
Tässä linnussakin oli kova tunnistaminen kun oli niin, anteeksi vaan, tavallisen näköinen ilman mitään eriyisiä tuntomerkkejä.
Parinkin kirjan selaamisen jälkeen päädyin harmaasieppoon. Äänistä tunnistaminen on vielä niin vieras asia ja tässä vaiheessa tuntuu aika mahdottomalta oppiakkaan :)
Lintupariskunnalla oli maapesä rinteessä enkä mennyt sitä lähemmäksi tutkimaan. Maapesä taitaa kuullostaa enemmänkin mehiläisten mökiltä mutta pesä oli siis maan sisässä. Emot kantoivat sinne ruokaa monen monta nokallista siinä illan aikana.
Olivat kyllä aika varovaisia ilmaisemaan pesäpaikkaansa kun kuvasin. Istuivat silloin enimmäkseen lähipuissa tai tässä saunamökin kaiteella. Välillä nielaisivat poikasille tarkoitetun suupalan kun eivät jaksaneet odottaa että häviän häiritsemästä. En kylläkään häirinnyt kauan!
Västäräkki pisti parastaan:) Tästä näytöksestä voisi antaa jonkinlaisen pienois-Oscarin, lintu näytti niin vaivaiselta kuin olla ja saattaa. Kuvasin aika kaukaa joten kuva on melko epäselvä mutta kertonee mitä lintu yrittää ilmaista! Lähistöllä ei näkynyt ketään muita mutta taatusti oli :)
Tämä lintunen, uskoisin että on poikanen jäi tunnistusta vaille. Mistään aikuislinnusta en löytänyt näin voimakkaita tuntomerkkejä, joten arvoitukseksi jäi! Söpö joka tapauksessa!
EDIT. Sain tunnistusapua, näissä kuvissa on kirjosiepon poikanen.
keskiviikko 31. heinäkuuta 2013
sunnuntai 28. heinäkuuta 2013
Perhosbaarin kuulumisia
Toin loppuviikosta perhosbaarit kotiin tyttären puutarhasta jossa ei ihme kyllä näkynyt perhosia tai enhän siellä voinut seuratakkaan samalla tavalla kuin kotona.
Vuorokausi avaamisen jälkeen alkoi tapahtumaan :)
Baarien teossa en pahemmin kikkaillut. Valitsin mukeihin violetin värin koska perhoset kuuluvat suosivan violetteja sävyjä kukissakin pinkkien ja keltaisten lisäksi.
Kieputtelin rautalangat varsin vapaamuotoisesti ja tein tuollaisia silmukoita odottelupaikoiksi jos vaikka kaikki paikat olisivat varattu. Sieni johon neste imeytetään on tuollaista huokoista miten sen nyt sanoisi, siivoussientä. Siinä se!
Mies tuli ilmoittamaan että nyt siellä baarissa istuu joku repaleinen perhonen! Hyvä etten kompastunut portaissa innoissani. Siellähän oli ensimmäinen vieras, Herukkaperhonen (Polygonia c-album) Eikä nyt niinkään repaleinen vaan juuri sen näköinen kun herukkaperhosen pitää ollakkin :)
Opin yhden uuden asian, takasiiven alapinnalla erottuu C-kirjainmen muotoinen valkoinen merkki josta laji on saanut tieteellisen alanimensä (c-album).
Tämä oli siis ensimmäinen vieras joka lensi heti luumupuuhun kun aloin räpsyttää kameraa.
Seuraava saapui Nokkosperhonen ( Algais urticae) ja punaviinijuoma näytti maistuvan sillekkin. Eikä ollut läheskään niin säikky kuin edellinen.
EDIT. Sain luotettavaa tunnistusapua! Kyseessä onkin Isonokkosperhonen ( Nymphalis xanthomelas) Katsoin kyllä kirjasta tätäkin perhosta mutta en uskaltanut toivoakkaan kun perhonen on niin harvinainen. Tosin v.2012 perhosia on ollut Suomessa jo vähän enemmänkin. Mm. Kaakkois-Suomessa on oletettavasti muodostunut jo paikallisia kantoja.
Sekin lensi hetken päästä luumupuun oksalle. Nyt seurasin oikeaa vilskettä, tosin vain kuusi perhosta siinä ympärillä pyöri enimillään. Tämä kaikki tapahtui siis eilen noin tunnin sisällä.
Kohta saapui Suruvaippa (Nymphalis antiopa) Se oli jotenkin upean näköinen lentäessään hitaasti ja etsiessään että mikä tämä huumaava tuoksu voi olla ja mistä se tulee! Kunnes huomasi avoimena olevan baarin :)
Suruvaippa hyväksyi nokkosperhosen seuraansa mutta ihan vieretysten ne eivät olleet.
Suruvaipan lähdettyä herukkaperhonen tuli vapautuneelle paikalle mutta sitä ei nokkosperhonen suvainnut vaan antoi selkeästi lähdön herukkaperhoselle.
Menin katsomaan parvekkeelta tätä baarielämää ja kun avasin oven kaksi Neitoperhosta (Aglais io) lämmitteli tiiliseinällä. Näin neitoperhosen lähtevän mutta en ehtinyt kuvata mutta siinä se nyt nautti juoman jälkivaikutelmasta imukärsä rullalla :)
Eikö olekkin kauniita seinäkoristeita!
Perhoset tosiaan lensivät seinälle tai seinän kukkatuille nauttimaan auringon ja viinin lämmöstä:)
Ohi lensi myös jokin valkoinen perhonen jota en ehtinyt tunnistaa.
Ostin tällaisen kirjan jossa mm. neuvotaan miten perhosbaari perustetaan ja lisäksi sisältää paljon tietoa perhosia houkuttelvista kukista. Netistähän löytyy myös paljon tietoa.
Kuvauspaikka ei ole kovin kummonen kun piti laittaa sateelta suojaan terassinkaton alle joten mitään kauniita perhoskuvia tuskin saan mutta on niin valtavan mielenkiintoista seurattavaa!
Vuorokausi avaamisen jälkeen alkoi tapahtumaan :)
Baarien teossa en pahemmin kikkaillut. Valitsin mukeihin violetin värin koska perhoset kuuluvat suosivan violetteja sävyjä kukissakin pinkkien ja keltaisten lisäksi.
Kieputtelin rautalangat varsin vapaamuotoisesti ja tein tuollaisia silmukoita odottelupaikoiksi jos vaikka kaikki paikat olisivat varattu. Sieni johon neste imeytetään on tuollaista huokoista miten sen nyt sanoisi, siivoussientä. Siinä se!
Mies tuli ilmoittamaan että nyt siellä baarissa istuu joku repaleinen perhonen! Hyvä etten kompastunut portaissa innoissani. Siellähän oli ensimmäinen vieras, Herukkaperhonen (Polygonia c-album) Eikä nyt niinkään repaleinen vaan juuri sen näköinen kun herukkaperhosen pitää ollakkin :)
Opin yhden uuden asian, takasiiven alapinnalla erottuu C-kirjainmen muotoinen valkoinen merkki josta laji on saanut tieteellisen alanimensä (c-album).
Tämä oli siis ensimmäinen vieras joka lensi heti luumupuuhun kun aloin räpsyttää kameraa.
Seuraava saapui Nokkosperhonen ( Algais urticae) ja punaviinijuoma näytti maistuvan sillekkin. Eikä ollut läheskään niin säikky kuin edellinen.
EDIT. Sain luotettavaa tunnistusapua! Kyseessä onkin Isonokkosperhonen ( Nymphalis xanthomelas) Katsoin kyllä kirjasta tätäkin perhosta mutta en uskaltanut toivoakkaan kun perhonen on niin harvinainen. Tosin v.2012 perhosia on ollut Suomessa jo vähän enemmänkin. Mm. Kaakkois-Suomessa on oletettavasti muodostunut jo paikallisia kantoja.
Sekin lensi hetken päästä luumupuun oksalle. Nyt seurasin oikeaa vilskettä, tosin vain kuusi perhosta siinä ympärillä pyöri enimillään. Tämä kaikki tapahtui siis eilen noin tunnin sisällä.
Kohta saapui Suruvaippa (Nymphalis antiopa) Se oli jotenkin upean näköinen lentäessään hitaasti ja etsiessään että mikä tämä huumaava tuoksu voi olla ja mistä se tulee! Kunnes huomasi avoimena olevan baarin :)
Suruvaippa hyväksyi nokkosperhosen seuraansa mutta ihan vieretysten ne eivät olleet.
Suruvaipan lähdettyä herukkaperhonen tuli vapautuneelle paikalle mutta sitä ei nokkosperhonen suvainnut vaan antoi selkeästi lähdön herukkaperhoselle.
Menin katsomaan parvekkeelta tätä baarielämää ja kun avasin oven kaksi Neitoperhosta (Aglais io) lämmitteli tiiliseinällä. Näin neitoperhosen lähtevän mutta en ehtinyt kuvata mutta siinä se nyt nautti juoman jälkivaikutelmasta imukärsä rullalla :)
Eikö olekkin kauniita seinäkoristeita!
Perhoset tosiaan lensivät seinälle tai seinän kukkatuille nauttimaan auringon ja viinin lämmöstä:)
Ohi lensi myös jokin valkoinen perhonen jota en ehtinyt tunnistaa.
Ostin tällaisen kirjan jossa mm. neuvotaan miten perhosbaari perustetaan ja lisäksi sisältää paljon tietoa perhosia houkuttelvista kukista. Netistähän löytyy myös paljon tietoa.
Kuvauspaikka ei ole kovin kummonen kun piti laittaa sateelta suojaan terassinkaton alle joten mitään kauniita perhoskuvia tuskin saan mutta on niin valtavan mielenkiintoista seurattavaa!
lauantai 27. heinäkuuta 2013
Tiiroja
Tämän kesän toinen reissu Siikalahdelle, kävisin paljon useammin jos matka olisi lyhyempi. Edelliseen kertaan verrattuna siellä oli hiljaisempaa vai oliko jostain syystä hiljaisempi hetki päivästä.Vilkkaimpaan muuttoaikaan menee vielä vähän aikaa. Jospa se olisi se seuraava reissu!
Näitä pitkospuita on niin mukava lähteä etenemään kun ei koskaan tiedä mitä tuolla perillä odottaa. Sudenkorentoja lenteli lupaavasti jo tuossa alkumatkalla mutta eivät ne sen "kesymmiksi " eivätkä hitaammiksi olleet muuttuneet :) Paarmoja ei ollut ihme kyllä ollenkaan vaikka eilinen päivä oli tosi lämmin.
Tässä olen menossa piilokojulle. Kalatiirat istuivat aidan päällä ja päästivätkin melko lähelle, kunnes lähtivät äänekkäästi pakoon.
Kalatiiran poikaset olivat jo isoja mutta yllättäen tuolta emon takaa piipersi tälläinen pieni söpöliini joka vei kaiken kuvaajan huomion! Näytti olevan ihan ainut pienokainen siinä näköpiirissä.
Katsoin lintukirjasta että kalatiira muuttaa talveksi Afrikan eteläosan rannikkoseudulle. Lähtee 15.7 - 15.9 (5.8) Mitenkähän tämä pikkuinen ehtii mukaan! Liikkuminen oli vielä niin kovin horjuvaa joten kuoriutumisesta ei voi olla kovinkaan kauan.
Eikö olekkin ihanat vauvanvarpaat :) Emo suki ja siisti itseään lähes koko ajan mutta oli lähellä poikasta. Huomaatteko että emo on rengastettu!
Tämä on mielestäni kaikkein liikuttavin kuva, tässä on jotain niin suloista kömpelyyttä kun toinen yrittää pienillä siiventyngillä pitää tasapainoa!
Poikanen kiipeili koko ajan kalliota ylös ja alas, hörppi välillä vettä pienin kulauksin. Oli selvästi innoissaan uusista taidoista!
Tämä ei nyt liity varsinaisesti tähän postaukseen mutta tuli vaan mieleen uusista taidoista. Näin lomareissulla pienen pojan, noin 2v. joka oli saanut lahjaksi sähkölampun. Miten se pieni mies oli innoissaan siitä valon seuraamisesta. Tämä vaan vinkiksi ettei sen tuliaislahjan aina tarvitse olla kovin kummonen!
Ja tällaista huomasin siinä paluumatkan varrella. Ensiviikollahan kesä kääntyy jo elokuulle!
keskiviikko 24. heinäkuuta 2013
Jättisuuri perhospostaus 5.
Perhoskuvia riittää!
Vuorossa mittarit, nämä ovat niin kauniita ja herkkiä mutta aika arkoja ja piiloittelevia. Olen tässä oppinut että ne lentävät karkuun kuitenkin aika lyhyen matkan ja taas laskeutuvat, toisin kuin osa perhosista jotka liihoittelevat ties kuinka kauas. Tässä ei niin paljon kunto nouse kuin päiväperhosia kuvatessa :)
Tunnistuksissa tein parhaani mutta en ole ollenkaan pahoillani jos joku oikaisee tarpeen tullen!
Nokimittari
Pihamittari
Loimumittari
Viirulehtimittari
Suolaheinämittari
Mäkikenttämittari
Näitä neljää loppuosan perhosta en tunnistanut tai en ollut läheskään varma mutta saavat nyt esiintyä tässä sitten nimetönnä.
Perhosbaarit eivät saavuttaneet sitä suosiota mitä oletin, muutama kärpänen, ampiainen, punaviinin juovuttamia hyttysiä lukuunottamatta.
Toin nyt baarit kotiin ja kokeilen olisiko täälllä kaupunkialueella enemmin asiakkaita. Ei tämä yritys nyt vielä ole konkurssikypsä, katsotaan :)
Vuorossa mittarit, nämä ovat niin kauniita ja herkkiä mutta aika arkoja ja piiloittelevia. Olen tässä oppinut että ne lentävät karkuun kuitenkin aika lyhyen matkan ja taas laskeutuvat, toisin kuin osa perhosista jotka liihoittelevat ties kuinka kauas. Tässä ei niin paljon kunto nouse kuin päiväperhosia kuvatessa :)
Tunnistuksissa tein parhaani mutta en ole ollenkaan pahoillani jos joku oikaisee tarpeen tullen!
Nokimittari
Pihamittari
Loimumittari
Viirulehtimittari
Suolaheinämittari
Mäkikenttämittari
Näitä neljää loppuosan perhosta en tunnistanut tai en ollut läheskään varma mutta saavat nyt esiintyä tässä sitten nimetönnä.
Perhosbaarit eivät saavuttaneet sitä suosiota mitä oletin, muutama kärpänen, ampiainen, punaviinin juovuttamia hyttysiä lukuunottamatta.
Toin nyt baarit kotiin ja kokeilen olisiko täälllä kaupunkialueella enemmin asiakkaita. Ei tämä yritys nyt vielä ole konkurssikypsä, katsotaan :)
tiistai 23. heinäkuuta 2013
Hiekkalinnassa
Lappeenrannan hiekkalinna rakennettiin tänä vuonna kymmenennen kerran. Vuoden teema on Kalevala-aihe. Pääveistäjänä on toiminut Jukka Lakela monine apulaisineen.
Tässä Väinämoinen loitsuaa Joukahaista suohon, josta päästäkseen Joukahainen lupaa sisarensa Väinämöiselle puolisoksi.
Avioliitto ei kuitenkaan tule onnistumaan, Aino päättää elämänsä oman käden kautta.
Kuuluisa tarina Lemminkäisen äidistä, monille tutuimpia asioita Kalevalasta. Äiti sai merkin poikansa kuolemasta siten että harja alkoi vuotaa verta. Äidin pyynnöstä seppä Ilmarinen takoi haravan jolla äiti nosti poikansa palaset Tuonelan joesta ja kokosi poikansa, liitti suonet ja lihat kiinni mehiläisen medellä.
Olenko yksin tämän ajatukseni kanssa vai onko kenenkään muun mielestä tuossa toisessa miehessä vasemmalta mitään tuttua, tuttuja piirteitä?
Viime vuonnahan erään hahmon sanottiin muistuttavan Kotiteollisuuden Jouni Hynystä!
Entäs tämä sitten? Veistokset ovat aika hyvin aidatut, tosin ihan narulla, tämä on aika korkeakin veistos joten en usko että kukaan sivullinen olisi päässyt tätä "tatskaa" tekemään ellei joillain pitkällä kepillä. Joten olisiko tämä veistäjän vitsi :)
Kalevala on melkoisen hurjaa luettavaa, ajattelin että saisinko monien, monien vuosien jälkeen aikaisiksi lukea tämän epoksen uudelleen.
maanantai 22. heinäkuuta 2013
Surullinen päivä
Tyttären Viljo-kissa jouduttiin lopettamaan tänään eläinlääkärin toimesta ja suru on tietysti suuri, sympaattinen kaveri! Kissaa käytettiin eilis-iltana myöhään päivystävällä eläinlääkärillä eikä syytä nopeaan huononemiseen löytynyt.
Tänään toinen eläinlääkärikäynti, koska kissan kunto huononi koko ajan ja johti voimakkaisiin kipushokkeihin. Tänään selvitettiin vaurioita ja ennustetta, Viljo päädyttiin lopettamaan.
Viljo täytti 3. 7 vasta vuoden, kuvassa vielä alle luovutusikäisenä pentuna.
Laitan tämän postauksen oikeastaan varoituksena kaikille kissanystäville ja -omistajille.
Viljohan oli oikea ahmatti, söi kaikkea mitä suurinpiirtein kiinni sai, eikä ollut ulkokissa, omasta halustaan.
Tytär mietti tänään syytä tapahtumaan kun kissa oli jo poissa. Mikä olisi voinut aiheuttaa tämän nopean huononemiseen ja googlettaminen taas auttoi. Kotona oli maljakossa juuri noita liljoja mitä pari postausta taakseppäin kuvasin.
Viljo oli niitä repinyt melko reippain ottein ja erittäin todennäköisesti myös syönyt. Tämä asia ei tullut mieleen kummallakaan eläinlääkärinkäynnillä. Ajankohta huononemiseenkin täsmää!
Kaikki ne oireet mistä kissa kärsi täsmäävät tähän mitä liljakasvin myrkyllisyydestä kissoille kerrotaan.
Tuo tieto on niin hajanaista etten laita mitään linkkejä mutta sopivilla hakusanoilla tieto löytyy!
sunnuntai 21. heinäkuuta 2013
Hiekkakuopalla
Huomasin ystävien mökkitien varrella unohdetun hiekkakuopan ja ajattelin että jospa sieltä löytyisi haapaperhonen tai ainakin sinisiipi.
Hiekkaa sieltä ei oltu otettu ilmeisesti vuosiin, paikka kasvoi jo pieniä puuntaimia ja kanervaakin oli runsaasti.
Yöllä oli satanut ja onneksi tässäkin tapauksessa. Löysin ihania pieniä sammal- ja jäkäläsaaria. Eivätkö näytäkkin pieniltä mielikuvitussaarilta ?
Sade oli "pullistanut" tämän kasvuston oikein komeaksi ja kuvaukselliseksi.
Olihan siellä pari sinisiipeäkin mutta ilmeisesti kovin tuulinen sää piti perhoset jossain suojaisammassa paikassa.
Hiekkaa sieltä ei oltu otettu ilmeisesti vuosiin, paikka kasvoi jo pieniä puuntaimia ja kanervaakin oli runsaasti.
Yöllä oli satanut ja onneksi tässäkin tapauksessa. Löysin ihania pieniä sammal- ja jäkäläsaaria. Eivätkö näytäkkin pieniltä mielikuvitussaarilta ?
Sade oli "pullistanut" tämän kasvuston oikein komeaksi ja kuvaukselliseksi.
Olihan siellä pari sinisiipeäkin mutta ilmeisesti kovin tuulinen sää piti perhoset jossain suojaisammassa paikassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)