Syksyisiä kuvia

 Minne tämä syyskuu oikein katosi, muutama päivä enää jäljellä ja vastahan tämä alkoi!

 Muutamia lintuauroja olen jo nähnyt suunnistamassa kohti etelää mutta suurin muuttovirta on  vielä edessäpäin. Nämä kurjet ja hanhet ruokailivat sopuisasti juuri puidulla viljapellon saarakkeella.

Kävin vielä jälkikäteen lisäämässä tämän kuvan, nämä syyskorennot kun kuuluivat ihan olleellisena osana tähän syksyyn.

 Kuvattavien asioitten määrä vähenee koko ajan. Kaipaan jo nyt ensi kesää ja makrokuvauskohteita, perhosia, kukkia ja kaikenkarvaisia pieniä öttiäisiä :)

 Marjojen keräämisestä pitävät ovat saaneet kesän kuluessa mukavia marjasaaliita. Meheviä madottomia vaapukoita, maukkaita mustikoita, kauniita punaisia puolukoita, karpaloitakin näytti olevan rahkasammalmättäillä.

Hevoskastanjan muhkeita siemenkotia.

Tämä postaustahti väistämättä hiljenee samaa vauhtia kun valoisa aika muuttuu yhä lyhyemmäksi, kuvaaminen jää sitten viikonloppuun, ellei satu satamaan  :)

Kaiken lisäksi kun työ on nykyisellään päätteellä istumista joka rassaa niskoja ja silmiä niin en aina tule kommentoineeksi, vaikka käynkin katselemassa ja ihastelemassa blogeissanne.
Nyt viikonvaihteessa yritän etsiä muuttolintuja, josko ne olisivat  kokoontuneet jo vähän isompiin parviin!

Mukavaa viikonloppua!

Makroviikko 114

Makroviikoilla on tarkoitus kuvata joka viikko jokin kohde läheltä.

Viikon aihe on PUHDAS

Toiset haasteeseen osallistuvat löydät TÄÄLTÄ

Takapassari

Vesilintuja

 Luulin  tuolla aiemmin telkkää haapanaksi ja laitoin itselleni haasteeksi löytää tämän kyseisen linnun  Ja löytyihän haapana, lintu olikin  innokas tekemään tuttavuutta ja tuli ihan vierelle
Kaunis ja lempeäilmeinen lintu!

 Laskeutui lopulta veteenkin ja tässä voi tätä sekaannusta verrata keskenään.
Enpä sekoita toista kertaa :D

                                                                  Telkän sukelluskoulu

Valokuvatorstai 295.

Tämänkertaisen haasteen aiheena on KAIPAUS

Huomasin viime sunnuntaina tämän aika erilaisen hautamuistomerkin, en tiedä onko sitten lopullinen ratkaisu. Haudalla kasvoi vasta viherryksensä aloittanutta ruohoa joten hautauksesta ei ole todennäköisesti kauan.

Siellä jo mietin ja varsinkin tämän haasteen jälkeen mietin kun päätin laittaa tämän kuvan, että näkyykö kaipaus ja sen suuruus millään tavalla näillä haudoilla tai  hautamuistomerkeissä. Niitten pienuudessa tai suuruudessa, hautapaikkojen kukkamäärien pienissä tai suurissa määrissä.

Tämä koruttoman ristin näkeminen herättää ihan varmasti monenlaisia ajatuksia!

Toiset haasteeseen osallistuvat löydät TÄÄLTÄ

Makroviikko 113

Makroviikoilla on tarkoitus kuvata joka viikko jokin kohde läheltä.

Tämän viikon aiheena on TAKANA

                                                                    Lasin takana  

                                                                    Kirjan takana



Toiset makroviikon haasteseen osallistuvat löydät TÄÄLTÄ

Itsensä ihailija

 Oikeastaan olen aika kaunis, sopivan linjakas nokka ja höyhenet hyvässä kunnossa.

 Joo-o, katsoo nyt miltä suunnalta tahansa niin ei pääse moittimaan

                                                                           Suukko!

 Ei kai kukaan nähnyt! Miten sitä nyt näin itseensa hullaantuu,  pääsee koko ulkomaailma unohtumaan!
Ruoan hakuun tästä on lähdettävä ei tämä kauniin katsominen pelkästään elätä!

Kyllä nämä lintukuvat joku päivä loppuvat, kuvasin vaan viikonloppuna niin innokkaasti : )

Vintiöt

Olin eilen rannassa  kuvaamassa kun törmäsin näihin vintiöihin.

                                              Meripoikki meit varjelkkon daevas!
                                              Vaevaloine o elämän dääl,
                                              ko me ansatte leippätän laevas,
                                              kaukans seilaile valdmerem bääll.

                                 Tämä on ensimmäinen säkeistö laulusta Meripoikatte veis     san. Hj.Nortamo

 Melkoinen vintiö-gasti oli koossa! Pari päätä näytti poukkoilevan tuolla istumalaatikossakin. Siinä oli parhaimmillaan 5-7 lintua, variksia ja harakoita!

 En saanut oikein selville mitä ne oikein touhusivat ja minkä takia repivät mm. tuota sinistä suojamuovia.

Kun meno yltyi oikein villiksi, taputin aika reippaasti käsiäni yhteen enkä suinkaan pelkästä innostuksesta :)

 Kerroin tämän viereisen venepaikan pariskunnalle kun rantautuivat siihen, ketkä tässä olivat olleet asialla.
 Saattoivathan linnut tulla uudelleenkin kun tilanne hiljeni!

Herkuttelija

                                                        Ei voi olla totta, mitä tämä vaaka näyttää!

                                 Onko tämä rikki vai seisonko tässä jotenkin huonosti?

                                                                   Oh god!

                               Sanokaa nyt suoraan näytänkö mielestänne ylipainoiselta sorsalta?

 Se on sitten pakko aloitta zumba-tunnit!
 Kyllä meille pullaa ja leipää tänne kannetaan ihan useammankin kerran päivässä ja useamman ihmisen toimesta. Onhan toki kohteliasta ottaa kun tarjotaan!

Valokuvatorstai 294.

Tämänkertaisen haasteen aiheena on MAAGINEN

Toiset haasteeseen osallistuvat löydät TÄÄLTÄ

Iltapesu

Tämä kaveri liikkui sorsien seurassa, tosin pysytteli eninmmäkseen  omissa oloissaan sukellellen hiukan sivummalla  mutta siinä liepeillä kuitenkin.
Kolmea lintukirjaa piti selata, ei tämä taas niin selkeää ollut mutta uskon että kyseessä on haahka.

EDIT: Voi ei, anteeksi, piti kirjoittaa HAAPANA, melkein nolottaa!!!
Mutta ilmeisesti tämä ei ole haapana, Annika tuolla kommentissaan tunnisti nuoreksi telkäksi!

Lintu suoritti aika pitkän ja perusteellisen iltapesun, eikä seiso tässä millään kivellä vaan kohottaa itsensä pystyyn ihan lihasvoimalla.

 Eräässä lintukirjassa sanottiin että haapanan tunnistaa pyöreästä päästä ja lempeästä olemuksesta, tässä ylimmässä kuvassa tuo lempeä olemus todella näkyy!

 Iltapesu tehty, pääkin moitteettomasti suittu nyt taitaakin olla aika hakeutua unten maille!

Makroviikko 112

Makroviikoilla on tarkoitus kuvata joka viikko jokin kohde läheltä.

Viikon aiheena on VÄRI

Toiset makroviikon haasteeseen osallistuvat löydät TÄÄLTÄ

Lämpimällä kivellä

Nämä kaverukset nautiskelivat lämpimästä syyspäivästä ison kiven kupeella. Sisilisko kun on vaihtolämpöinen sen elintoiminnat kytkeytyvät ympäristön lämpötilaan ja tässä lämpimällä kivellä liikkuessaan ne olivat varsin vilkkaita.

 Ensin tuli mieleen että sisiliskopojat. Sitten alkoi kiinnostaa, että mitkä pojat, miten sukupuolet voi erottaa
 toisistaan!
Wikipedia kertoi että näin voi tunnistaa varmuudella. Koiraan pää levenee niskan kohdalta, kun taas naaraan pää jatkuu samanlevyisenä niskasta eteenpäin ja suippenee vasta leuan alusta.
Toiseksi koiraan hännän juuressa heti takajalkojen takana on ylhäältä katsottaessa molemminpuolinen pullistuma. Naarailla häntä lähtee takajalkojen takaa tasaisesti suippenevana häntänä ilman koiraan pullistumia. Koiraan pullistuma on juuri ennen sitä kohtaa, josta sisilisko katkaise häntänsä.

Jonkinlainen mielipide tästä asiasta itselle tuli. Mutta mitäs mieltä olette onko tässä tyttö ja poika vaiko molemmat samaa sukupuolta?

Eikä tämän tarkoitus ole olla mitenkään ryppyotsaista mutta kuitenkin puolitosissaan :)

Werlan orava

 Jostain ihmeen syystä en ole onnistunut juurikaan oravia kuvaamaan, niitä ei vaan ole ollut näköpiirissä.
Tänään tapasin yhden, joka asustaa  osoitteessa: Werlan vanha tammi.

Siellä se herkutteli tammenterhoilla joita näyttikin olevan aika paljon sekä puussa että maassa.Myös närhi näytti pitävän samasta tuotteesta ja haki terhoja vähän väliä, kai piilottaakseen ne jonnekkin. Jokaisella hakureissulla terhoja kopisi maahan samoin kuin oravankin liikkuessa.

 Kirkas auringonpaiste vaikeutti vähän kuvaamista. Utin ABC-aseman lämpömittari näytti +26 , en oikein tiedä uskoakko siihen, lämmintä kuitenkin oli!

Orava jähmettyi tähän asentoon pitkäksi aikaa terhonhakureissun jälkeen, sain kuvata ihan kaikessa rauhassa. Jospa se onkin koulutettu poseeraamaan turisteille :)

 Siirryin puun toiselle puolelle katsomaan miten sieltä valo tulee ja kohta se jo kurkisteli minne menin.

 Välillä kuvasin närheä ja takaisin tullessa se oli jo "kuorinut" terhon, harmi kun jäi näkemättä miten se tapahtuu.  Siinä se mutusteli tyytyväisenä, taisi jopa vähän hymyillä :)

 Kovin kätevästi orava käyttää noita raajojaan, terho pyöri siinä otteessa ihan miten orava halusi ja syöminen näyttää onnistuvan ihan yhdenkin käpälän varassa.