Ohimennyttä kauneutta

Kangasvuokkojen aika alkaa olla jo ohitse.
Täytyy sanoa, että kauniilta ne näyttävät vielä tässäkin vaiheessa, vaikka se ihan erityinen suloisuus on jo ohimennyttä.
Yhtä paljon ne ilahduttavat joka ainoa kevät, kävin taas monta kertaa katsomassa. Kukkien määrä oli tänä vuonna huomattavasti vähäisempi, kuin esimerkiksi viime keväänä. Silloin niitä oli huomattavan paljon ja kukinta-aika oli pitkä.

 Tämä kaveri, ilmeisesti pajukkomaamehiläinen, löysi kylmänä ja lumisateisena päivänä hyvän paikan lämmitellä. Tuohan on kuin kietoutuisi turkiksiin, ravintoakin ihan imukärsän ulottuvilla.

Mökkiremppaa tehdessämme, olen seurannut västäräkkien touhuja.
Pari päivää sitten satoi tosi napakasti lunta, lintu sirkutteli siinä rantakivillä ihan hyväkuntoisen oloisena.
Huolestuttaa ihan hirveästi, että mistä näille aikaisille muuttajille löytyy ravintoa ja jo mahdollisille pesäpoikasille.

Pörröiset

Kaivoin esiin erään keskenjääneen projektin.
Suunnitelmissa oli joitakin aikoja sitten,  että kuvaisin  tätä Untu-nimistä peikkotyttöä  luonnon helmassa, kohteissa joista tykkään  ja teettäisin sitten kuvista kortteja tai pikkuruisen kirjan.
Pyysin blogikavereilta nimiehdotuksia.  Untu-nimi valikoitui siitä syystä, koska se kuullosti hiukan salaperäiseltä sekä satumaiseltakin. Aika helppo valinta, vaikka muitakin hyviä nimiehdotuksia tuli.
Jonnekkin ajanpuutteeseen, mukamas, se suunnitelma sitten unohtui. Jospa laittaisin uudelleen vireille, pianhan noita ihania luontokohteita kuvaustaustoiksi löytyy vaikka kuinka.

 Koska aion nyt tehdä parhaani ja käyttää tähän aikaa, niin tämäkin kuva täytyy ottaa uusiksi. Näyttäisi varmasti mukavammalta, kun pää olisi hiukan ylöspäin. Aika monesti, harmikseni, kuvaan sillätävalla että kuvat ovat vasemmalle vinossa. Tässä ei  onnistu suoristuskaan, koska osa pörröistä päälakea leikkautuisi pois.

  Peikkonen on Anne Geddesin nukkeja, joissa on useita vaihtoehtoja.  Eikä tämä idea suinkaan ole omani, luulen että tällaisia kuvia on pilvin pimein, muta yksi Untu vielä mahtunee joukkoon.
 Silloin kun tämän ostin, kaupassa oli toisena vaihtoehtona leppäkerttu, pisti vähän miettimään, kumpi :) Ajattelin että pörröinen peikkonen turkissaan olisi sopivampi viedä jopa lumituiskuun, leppäkerttuparka saattaisi hyytyä.

                                                 Hyvää pääsiäisenaikaa teille kaikille!

Ensimmäiset sinivuokot

Koskaan en ole näin aikaisin kuvannut sinivuokkoja. Aiempina vuosina kukkimisen ajankohta on ollut aikaisintaan huhtikuun puolivälissä.

 Kukkien määrä oli helppo laskea, niitä oli kaikkiaan vain kaksitoista :) Joista osa ihan pieniä nuppuja.
 Viikon kuluttua saattaa näyttää  ihan toiselta, riippuen tietysti vähän sääherrastakin!

 En "siivonnut" yhtään mitään pois kukkien ympäriltä. Ne olivat lisäksi kallion kupeella, vähän hankalasti saavutettavissa, joten parempaan en pystynyt. Siksipä lisäsin vähän, ei niin vakavasti otettavaa taiteellista vaikutelmaa :)

Kaksi yötä vielä ja sitten ollaankin jo huhtikuussa, uskomatonta!

Aurinkoa odotellessa

                                 Ei kai tässä muu auta kuin uskoa, että kyllä se siellä on tallella :)

Pieniä, kauniita asioita

Otin eiliselle kuvausreissulle mukaani vain makroputken, ihan sitä ajatellen, että etsin vain pieniä kauniita asioita.
Värimaailma nyt oli aika maltillista, mutta ruskeahan on myös kaunis väri!

 Pensashanhikki pienellä jääkuorrutuksella. Harmittaa vaan kun en muistanut ottaa jalustaa mukaan. Ei nämä kädet niin vakaat ole, että olisin saanut nuo pisarat ihan tarkkoina.

 Seinän vierustalla kasvaa humala. Miten hentoja ja kauniita nämäkin kukat ovat. Olenkohan koskaan  tarkastellutkaan lähempää!

Ensi viikollehan on luvassa aurinkoa ihan pilvettömältä taivaalta sekä pakkasia! Haluaisin niin kovasti kuvata saippuakuplien jäätymistä. Ainut suuri talvinen toive, ennen kevään tuloa :)

Kukkia

Toivoin tälle päivälle edes hiukan aurinkoa, edes hiukan, turha toivo. Sen sijaan mahdoton tuuli, se oli puuskissa niin voimakasta että suorastaan töni kulkijaa.
Kävelin rantakallioilla ja vähän pelkäsin kamerani puolesta, kun eilinen vesisade sekä yöllä alkanut pakkanen oli tehnyt pinnat liukkaiksi.

Ajattelin lähettää teille vähän kukkia, niin pääsette muistelemaan mennyttä kesää ja haaveilemaan tulevasta :)
Sen verran vielä, tykkään talvesta! Mutta vähän eri reseptillä laaditusta, mitä nyt on ollut tarjolla.

Kangasvuokkoja ja käärmeitä

Otsikko kuullostaa vähän samantapaiselta, kuin Iisalmen nyrkkeily ja lasi.
Lupasin eräälle blogikaverilleni että varoitan kun laitan käärmekuvia :) Näitä on nyt tullut kuvattua, käärmeitä ja kangasvuokkoja. Ensimmäiset kukat avautuivat eilen, ihan muutama yksilö vasta. Jotenkin näyttäisi siltä, ainakin tässä vaiheessa, ettei sellaista kukkarunsautta tulisikaan kuin viime keväänä.

 Kuvauspaikalla, siinä kohtaa jossa ensimmäiset kukat yleensä avautuvat, oli pelkkä monttu. Taas joku joka ei ymmärrä, että ensinnäkin kukka on rauhoitettu. Toiseksi, kukan siirtäminen paikaltaan ei tule onnistumaan. Harmittaa tuollainen!

 Nämä kukat sekä käärmeet viihtyvät saman voimalinjan alla. Valoa ja lämpöä riittää puuttomalla kaistaleella molemmille lajeille.
Varmistelin tömistelemällä paikan jossa kuvaan, katsoin ympäristöä tarkasti ja kumarruin polvilleni maahan.  Kuvasin jonkin aikaa, kokeilin erilaisia säätöjä. Sitten nousin ja huomasin että tumma kyy oli niin nätisti kiepillä siinä metrin päässä. Se oli tullut siihen kuvaamisen aikana. Ja mikä yllättävintä, en edes hätkähtänyt. Minä, joka olen ennen juossut kiljuen karkuun :)

Nämä kaksi vaaleata yksilöä ovat naaraita melkoisella varmuudella. Pääosa tähän aikaan liikkuvista kyistä on koiraita, naaraat nousevat lämmitelemään lähempänä loppukuuta.
Tutustuin viime viikonloppuna tuolla kuvauspaikalla mukavaan nuoreen naiseen joka on  käärmeharrastaja. Viihdyimme tuolla käärmepaikalla eilen muutaman tunnin, kuljeskellen ja tarkkaillen näitten käärmeitten käyttäytymistä. Hän tunnistaa sieltä jo muutamia mm. värin ja koon perusteella. Eräällä kärmeellä on tuntomerkkinä luultavasti linnun nokkaisujälki silmän lähellä.

 Kohtahan nämä hajaantuvat kuka minnekkin ja sitten taas ihmettelen miksei kyitä näy. Ja se saattaa tarkkailla kulkemistani ihan tuossa polun pientareella. Näinhän on mennyt vuosikymmeniä, olemme kulkeneet  toistemme ohitse vähääkään häiritsemättä toisiamme!

Kevään nopeimpia

Sinivuokot ja näsiä ovat ihan ensimmäisten kevätkukkijoitten joukossa. Eikä leskenlehteäkään sovi unohtaa.
Kuvasin tänään nämä molemmat, vieläkin olivat aika harvalukuisina, molemmat suuremmaksi osaksi  nuppuvaiheessa. Leskenlehteä en ole vielä tavannutkaan kuvattavaksi.
Yllätyin että sinivuokon esittelyssä oli myrkynmerkin kuva ( lievästi tai vahvasti myrkyllinen) näsiän kyllä tiesin myrkylliseksi. Lisäksi sinivuokon kohdalla kiellettiin kaupustelu.

                                                     Sinivuokko ( Hepatica nobilis )

                                                        Näsiä ( Daphne mezerium )

Käärme kangasvuokkokasvuston vahtina

Käväisin katsomassa vieläkö kangasvuokkopaikalla on lunta. Kyllähän siellä oli jonkin verran, maa tuntui vielä kauttaaltaan kovalta, jäiseltä.
Nämä kaksi nuppua olivat pisimmällä kasvussaan,  lämpimässä paikassa katajan kupeessa. Vielä pitää malttaa odottaa.

  Nuput näyttävät kovin vaatimattomilta tässä vaiheessa. Suurin osa ikivihreistä lehdistäkin oli vielä ihan litteänä maata vasten, juuri lumen alta paljastuneena, suurin osa kasvustoista lumen alla.

Mutta nyt löytyi jotain yllättävää! Mieheni huomasi pienen männyn juurella auringosta nauttivan kyykäärmeen. Se oli siinä niin levollisesti kerälle käpertyneenä. En tuntenut mitään pelkoa enkä kammoa tätä kuvauksellista käärmettä kohtaan.
Koska kyyt eivät kuule, pääsin ihan lähelle, huolimatta lumen rahinasta. Tässä kohtaa oli pieni pälvipaikka, jossa lämpöä riitti sopivasti. Ensimmäinen kerta kun pääsin kuvaamaan elävää käärmettä.

 Tässä vaiheessa se nosti vähän päätään ja alkoi seurata mitä ympärillä tapahtuu. Muistin viimekeväisessä käärmeillassa kerrotun, että käärme ei häiriinny niinkään paljon jos sitä lähestyy kohtisuoraan, sivuttaisliikkeestä se häiriintyy. Kannattaa myös lähestyä vastatuuleen, käärme haistaa. Lisäksi saimme samaisessa illassa ohjeeksi varoetäisyyden. Kyy ulottuu iskemään kohteeseen, jonka etäisyys on puolet sen pituudesta.

Otin kuvia. Sitten halusin kokeilla mitä tapahtuu, jos sen päälle lankeaa varjo, niinpä siirryin auringon eteen. Käärme lähti välittömästi pois. Se tapahtui todella nopeasti, se suorastaan ampaisi pakoon.

 Tein tämän jälkeen pienen lenkin, oli pois ehkä noin viisi minuuttia ja kun palasin käärme oli taas samalla paikalla. Se oli vaan eri asennossa. Sanotaan että kyy tehostaa paistattelua levyttämällä, se levittää ruumiinsa litteäksi maata vasten, saadakseen kaiken hyödyn auringosta.

Tässä se oli levyttämässä. Palatakseni siihen minkä takia paikalle menin eli kangasvuokkojen takia. Tässä on oivallinen vahti kangasvuokolle, joitten lehtien päällä se lepäilee. Ei kenenkään taitaisi tehdä mieli mennä taittamaan mahdollisia kukkia :)

Ensimmäiset sinivuokot

Löysin tänään kevään ensimmäiset sinivuokot.
Tuttu etelänpuoleinen rinne oli jo lumesta aivan vapaa. Yllättäen kukkia oli kuitenkin vain viisi, ikivihreät lehdetkin olivat vielä piilossa syksyllä pudonneitten puunlehtien alla.
 Tämän kukan näkeminen tuntuu aina yhtä hyvälle, onko se sitten tavallaan lupaus kevään etenemisestä.

 Ötököista kiinnostunut kuvaaja vallan villiintyi, kevään ensimmäinen kuoriainen. Makroputkea ei ollut mukana ja toisaalta tämä oli aika korkeallakin. Mutta ilahduttava havainto. Varmistutin kaverin tunnistuksen tuolla fb:n ryhmässä, kyseessä on nelipistepirkko.
Kyllä näitä ötököitä kohta alkaa ryömimään joka kiven kolosta :) Ei ehkä ilahduta ihan kaikkia, mutta täällä eräs liputtaa :D

Luonnon taidetta.
Huomaatteko tuossa kiven kolossa oikealla olevat naisen kasvot? Tyyli näyttää ehkä hiukan Picassomaiselta.

 Tässä on ilmeisesti villakoirien parkkipaikka. Muuten, mallin hännän trimmaus näyttää aika villiltä ratkaisulta!

Puolukanvarpu joka halusi olla ruusun kaltainen

 Eilisellä kuvausreissulla söin varmasti litran puolukoita. Niihin tuli ihan käsittämätön himo, ahmin melkein kaksin käsin :) Olen kyllä tehnyt niin aiemminkin menneinä syksyinä, ettei tämä ahmintakohtaus mitään uutta ollut.

 Tämä varpu ei ollutkaan kehittänyt kauniita, punaisia, aromikkaita marjoja, vaan oli ilmeisesti haaveillut koko kevään kasvattavansa pieniä ruusunkaltaisia sykeröitä. Kieltämättä onnistui varmasti yli odotuksiensa.

Jos tämä on jokin kasvitauti, niin eihän tästä tarvitsisi välttämättä parantua :)
Mutta jos se olisi leviävää sorttia, niin siinä tapauksessa kyllä, toivoo puolukoista pitävä.

EDIT. Löysin vähän tietoa, kyseessä on Puolukanpöhö (Exobasidium vaccinii) kuuluu piensieniin jotka loisivat kasvien pinnoilla, hedelmissä, kukissa ja juurissa.

Kettukeskiviikko tulee huomenna vähän myöhemmin illalla :)

Kukkia

Mukavaa sunnuntaipäivää!

Nyt täytyy kiiruhtaa siirtämään tavarakuormaa ennen sateen tuloa. Yritän iltapäivällä ehtiä tekemään blogikierroksen!