tiistai 4. joulukuuta 2018

Eläinlapsia

Sain juuri joulukortit valmiiksi, tein niitä kolmena iltana, koska eri vaiheitten liimakerrokset piti välillä kuivahtaa. Osoitteetkin sain kirjoitettua, tällä kertaa ei yhtään osoitetta tarvinnut selvittää, siitä puuhasta selvisi reippaasti. Korttien teolla  on pitkä ja tärkeä perinne.
Pieni tauko hartioille, tässähän ne vertyvätkin :D Istahdin selvittämään linnunpoikasen tunnistusasiaa ja siitä tuli idea tähän postaukseen.




 Ylämaan-karjan emo on kovin suojeleva poikastaan kohtaan ensimmäisten elinpäivien aikana.
Kuvasimme niityllä, jossa karja oli laiduntamassa, siellä piti olla tarkkana. Olisi niin tehnyt mieli mennä lähemmäksi kuvaamaan, mutta emo voi tosiaan tässä vaiheessa olla arvaamaton.




Pienelle valkoposkihanhen poikaselle maistui ruoka. Koko ajan siinä liikkuessaan ne riipivät syötävää. Emot olivat tarkkana lähietäisyydellä.




Possuissa on jotain niin sympaattista! Ne ovat jollain tavalla ihan veikeitäkin, ja vielä niillä on nätti katse.
Tämä villasika lapsineen eleli Kiteen eläinpuistossa. Vähän tuossa kasvussa on kiinniottamista saavuttaakseen emonsa painon.




 Valkoposkihanhiperhe rantautui juuri, untuvatkin ovat vielä ihan kosteat. Poikasilla oli ihan mahdoton kiire ruohon kimppuun. Uintimatka salmen yliste oli melko pitkä, joten uutta energiaa tarvitaan. Eipä tuossa montaa viikkoa tarvitse mennä eteenpäin, kun ensimmäinen ulkomaanmatka lentäen on edessä.




 Lähellä kanadanhanhen poikaset olivat myös ruokailemassa, tässä tapauksessa ainakin eri lajit pysyttelivät erillään.




 En varmasti koskaan unohda kesää, jolloin kuvasin näitä ketunpoikasia, ne olivat niin suloisia ja ihmeen luottavaisia. Pitkään aikaan en ole törmännyt ainoaankaan kettuun.





 Tästä oli haaveillut, päästä kuvaamaaan pientä varsaa. Se onnistui, tämä pikkuinen on alle kuukauden ikäinen. Aika tiiviisti se seurasi emoaan, mutta välillä teki pieniä tutkimusmatkoja. Kuumana kesäpäivänä kaikenlaiset pörriäiset olivat kiusana, niitä piti pitkillä koivillaan huiskia. Tuostä hännästä eikä harjasta ole vielä apua.



 Tämä oli myös ikuisesti mieleenjäävä kokemus, viirupöllön poikasten rengastus. Tämäkään kuva ei ole uusi, mutta kuvaaminen oli merkittävä kokemus. Missähän tämäkin rengastettu kaveri huhuilee nykyään.
Päivän toinen pikkupuuha on siemenseoksen tekeminen linnuille, sen kimppuun nyt.
Mukavaa itsenäisyyspäiväviikkoa!

21 kommenttia:

  1. Hellyttäviä ovat nämä kaikki eläinlapset. Muistankin sinun ihanat kettupostaukset♥

    Hyvää itsenäisyyspäivän myöskin sinulle!

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. Eläinlapset ovat niin liikuttavia!
      Kiitos paljon!

      Poista
  3. Mahtavia kuvia ja aivan ihana aihe!<3 Olet saanut läheltä seurata mitä upeimpia pieniä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kettuja edelleen kaipailen, mutta toista sellaista tilaisuutta kun oli niin ei vasmastikaan tule uutta!
      Kiitos paljon!

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Söpöistä eläinvauvoista viimeeksi murehdin kesäkissoista. Miten helppo se söpö kissanpentu on ottaa ja yllättävän helppo unohtaa!
      Kiitos paljon!

      Poista
  5. Eläinten lapsukaiset ovat syötävän suloisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne ovat ja miten mukava on näitä helliä!
      Kiitos paljon!

      Poista
  6. Oi eiii, miten suloisia eläinlapsia ❤
    Nämä kaikki kuvat ovat taas aivan mielettömän upeita!
    Ihanaa, isänmaallista itsenäisyyspäivää sinulle ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki pienet ovat niin suloisia!
      Kiitos paljon!
      Oikein hyvää itsenäisyyspäivää!

      Poista
  7. Aivan ihanat kuvat!
    Hyvää itsenäisyyspäivää!

    VastaaPoista
  8. Voi taivas, kun onkin ihania ja niin söpöjä eläinlapsia!Pikkuvbauvvat on aina ihania, on ne sitten eläimiä, tai ihmisiä!
    Toivottelen sulle jo oikein rauhaisaa Joulunaikaa, koska itse jään bogimaailmasta jo nyt joululomalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon!
      Toivotan samoin onnellista Joulunaikaa!

      Poista
  9. Ihana kuva kooste eläin lapsista.
    Possu ja kettu fani olen, hellyttäviä eläimiä.
    Pieniä koriste possuja keräilin aikoinaan.

    VastaaPoista