lauantai 30. elokuuta 2014

Hölmölä?

Onko tästä maailmasta tulossa ihan hölmölä?


Tämä asia liittyy tavallaan tuohon edelliseen postaukseen.
Mies vei eilen tämän korjaamattomana palautetun objektiivin postiin, huoltoon  takaisin palautettavaksi. Huomasin aamulla että asiakaspalautelomakkeessa jonka postivirkailija oli täyttänyt, lukikin Turun osoite. Vaikka olin suurehkon laatikon päälle A5:lle kirjoittanut pienen kissan kokoisilla kirjaimilla: Asiakaspalautus ja osoitteeksi Helsinki.


Tuli vähän outo olo muistanko varmasti oikein että kirjoitin näin.  Koska olen nuoruudessani asunut Turussa jonkin aikaa, niin varmasti olisin samalla jotakin muistellut. Ja huoltolomakkeesta otin osoitteen.


No, paketti oli kuitenkin lähtenyt eilen, mutta mihin sitten?

Laitoin huulipunaa, jota ilman en ulos lähdekkään : ) Ja pyyhkäisin pyörällä lähikaupan postiin, ilman kypärää, jota harvoin teen kun sen tavan omaksuin. Siis olin tuohduksissani :)
 Mietin taktiikkaa, kun suututti niin hirveästi. Selitykseksi, olin jo kuukauden odottanut kameraa ja objektiivia huollosta ja objektiivi tuli tosiaan korjaamattomana takaisin.


Ja näin hirveästi kiroilin siinä ajaessani.
Olen muuten aika huono kiroilija, en saa siihen oikein sitä tarvittavaa tunnetta, joten olen luopunut koko asiasta!


Joskus lapsuudessa kielen näyttäminen oli varsin tehokas keino, mutta sekin taitaa olla kadonnutta tai ainakin katoavaa kansanperinnettä, joten unohdetaan sekin.


Entäs rynnäkkö, näillä suhteellisen kapeilla hartioilla sekään ei olisi mitenkään näyttävää.

Sitten olinkin tavanomaisen asiallisena postin palvelutiskillä.
Kysyin että onko tässä käynyt vahinko kun osoite on eri minkä kirjoitin paketin päälle. Virkailija muisti tapauksen ja kertoi ihmetelleensä miksei tätä osoitetta löytynyt heidän osoiterekisteristään. Hän katsoi vielä uudelleen ( miulla oli Helsingin huoltoraportti mukana jossa on osoite ) Sitä ei vaan näkynyt siellä osoitteistossa!
Hän sanoi etteivät he voi laittaa  asiakaspalautteeseen sellaista osoitetta joka ei löydy heiltä, siksi he laittoivat paketin menemään Turkuun.  Mutta jättivät näkyviin tämän osoitteen jonka asiakas oli kirjoittanut.

NO! Kysyin mitä voidaan tehdä! Hän sanoi että seuraa nyt tilannetta ja uskoi että Turku varmasti lähettää paketin Helsinkiin kun huomaa postin "virheen"! Päivällä, parilla  saattaa myöhästyä.
Huomasi kai vähän epätoivoisen ilmeeni, kun sanoi että hän ottaa lomakkeesta lähetystunnuksen ja katsoo mitä voi tehdä maanantaina.
Eikö ole ihan uskomatonta, osoite on ihan varmasti oikea kun se näkyy firman virallisella kaavakkeella, mutta ei löydy postin osoitetiedostosta.
Saankohan tämän opiskan vielä tämän vuoden puolella jos Turkukaan ei voi sitä lähettää Helsinkiin jollei löydy osoitetta :D Onneksi pakkasin hyvin, taisin aavistaa että kaveri pääsee kiertueelle!

Tämän takia mietin että onko tästä maailmasta tulossa hölmölä onko järki katoamassa!  Eihän tästä tuota virkailijaakaan voi syyttää he noudattavat niitä ohjeita joita posti antaa.

perjantai 29. elokuuta 2014

Teemana musiikki

Lappeenrannan tämänkesäisen Hiekkalinnan teemana on musiikki. Paikkaan ehtii vielä tutustumaan parin päivän sisällä, avoinna  31.8 asti. Tämän kesäinen Hiekkalinna oli 11. Joka kesä rakennetaan erilaisella teemalla.
Veistäminen oli jälleen Jukka Lakelan Kreature Oy:n vastuulla.
Ammattiveistäjiä useammasta maasta, apunaan tekniikkatyöntekijöitä, vapaaehtoisia sekä opiskelijoita.


 Hiekkaa alueella oleviin teoksiin on käytetty 3.5 miljoonaa kiloa. Hiekka kootaan aina kesän päätteeksi näyttävään kekoon odottamaan uutta teemaa.

Uuden kesän  tultua ja uuden teeman synnyttyä  hiekka pakataan tiivistäen vanerisiin muotteihin.
Seuraavaksi  teosta ryhdytään muotoilemaan ylhäältä alaspäin edeten, muotteja poistetaan koko ajan työn edetessä.


 Lopuksi valmis teos suihkutetaan yleisliima/vesiseoksella, jolloin pinta muuttuu kovaksi ja kestäväksi. Yllävän hyvässä kunnossa teokset olivat vielä noin viikko sitten kun kuvasin.


 Jälleen erittäin hienoja ja taidokkaita yksityiskohtia, katsokaa nyt esimerkiksi tämän taiteilijan aurinkolaseja! Noita nuotteja, pianonkoskettimia, taitavaa työtä!
Musiikkialan taiteilijoita, kevyestä klassiseen, tunnistettavissa!


 Kuvattavaahan tuolla olisi ollut paljonkin, mutta kun se paras objektiivi edelleen puuttui.

Kamera ja juuri tämä kaivattu objektiivi tulivat eilen postissa, olivat tasan kuukauden korjausreisussa. Muuten meni hyvin, mutta objektiivia ei oltu korjattu ollenkaan, tuli samassa kunnossa takaisin. Samana päivänä tuli sähköpostiviesti, olivat huomanneet asian ja  pyysivät lähettämään objektiivin uudelleen korjattavaksi. Toki postimaksuista ei asiakkaan tarvitse huolehtia. Pikkaisen h a r m i t t i.


tiistai 26. elokuuta 2014

Perhosia 14.


                                                                        Mäkikenttämittari


                                                                          Metsämittari


                                                                      Loimumittari


                                                                         Pihamittari


                                                                    Reunustäplämittari


                                                                         Keltamittari


                                                                Harmosuolaheinämittari


                                                                        Ruutumittari


                                                                             Nokimittari


                                                                       Liuskaperhonen

Korjaus tähän, oli ihan ajatusvirhe, siis sulkaperhonen on kyseessä. Kiitos Tuula :)
 

                                                                            Karhusiilikäs


                                                                        Koisasiipi


                                                                         Puroyökkönen


                                                                     Kulmayökkönen


                                                                      Gammayökkönen


Tuolla heinien ja kasvillisuuden seassa, kukkien ja lehtien alapuolella on niin uskomattoman kaunis perhosmaailma, monet pienen pieniä kooltaan. Useimmat  ovat vielä kovin arkoja ja piiloittelevia.

Kuvasin näitä enemmänkin pitkin kesää, mutta laitoin vain nämä jotka uskoin tunnistavinani.

lauantai 23. elokuuta 2014

Hauskat heinäsirkat

Innostuin niin kovasti näistä heinäsirkoista että keskeytin  suursiivouksenkin puoleksitoista tunniksi ja lähdin kuvaamaan.


 -Tulit sitten uudestaan!
 Ei meillä ole tässä mitään suurempia kiireitä. Muura muurahaisetkin lähtivät  jo noin viikko takaperin. Me vain tässä  soitellaan viulua ja hypitään sinne, tänne.
Kaverit tulkaa katsomaan tuttua kuvaajaa. Ujo, Kaksoset, Tami, tulkaa tänne.


                                                                      Moi!


                               Moi!                                                                          Moi!


                                                                       MOI!


                                                    Näytän sinulle nyt nämä upeat reiteni.
Katsokaa näitä ylimpiä esittäytymiskuvia sillä tavalla että pään yläosa silmineen olisikin ikäänkuin kypärä. Löytyy ihan uudet piirteet :D
Nämä ovat jo aiemmin nähtyjä nurmiheinäsirkkoja.




 Tämä heinäsirkka on mielestäni tosi kaunis, en vaan keksinyt lajmääritelmää kun näitä sirkkojakin on niin paljon. Suomessa on 32 erilaista tätä suorasiipislajistoa. Maailmalla yli 20 000
Tähän postaukseen löytyi asiatieto Sami Karjalaisen kirjasta: Suomen heinäsirkat ja hepokatit




 Tämä kaunis kaveri on heinätöpökatti.
Jonka tunnistaa etuselän sivuläpän reunassa olevasta vaaleasta raidasta joka muistuttaa U-kirjainta. "Heinätöpökatti pysyttelee yleensä kasvillisuuden suojissa, eikä se viihdy paljaalla maalla kuten monet muut  lajit. Häirittäessä se heitäytyy alas ja piiloutuu kasvustoon."


 Noissa raajoissa on sievät yksityiskohdat, ikäänkuin pienet sydämet. Näissä kuvissa on naaras, tuntomerkkinä munanasetin joka näkyy alimmassa kuvassa selvästi. Naaras on kooltaan 15-20mm, munanasetin 5-8mm.


Eipä näitäkään ole ennen tullut tarkkailtua sen kummemmin. Siitä on tullut hyvä mieli kun on kuullut sirkan sirityksen josta tässä vähän edellä mainitun kirjan faktatietoa.


"Suorasiipisten äänet ovat korkeataajuisia. Osa tarkkuusspektristä on ihmisen kuuloalueen ulkopuolella, mutta kaikki maamme lajit ovat kuitenkin ihmiskorvin kuultavissa. Ihminen kuulee korkeita ääniä parhaimmillaan 20 kHz:iin saakka, mutta hepokatin äänen taajuus yltää lajista riippuen jopa 100 kHz:iin saakka.Ihmisen kuulo on herkimmillään 1-4 kHz:n taajuudessa, puheen ymmärtämisen kannalta tärkeimmällä taajuusalueella. Kyky kuulla korkeita ääniä heikkenee iän myötä: kuulo on parhaimmillaan teini-ikäisenä, mutta alkaa heiketä hitaasti jo nuorella iällä. Kuulon heikkeneminen on kuitenkin yksilöllistä. Useimmat keski-ikäiset kuulevat yhä valtaosan lajeistamme. Ensimmäiseksi menetetään kyky kuulla hepokatteja, sillä niiden äänet ovat korkeampia kuin heinäsirkkojen."

torstai 21. elokuuta 2014

Kauniita siivekkäitä

Sudenkorentoja kuten  perhosiakaan  ei mielestäni ole ollut niin paljon kuin viime kesänä, tai ainakaan näillä paikoilla joilla kuvaan.
Tämä  korentojen lajimääritys ei ole  ihan niitä helpoimpia. Siksi olen näissä kuvissa esiintyvistäkin vähän epävarma vaikka tutkin Sami Karjalaisen Suomen sudenkorennot kirjaa sekä katsoin tietoa Korentowikistä.
Tykkään kovasti näistä korentojen yksityiskohdista, lisäksi ovat upeita ja niin  nopeita lentäjiä.
Korennot eivät istu kissankellon tai jonkin kauniin kesäkukkijan päälle, vaan ovat tuollaisia aika vaatimattomia valitessaan poseerauspaikkansa :) Kai se on tuo painorajoituskin!


                                                                 Punasyyskorento





 Hoikkasinikorento. Tuossa yllä mainitussa kirjassa, jonka uusittu painos on vuodelta 2010, sanotaan että harvinainen ja hyvin paikoittainen. Laajimmat esiintymät ovat Heinolan ja Mäntyharjun välillä ja Ruokolahden alueella. Kuvasin Suomenniemellä, josta ei ole niin mahdoton matka Mäntyharjulle.


 Tämän lajin voi sekoittaa merikorentoon jonka siipitäplät sekä olkajuovat ovat mustat. Tai litteähukankorentoon jonka siipien tyvessä on iso ruskea laikku. Tai sorjahukankorentoon jonka siiven tyvessä on myös tumma laikku. Joten tämä vaikutti hyvin varmasti hoikkasinikorennolta.





 Tähän en arvannut laittaa tunnistusta, uskon kyllä että on näitä tavallisempia. Olen iloinen jos joku vinkkaa :)







                                                                   Tummasyyskorento


Suosikkiputki sekä kamera ovat edelleen korjattavina. Olen nyt tullut tosi läheiseksi makroputken kanssa :)

Kaapissa on  Canonin EF 70-200mm 1:2.8 L, silloin säästösyistä en raaskinut ottaa kuvanvakaajan kanssa ja nyt se asia tietysti harmittaa. Putki on sen verran painava että jalustan kanssa pitäisi kuvata. Mutta aion kyllä opetella sitä jalustaakin kuljettamaan. Näissä pienten asioitten kuvaamisessa se on vaan aika hankala vai ajattelenko hankalasti!