Mikä on liikaa?

Näitä kahta ensimmäistä kuvaa katsoessa, tulee varmasti käytettyä kaikki adjektiivit, jotka kuvaavat sitä, miten ihana tuo pieni olento on.

Tästä on varmasti reilu kymmenen vuotta taakseppäin, kun kanadanhanhia alkoi ilmestyä mökkimaisemiin. Alussa niitten pelottomuus ihmetytti valtavasti, miten kesyjä ne olivat jo valmiiksi. Kyllähän me niitä ruokittiinkin, mutta muistelen etteivät ne nousseet rantaan. Uiskentelivat vain siinä laiturin vieressä.

Tänä kesänä, eräänä aamuna laiturin ohitse purjehti kolme pesuetta.
Viiden poikasen pesue, seuraavassa kolme poikasta ja vielä emot kahden poikasensa kanssa. Ne uivat hyvin lähellä toisiaan,  emot paimentelivat näin matalana ollen poikueitaan.
Silloin suoraan sanoen toivoin, etteivät rantautuisi. Eivätkä ne niin tehneetkään.

Tämä kuva on eräältä kaupungin kosteikolta, jossa näitä lintuja oli jo useita kymmeniä. Ja nurmikotkin olivat sen näköiset, kuin kuvitella saattaa. Muistan, että alussahan syytettiin koiranomistajia, että kakattavat koiransa uimarannoille.
Niin, mikä on liikaa?

Kuin pieniä koruja

Näihin luteisiin olen ihastunut niitten kuvauksellisuuden takia. Useammat näistä eivät asetu mielellään malliksi, vaan pakenevat kasvin varren tai lehden taakse.

Suomesta löytyy yli 500 erilaista ludelajia, kyllä kaksi nollaa perään.
Ne ovat mielenkiintoisia kuvattavia vähittäisen muodonvaihdoksensa takia. Luteillahan ei ole matomaista vaihetta lainkaan. Munasta kuoriutuvaa toukkavaiheessa olevaa, pientä aikuista muistuttavaa ludetta kutsutaan nymfiksi. Siitä seuraa viisi nuoruusvaihetta, jonka aikana ne kokevat monia muutoksia kokonsa ja värinsä suhteen.

Tästä kuvasta olen erityisen iloinen.
Kyse on harvinaisesta Kissankäpäläluteesta (Galeatus Spinifrons ) kuvasin tämän Lappeenrannassa.
Lude on hyvin pieni, muutaman millin kokoinen. Se imee ravinnokseen nestettä kissankäpälän lehdistä. Kuvaajakaveri kertoi tästä paikasta ja löysin sen etsimällä hiukan vioittuneita lehtiä, oli muuten aikamoista nuuskimista. Löydettävissä heinäkuulta syyskuun alkuun.

Tässä toinen kuvaamani harvinaisuus Suomen maaperällä. Tulilude ( Pyrrhocoris Apterus ) joka lukuisine kavereineen löytyi Imatralta. Oletetaan, että se olisi tullut itä-rajan takaa puukuormien mukana. Suomessa ei tästä ole paljonkaan havaintoja.
 Tuolla ne viihtyvät lehmuksien rungoilla ja käyttävät ravinnokseen niitten siemeniä. Koska lude ei juurikaan lennä, ne ovat pysyneet siellä aika suppealla alueella. Kooltaan 9.0 - 11.5mm. Näkyvillä keväästä myöhäiseen syksyyn.
Alla olevassa kuvassa luteita monessa kehitysvaiheessa. Ja niitä on paljon, olen kuvannut kolmena kesänä ja määrät vaihtelevat jonkin verran.

Marjalude ( Dolycoris baccarum ), jonka maun moni tietää ja tuntee tuolta marjareissuilta, tuttu myös puutarhoista.
Kooltaan 10 - 12mm
Alemmassa kuvassa viimeinen vaihe ennen aikuiseksi muuttumista. Aika herkkä väriltään tässä viime vaiheessa. En löytänyt yhtään aikuiskuvaa arkistostani.

Viherlude (Palomena Prasina ) Tästä laitan useamman kuvan muodonvaihdoksineen. Ylimmässä kuvassa 4. nymfivaihe menossa ennen aikuistumistaan.
Kooltaan 11-14mm, löytyy puutarhoista aikaisesta keväästä, aina pakkasen tuloon saakka.

Lehvälude ( Elasmostethus Interstinatus ) sateen jälkeisissä pisaroissaan.
Löytyy koivujen ja leppien lehdiltä keväästä myöhäiseen syksyyn.  Kooltaan 10 - 12mm

Verilude ( Corizus Hyoscyami )
Harmiton niityiltä ja pihoilta löytyvä lude, kooltaan 8.5 - 10.3 mm Nähtävissä alkukesästä aina myöhäiseen syksyyn. Saa ravintonsa siemenistä ja kukinnoilta.

Pyjamalude ( Graphosoma linetum )
2000-luvun alussa näitä ilmaantui Suomeen, joten aika uusi harmiton tulokas. Löytyy kuivilta niityiltä ja pihoilta. Käyttää ravinnokseen koiran- ja vuohenputken kukintoja ja siemeniä, puutarhoissa puolestaan viihtyy lipstikalla  ja palsternakalla. Ilmestyy keskikesällä, kooltaan 8.5 - 11mm

Kuparilude (Carpocoris purpureipennis )
Viihtyy avoimissa ympäristöissä ja monenlaisilla kasveilla. Voi ilmestyä jo huhtikuulla ja siitä lähtien aina talventuloon saakka.
Kooltaan 11 - 13mm harmiton, todella kaunis lude kaikissa muodonvaihdoksissaan.

Kaalilude ( Eurydema Oleraceum )
Ristikukkaisilla kasveilla haittojaan tekevä lude. Imiessään ravintokasvejaan, haittoina  näkyvät ensin imentävioituksesta johtuvat  vaaleat laikut, jotka myöhemmin muuttuvat reijiksi. Harsolla voi suojata näitä ravintokasveja.
Kooltaan 5 - 7mm, kaunis lude tämäkin. Näkyy toukokuun alusta aina lumentuloon saakka.

Nämä nymfit jäävät nimeämättä, kun en ole ihan varma.

Olipa aika iso homma, mutta tämä on mukavaa, toivottavasti tunnistamiset jäävät nyt omaan mieleen.
Tuolta Ötökkätieto.fi -sivustolta löytyy lisää tietoa, jos näitten kauneus jää kiinnostamaan.

Siemenkotien herkkyyttä

Syksyyn päin mentäessä, luonnosta löytyy vielä paljon kaunista, vaikka kesäkukkien loisto alkaakin olla jo vähissä.
 Ihan erityisen ihastunut olen näihin erilaisiin siemenkotiin. Miten ne osaavatkaan olla niin herkkiä ja kauniita, erilaisilla lenninsiivillä ja ominaisuuksilla varustettuja.
Tuuli ei vaan ole paras kuvausassistentti, se kun ei malta puhaltaa ihan vain hellästi. Kuinkahan monen monta kertaa olen sanonut tänäkin kesänä, että aina tuulee.
Laitan kuvat ilman tekstiä, etten sillä riko tätä herkkyyttä :)

Kimalaiset

Vastaus haasteeseen Kuvaa kimalainen
Haaste on lähtöisin http://hiidenkivenpuutarhassa.blogspot.com/ ja sain tämän haasteen https://rikkaruohoelamaa.blogspot.com/ Kiitos Between haasteesta!

Haasteen tarkoitus on kuvata kimalaisia työn touhussa ja laittaa jokaisesta erinäköisestä pörrääjästä kuva haastepostaukseen.
Nyt en jatka haastetta eteenpäin, mutta osallistun kuitenkin mielelläni. Hieno haaste, näitten pörriäisten säilyminen on ihan elintärkeää!
Tunnistaminen ei ollut ollenkaan helppoa, enkä ole ollenkaan täysin varma, onnistuinko edes. Parhaani yritin!

Huhtikuussa kangasvuokonkukalla lepäilevän kimalaisen arvelen varovasti olevan peltokimalainen.

Tätä lajia en uskalla arvella, kun noita hienoja sitruunankeltaisia kaulureita on useammalla kimalaisella.

Kevään aikaisimpia kimalaisia ovat kartanokimalaiset, tässä näsiän kukinnolla.

Hiirenvirnan kukinnolla mantukimalainen.

Tämä omenapuun kukissa ahertava pörriäinen jää tällä kertaa ihan arvoitukseksi.

Ruusuruohon kukinnot tuntuvat olevan kovasti  erilaisten pölyttäjien ja muittenkin pörrääjien erityissuosiossa.

Tämä pörrääjä jää myös tunnistamatta.

Onkohan tässä mahdollisesti maakimalainen ohdakkeen kukinnolla. En omista mitään hyvää kimalaisista kertovaa kirjaa jonka kanssa olisi helppoa vertailla.

 Kimalaiskärpäsiin kuuluva villakärpänen. mahdottoman hankala kuvattava, kun on liikkeessä koko ajan.

Tällä kimalaisella on varsin kookas kieli tuohon kokoon verrattuna. En tiedä onko kaikilla lajeilla samanlainen.

Perhoset pitävät keltaisesta

Lauantai oli hieno perhospäivä, lämmintä ja kerrankin tyyntä. Kuljin useamman tunnin perhosia etsien ja kuvaten. Päivällä valo tahtoo olla vaan niin kovaa, ja paljon epäonnistuneita  kuvia tuli poistettua kortilta.
Koskaan en ole nähnyt yhdellä katsomalla niin paljon perhosia, kun oli jo kukinnaltaan lähes ohimenneen ohdakepuskan ympärillä. Ne kuvat eivät olleet kovin nättejä, kun niitä siemenhöytyviä leijaili siinä ympäriinsä. Täytyy niistä vähän valikoida parempia.

Valitsin tähän keltaisten kukkien ihailijoita. Pietaryrtti näytti viehättävän useampaa lajia.

 Loistokultasiipi  (Lycaena virgaureae) koiras. Lentää kesäkuun lopulta elokuun puoliväliin. Pianhan tämän lentoaika alkaa olla sitten lopuillaan. Tätä perhosta ei voi olla huomaamatta upean värinsä vuoksi, kooltaan on 23-30mm

Loistokultasiipi naaras, hyvin erinäköinen kuin koiras. Hänellä näyttää olevan pari seuralaistakin lähettyvillään.
Omistan muutamia perhoskirjoja ja olen huomannut, että noissa lentoaikojen ilmoittamisissa on niissä vähän erilaisuuksia.

Lauhahiipijä (Adopaea lineola ) kuuluu paksupäähiipijöihin. Melkoisen paksu päähän hänellä on.
Kooltaan 21-27mm ja lentää heinäkuun alusta elokuun lopulle.
Näitä oli paljon liikkeellä.

Purppurakoisa ( Pyrausta purpuralis ) Lentää touko-elokuussa, kooltaan 13-18mm Nätti pieni perhonen, tässä jo hiukan haalistunut väritykseltään.

Tuttuakin tutumpi nokkosperhonen (Aglais urticae ) kultapiiskun kukinnolla.
Tältä kesältä jäi monia tuttuja lajeja näkemättä ja kuvaamatta. Eniten jäin kaipaamaan auroraperhosta, ritariperhosta sekä häiveperhosta, en tavannut näitä lajeja ollenkaan.

Hyvät blogiystävät, tämä tahti on nyt vähän tiuhempaa tässä alkuinnostuksessa. Toivottavasti pysytte perässä :D Muistakaa välillä vetää henkeä!
Teen tätä samalla tuolle pienelle lapsenlapselleni. Näistä kuvista on sitten ajastaan helppo kertoa tarinoita ja muistikatkon yllättäessä kuvatun nimi löytyy helposti. Joskus nimi katoaa ihan tuttuakin tutummalta lajilta ja toisinaan taas tulevat kaikki nähdyt heti mieleen. Ovat nuo aivot merkilliset!

Elokuun pimenevät illat

Lauantai- ilta oli aivan ihana, elokuinen pimenevä ilta.
Päivä oli käytetty hyvin. Aamupäivällä keräsin mustikoita, ihan mukavan määrän. Siinä sitten olivatkin tämän kesän viimeiset pakastukseen menevät marjat. Ihan harmittaa, miten paljon sitä jää metsiin tänä syksynä.
Ensimmäinen hirvikärpänen löytyi tällä reissulla ja puri pahus lapaluun päältä ja vanhaan kokemukseen perustuen, purema vaivaa viikkoja.
Iltapäivällä lapsenlapsi tuli hoitoon, ja siinähän se aika vasta kuluikin, ihan leikkiessä. Olen muuten aika hyvä leikkimään, paitsi Barbeilla, ja koska nyt on poika kyseessä, sitä ei tarvitse tehdäkkään ;D

Auringonlasku kuvan otin klo.22.30
Oli aivan tyyntä, ja hyvin hiljaista, ihme kyllä ei itikoitakaan kiusana, eivät kai ne pimenevässä illassa juuri liikukkaan.
 Voi että, miten nautin tällaisista illoista. Mutta jotenkin pelottaa olla tuolla yksin, nyt en kyllä ollut. Silloin kun on valoisaa, tämä tunne ei puske päälle. Aion tuon tunteen vielä voittaa. Enkä osaa edes nimetä mikä pelottaa, ehkä ne möröt, jotka hiipivät nurkissa ja jotkin klonkkumaiset hahmot katoilla, se mielikuvitus ;D Siis turhia pelkoja olemattomista, jotka ovat järjellä voitettavissa.

Tämä kuva on myöhemmin illalla otettu, kuvasin laiturilta mökin ikkunoitten suuntaan.
Tuo harso muuten on meiltä omasta mielestä hyvä oivallus. Se on niitä joita laitetaan tytöille prinsessavuoteen päälle. Meillä kun ei asu enää yhtään prinsessaa, siitä tehtiin hyttyssuoja mökin terassille. Tarvitaan kookkaammanpuoleinen ulko-olosuhteet kestävä matto, jonka helmojen alle käännetään verhon helmat. Koska helma on niin runsas, meillä on sinne alle laitettu kaksi kookasta korituolia. Verho on koukulla kiinnitetty renkaastaan terassin kattoparruun.
Sieltä on hyvä vahingoniloisesti vilkutella itikoille, jotka pyörivät ulkopuolella.
Nyt tämä yökyöpeli menee nukkumaan.

Pulska toukka

Ensimmäiseksi täytyy kertoa, että hävitin seuraamieni blogien luettelon kokonaan ja nyt en näe uusia postauksianne. Valitettavasti käsi kävi nopeammin kuin ajatus. Yritän pikkuhiljaa etsiä blogit joita seurasin, ja pääsinkin vähän jo alkuun. Kyllä piti taas ponnistella, että osasin tämän laittaa ennalleen, kun en ole ihan mikään nero näissä jutuissa.

Matarakiitäjä
Vietin erään sunnuntaipäivän kukkaniityllä, siellä oli seurana monenlaista siivekästä. Päivän paras oli kuitenkin tämä matarakiitäjä. Sehän ei laskeudu kukalle, vaan pörrää siinä vieressä pitkällä imukärsällään mettä imien. Ja siipien vauhti sillä on melkoinen, kokeilin tässä suljinaikaa 1/8000, se  pysäytti siivet. Ensimmäistä kertaa  näin tämän aikuisen, toukkia olen kyllä nähnyt aiemminkin.

Matarakiitäjän toukka löytyi  maitohorsman varrelta. Horsmakiitäjän toukkaa olin etsimässä, mutta olin hyvin tyytyväinen myös tähän kaveriin. Toukille molemmille kelpaa sama kasvi.

Siinä se mussutti horsmanvartta pienessä vesisateessa. Tiputtelin turhamaisuuttani varrelta pois sen hyvin tummat jätökset. Eikä se siitä putsaustoimenpiteestä yhtään häiriintynyt.

Nuo jalat ovat jotenkin niin viehättävät töpökät, taitaa pitoakin olla tuolla horsman varrella kiipeillessä. Ja kylkiä koristavien täplien  painoasu on suorastaan loistavaa. Ehkä niilläkin on jokin merkittävä tarkoitus.

Sitten nuo pienet etujalat, vai ovatko sittenkin käsiä, joilla pitää syötävästä ravinnosta kiinni, kun leuat jauhavat. En ole kyllä koskaan nähnyt puhuttavan toukan neljistä tai kolmista käsipareista.
No, tämä ei nyt kovin tieteellistä ollut, mutta mukanvannäköinen pulska toukka jokatapauksessa.

Kiitäjä siirtyi aika nopeasti ohdakkeelta toiselle. Kärsä vaan rullalle ja taas menoksi ja kuvaaja perässä, kieli pitkällä.