maanantai 29. elokuuta 2016

Yöpuvussa 24h

Tämän kesän toivomuslistalla oli myös tämä pyjamalude.
Löytyi sattumoisin samalta junaradan penkereeltä kuin palosirkkakin. Kuvaajakaveri oli onneksi valppaana ja tunsi kuvattavankin ennestään.


Pyjamalude tavattiin ensimmäisen kerran v.2006 Turun Ruissalosta.  Ennustettiin että se alkaa melko nopean leviämisensä muuallekkin Suomeen. En malttanut selvittää tämän hetken levinneisyysaluetta.
Se on noin peukalonkynnen kokoinen, täysin vaaraton, jonka voi ottaa huoletta käteenkin.
Viihtyy ojanpientareilla ja niityillä. Koiran-tai vuohenputkien kukinnoilla, joissa käyttää ravinnokseen kukkien ja siemenien nesteitä. Myös lipstikan ja palsternakat kukinnot maittavat. Missään ei mainita että siitä olisi haittaa kasvillisuudelle.


Tuolla paikalla oli melko vaaleita yksilöitä, nuori aikuinen on vaaleampi. Joukossa oli joku huomattavasti punaisempikin, kyse on sitten ilmeisesti vanhemmasta yksilöstä.
Talvehtii aikuisena ja uusi raitapaitasukupolvi syntyy keskikesällä. Kerrotaan että erityisesti tiaiset käyttävät pyjamaluteita ravinnokseen.


 Aika hassu väritykseltään, yläpuolen raitakuosi vaihtuukin alapuolella pallokuosiin.
Jossain tuolla mietittiinkin vähän leikillisesti, että mahtaako pyjamaluteesta tulla kilpailija kotoiselle tutulle leppäkertullemme.
Mietittiinpä jopa sitäkin että, että keksisikö joku laulun tälle hauskannäköiselle luteelle.


 Annan kuitenkin pisteeni tälle tutulle seitsenpistepirkolle, joita on ollut tänä kesänä ilahduttavan paljon :)


Ja puolukoita, ihania tummanpunaisia, mehukkaita puolukoita.
Tänäänkin söin suoraan tuolta metsästä, niin että sain suulakeni kipeäksi. En vain malttanut lopettaa sitä herkuttelua.

torstai 25. elokuuta 2016

Sirkka

Kuvaajakaveri tiesi paikan josta voisi löytää näitä vaarantuneita palosirkkoja.
Iloksemme löytyi, vaati vain sen että aurinko tuli näkyviin ja alkoi lämmittää. Laji viihtyy paahdeympäristöissä, tässä tapauksessa junaradan penkereellä. Laji on Suomessa vaarantunut, tästä syystä osa esiintymisalueista on suojeltuja.


 Koiras paljastaa lentäessään oranssit takasiivet ja pitää  melko kuuluvaa rätisevää ääntä. Äänen merkitystä ei varmasti tiedetä. Oletetaan sen liittyvän siihen, että naaraat äänen kuullessaan alkavat erittää feromonia, jolla houkuttelevat koiraat luokseen.


 Erittäin vaikea kuvattava, loikat/lennot ovat pitkiä. En millään ehtinyt vauhtiin mukaan, joten olen erittäin tyytyväinen tähän ainoaan kuvaan, jossa palosirkan siivet näkyvät edes kohtuullisesti.


keskiviikko 17. elokuuta 2016

Mikä täällä haisee?

Näin ihmettelin tyttärelleni, kun teimme puutarhatöitä. Kitkimme juuri hanhikin juurelta rikkaruohoja. Eihän se heti selvinnyt.
 Kauan sitten edesmennyt mummoni, jolla oli paljon kaikenlaisia sanontoja, olisi tässä tilanteessa käyttänyt tämän sanonnan: "Hajussa kasvaa kun olla vain saattaa."
No, melkeinpä ei saattanut :)


 Tämä oli se jota hajusta voi syyttää, puistopökkösieni.
Muistin nimenkin kun sienen näin, jossain tälle oli naureskeltu ja ihmetelty. Alunperin Pohjois-Amerikkalainen laji, jonka oletetaan levinneet Suomeen 50-60-luvulla puutarhamullan mukana. Jollei hajua oteta huomioon niin, muuten ihan harmiton laji.


 Huomasin ennen kuin näin tämän "aikuisen sienen", nämä ihan linnunmunilta näyttävät pallerot. Luulin jopa linnunmuniksi, ne olivat irronneet maasta siinä kitkemisen tuoksinassa. Tässä kuvassa ne ovat jo saaneet tuollaisen suipon rakenteensa, maan alla ovat pyöreämpiä. Tämän  kasvuvaiheen kyseessä ollen, en huomannut juurikaan hajua.


 Tämä ruskea lima tulee myöhemmin, kitkeminen oli hajoittanut ne kaikki, jotka olivat kauniin punaisia kärjistään. Kärpäset syövät tätä ruskeaa itiömassaa ja samalla levittävät sientä. Haju siis houkuttelee kärpäsiä paikalle.
Tyttären koira olisi ollut erittäin halukas pyörimään näitten sienien päällä :D



 Siinä hajussa, ihan siinä vieressä, sammaleessa, saattoi kasvaa tämä söpöläinen. Uurrepesäsieni nimeltään, sievä kuin mikä. Oli vain vähän vaikea kuvattava, enkä hennonnut millään irroittaa maasta. En ollut tätäkään koskaan aiemmin nähnyt.  Nimi selvisi kun tunnistutin sienen tuolla FB:n ryhmässä ja pääsin selvittämään tarkemmin.  Ei olekkaan kovin tavallinen tuttavuus. Ilahduttava löytö!


Ja samalle päivälle, kolmaskin ennennäkemätön sieni. Siivosin vanhaa puukasaa kauemmas, se oli varmasti ollut siinä  parikymmentä vuotta. Kasan muutamassa alimmassa pökkelössä ja oksassa oli tällaista kaunista turkoosia sientä. Toisissa vain turkoosina värinä, toisissa näitä itiöemiä.
Aika uskomaton näky ja tässä on kyseessä patinanastakka.

Huomasin taas kerran, että kannattaa kulkea silmät avoimina!


torstai 11. elokuuta 2016

Punaiset luteet

Kuin koruja, nämä tuliluteet.

 Kuvauspaikkana, naapurikaupunki Imatra. Oletetaan että ovat tulleet salamatkustajina idästä tulleissa puukuormissa.  Löytymispaikan lähellä kulkee Svetogorskiin menevä junaliikenne. Ilmeisesti näistä ei ole mitään haittaa, puut näyttivät ainakin ihan hyvinvoivilta.


 Ensimmäinen havainto Imatralta on vuodelta 2010 ja sitä ennen on vain yksi havainto Helsingistä. Arveltiin että luteita on ollut täällä samalla paikalla jo aiemminkin, koska määrä oli kasvanut sen verran suureksi. Lude on lyhytsiipinen, eikä juurikaan pysty lentämään, sen vuoksi esiintymä on hyvin paikallinen.


 Kooltaan 9-11mm, muistuttaa väritykseltään hyvin paljon tutumpia veri-, sekä ritariludetta. Käyttää ravinnokseen lehmuksen- sekä malvan kasvinesteitä.


 Tuolla kuvauspaikalla oli rivissä 6-8 lehmusta, joitten rungoilla kävi melkoinen vilske. En kyllä osaa yhtään arvioida kuinka paljon näitä mahtoi olla, paljon. Enkä lähtisi laskemaan, ovat ne sen verran vikkeliä paikanvaihtajia :) Melkein voisi asian ilmaista näin, että puunrungot punaisenaan. Osa vilisteli maassa, parittelijoita lukuisa määrä, osa raahasi näitä lehmuksen siemeniä mukanaan.
Kiva kuvauskohde.


Kuvaaminen on jäänyt tältä kuluvalta kesältä tosi vähiin, enkä osaa edes oikein sanoa että miksi. On kai vain ollut muuta puuhaa.

Hyvää elokuuta kaikille täällä piipahtaville!