torstai 23. lokakuuta 2014

Ahne


 - Hei, ystäväiseni! Oletkohan nyt vähän ahne?
 - En, vaan nälkäinen.



Mietin aamulla että vienkö jo lintulaudan, kun talitintit keikkuivat koivunoksilla. Jotain ruokaahan ne sieltä etsivät. Pakkasmittari näytti -7°
Alkuviikosta luvataan kuitenkin jopa kymmentä plussa-astetta.
Vein kuitenkin. Pari tuntia kulunut, ketään ei näy. Lounasaikaa lienee myöhäistetty.

maanantai 20. lokakuuta 2014

Ruskasta kuuraan


 Ruskaa tuli kuvattua aika vähän, huolimatta siitä että täällä oli tosi kaunista, etupäässä tietystikin keltaisen eri  sävyjä.  Haapa ja vaahtera järjestivät  väri-iloittelua parhaansa mukaan, puhumattakaan pihlajan runsaasta marjasadosta.
Nyt vain odotan tilhiparvien saapumista.


 Harakka ilta-auringossa, kuvaaminen kädet ylöspäin ei ole ihan kevyttä hommaa :)


 Tämä vaahtera oli pukeutunut pelkästään kullankeltaiseen, kovin tyylikkäältä se näyttikin sinistä taivasta vasten.


 Tämä maisema näkyi kaupunginlahden rannalta kuvattuna vastapäiseen saareen Tämä pieni ryhmä oli valinnut  keltaisen lisäksi sävyikseen punaisen sekä oranssin.


 Viimekesäinen joutsen nuorukainen tai neitokainen etsi syötävää luodon kupeella. Emo pysytteli lähietäisyydellä tuolla takana.


 Ensimmäinen pakkasyö. En vain ehtinyt kuuran kimppuun, aurinko ehti ensin. Nämä sentään ehdin kuvaamaan. Tämä kasvusto oli saanut huurrutuksen ylleen.
Se näytti siellä luonnossa niin kauniilta. Tuli vähän samanlainen tunne kun yrittää vangita iltaruskon sävyjä.




Näitähän sitä kohta kuvataan, erilaisia jääkiteitä ja -tähtiä :)

lauantai 18. lokakuuta 2014

Vintiö

Olin kuvaamassa pähkinänakkelia kun tämä kaveri ilmestyi taas maisemiin. Tämähän näyttää menevän nyt ihan pelkäksi "kettuiluksi".  Tänään kyllä meinasin  hermostua kyseiseen kaveriin ja syystäkin :)


 Se ilmestyi ihan vainvihkaa, yhtä hiljaisesti kuten ennenkin. Huomasin vaan yht'äkkiä että tuossahan tutuksi tullut kaveri taas tutkii ja haistelee. Olin kyllä taas samaan aikaan kuvaamassa kuin ennenkin, kaipa se kuuli kun tulin.


 Vein pussillisen kissanruokaa jota tyttären kissa ei suostu syömään, mutta ketulle näyttää maittavan erinomaisesti.


 Siinä se lipoi huuliaan ja oli kovasti tyytyväisen oloinen.





 Venyttely se tekee hyvää,sen tietää kettukin.


 Tästä jutusta en sitten tykännyt yhtään! Se nappasi salamannopeasti käsineen kameralaukun päältä, enkä ehtinyt tehdä yhtään mitään.
Yritin tietysti saada takaisin, se käyttäytyi kuin koira. Tähän vilieläimeen ei vaan tepsi painokas käsky: "IRTI"!


 Kuljin perässä jonkin matkaa ja se perääntyi aina kun pääsin lähemmäksi. Tuli mieleen että voisiko se purra kun ilmeet olivat aika uhmakkaat! Jotenkin en vaan usko, mutta parasta pitää varansa.
No siinä se riepotteli ja puri käsinettä. Kyllä kiukutti!


 Huomasin ettei kannata tehdä mitään, mihinkään kilpajuoksuun en ryhdy. Käänsin selkäni ja jatkoin lintujen kuvaamista.
Seuraavaksi huomasin että se on hautaamassa käsinettä kuusen alle, annoin sen haudata, pistin paikan mieleeni ja kävin hakemassa samantien käsineen pois. Siinä se oli lähistöllä muttei näyttänyt välittävän. Ei se kokonaan ollut piilossa, kaksi sormea pilkisti mullan alta.
Nyt on sitten Kettu Repolaisen muotoilema kuvauskäsine, ihan oikeat sormethan se järsi pois :)




 No seuraavaksi se tuli keikkumaan kamerarepun päälle, häädin kaksi kertaa pois kun pelkäsin sitä pissaamista. Ketun virtsa mahtaa haista aika voimakkaalle, miten sen hajun saisi pois.
Ei siinä muu auttanut kuin nostaa reppu puuta vasten pystyyn, mietin että merkkaakohan se niinkuin koira jalkaa nostamalla. Onneksi kyllästyi tähän puuhaan.


 Siinä se sitten pyöri ympärillä, taisi olla koko ajan kujeet mielessä. Siis vintiö!
Meni lopulta läheiselle kivelle lepäämään.


 Kaksi englantia puhuvaa poikaa lähestyi tuota tietä pitkin. Kettu katseli aikansa ja lähti lopulta karkuun. En tiedä  pelästyivätkö pojat vai kettu enemmän. Pojat pysähtyivät erittäin hämmästyneinä, eivätkä heti jatkaneet matkaansa.  Kettu juoksi tien ylitse toiselle puolelle, enkä enää tavannut.
Nyt ajattelin että, onneksi! Ei tarvitse koko ajan vahtia mitä on tulossa.


 Pääsin kuvaamaan pähkinänakkelia, jonka takia olin tullut paikalle.


torstai 16. lokakuuta 2014

Toinen kohtaaminen

Kohtasin ketun uudelleen, ei me mistään treffeistä oltu sovittu, sattumalta tavattiin :)
Ketuilla on havaittu maaltamuuttoa, kun mummot eivät enää aja niitä pieniä kanasiaan niityille hyppelemään.
Näin sen metsästä hiipivän hiljaisen ketun on pitänyt laajentaa reviiriään. On pitänyt voittaa pelkonsa ihmistä kohtaan, sopeutua ja opetella jopa uudet ruokailutottumukset.


 Tämä tuttu kaveri  jolkotteli ihan eri suunnasta kuin edellisellä kerralla. Ei ollut huomaavinaankaan, vaan kulki sopivasti ohitse.


   Pysähtyi jonkin matkan päähän ihmettelemään, loksautti jopa alaleukansa lisää ihmetelläkseen :) Tällä kertaa katsoi suoraan kohti.


Löysi jotain syötävää, mussutti siinä korvat luimussa ja näytti olevan valmis pakenemaan. Ei ole vielä luottoa!
Syksyn tullen nuoret koiraat alkavat itsenäistymisen ja naaraspennut jäävät kettuäidin läheisyyteen. Tässä taitaa olla sitten itsenäistyvä koiras.


 Taskussa oli  linnuille tarkoitettuja pähkinöitä ja auringonkukansiemeniä, laitoin niitä kaatuneen puun rungolle ja jäin odottamaan mitä tapahtuu.
Kettu tuli ja tämä tarjoilu näytti sille maittavan. Muutama siemen jäi jäljelle, pähkinät upposivat kaikki.


 Sitten se siirtyi haistelemaan vieressä olevaa kuvausreppua, nyt katsoin parhaammaksi puuttua tilanteeseen. Se oli nimittäin pissannut kuvaajatuttavani repun päälle, enkä halunnut saman asian toistuvan.


 Yht'äkkiä se vainusi jotain, katse tarkentui ja hiipimisvaihde otettiin käyttöön. Se oli niin mahdottoman varovaista askellusta. Katsokaa miten tuo nilkka taipuu hiipimiseen. Harmi kun tassu ei näy kunnolla.


 Se eteni näin useamman askeleen, täysin uppoutuneena tähän saalistustapahtumaan. Selkä painui yhä matalammaksi. Sitten se ryntäsi eteenpäin aika vinhaa vauhtia, melko pitkän matkankin. En tiedä mitä vaanittava siellä oli, ilman saalista se ainakin palasi. Orava oli ainakin vähän aiemmin ollut läheisen kuusen juurella.





Lähellä oli hyvin kuraisen näköinen oja, jossa oli paksu kerros pudonneita ruskalehtiä, sinne se meni juomaan.
Istahti hetkeksi, katsoi taakseen ja katosi metsän peittoon. Eikö näytäkkin sanovan :"Nähdään taas joku päivä."

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Haaveilija


                                                   Meill' on metsässä nuotiopiiri...


Aloin etsiskellä tietoa kun en muistanut mistä laulusta nuo sanat olivat. Helpostihan se tieto löytyikin, alunperin puolalainen nuotiolaulu. Monille partiolaisille varmastikin tuttu.
Ja Anssi Kela käytti näin laulussaan Superkuu: "On meillä metsässä nuotiopiiri."

tiistai 14. lokakuuta 2014

Töyhtis

Ehdoton lintusuosikkini töyhtötiainen ilmestyi ruokintapaikalle. On tämä vaan niin hauska lintu seurattavaksi.
Linnusta kerrotaan että se on peloton ja utelias, paljastuu vilkkaasta ääntelystä. Hyörii oksilla terhakkaana vaihtelevissa asennoissa ja tonkii väsymättä kaarnanrakoja, tuohenkäppyröitä ja jäkäläisiä oksia tavallisesti puiden ala- ja keskiosissa sekä maassa.
Jatkan viime talvena aloittamaani täydellisen töyhtötiaiskuvan metsästystä :)














maanantai 13. lokakuuta 2014

Notkopellolla


 Yli 50 laulujoutsenta yhdellä silmäyksellä, aika luksusta :)


 Lisäksi kun joukkoon laskeutui hyvinsyöneitä kanadanhanhia, niin oli siinä ihmettelemistä! Kanadanhanhien lukumäärästä en osaa sanoa, mutta ehkä voi puhua muutamasta sadasta. Niitä laskeutui kolmeen eri kertaan.





 Hyvin sopuisasti ne ruokailivat yhdessä.


 Otin kuvauskohteeksi lähinnä olevan perheen. Koska ruokailivat ja liikuivat koko ajan tiiviisti yhdessä, niin oletin perheeksi.


 Toinen vanhemmista tarkkaili vähän väliä ympärilleen. Pellon ohi kulkevalla tiellä oli jonkin verran liikennettä, mutta se ei  näyttänyt niitä häiritsevän. Lähes kaikki autot vähintään hiljensivät vauhtia tämän näyn edessä. En mennyt autosta ulos, vaikka mieli olisi tehnyt, joten kuvasin ikkunasta.


 Nämä kuvat ovat otettu Tamronin 150-600mm F/5-6.3 objektiivilla. En osaa vielä sanoa juuri mitään, mutta ei ainakaan yhtään harmita tämä hankinta. Lintuihin oli matkaa yli 50m
Tämä oli tosi pilvinen kuvauspäivä,  kuten kuvista näkeekin.