perjantai 9. joulukuuta 2016

9. joulukuuta

Saatan näyttää mielestänne jotenkin tutulta. Se johtuu siitä, että kaksoisveljeni esittäytyi täällä  itsenäisyyspäivän alla, kun oli valitsemassa vaimolleen korua. Monestihan meidät sekoitetaan keskenämme, vaikka emme identtisiä olekkaan.

Olen POSTIVASTAAVA tässä yhteisössä. Kerron teille nyt muutaman joulupostin lähettämiseen liittyvän seikan.
Meillä  on alkamaisillaan vuoden kiireisin aika, varsinainen sesonki. Tiedoitusvälineet sitten kertovat joulun mentyä, kuinka monta miljoonaa korttia taas tänä vuonna lähetettiin.
Se perinne näyttää pysyvän!


 Muistuttelen vain koska täytyy sujauttaa mahdolliset joulukortit sekä joulukirjeet postilaatikkoon tai viedä postiin.
Kanadassa ja Yhdysvalloissa asustavat serkut ehtivät vielä saada kortin jouluksi jos laitat sen priority-lähetyksenä 11.12 mennessä.
Ruotsissa asuva kummipoika puolestaan saa muistamisensa kun laitat sen 14.12 mennessä.
Kotimaan sukulaiset ja ystävät ehtivät saada joulupostinsa , kun laitat ne lähtemään viimeistään keskiviikkona 14.12 kirjelaatikkoon klo. 24.00 mennessä.
Priority-lähetyksenä ehtii vielä myöhemminkin.


Meillä täällä postissa, on tänä jouluna erikoispalveluna kyyhkysposti, ihmisille jotka haluavat elämyksiä. Sovimme asiakkaallemme kanssa sopivan kellonajan, sekä ikkunan johon kyyhkynen koputtaa  nokallaan tultuaan lähetyksensä kanssa. Tähän palveluun kuuluvat ymmärrettävästi vain kirjeet ja kortit sekä hyvin kevyet muistamiset.
Lähetystapa piti valita ja maksaakkin jo elokuussa, jotta ehdimme kouluttaa nämä kuriirit. Monen monta palvelualtista lintua tuolla odottaa,. Tonttuvaimot ompelivat niille piippalakit, mutta siipensä alla ne kantavat postille tunnusomaista keltaista kirjelaukkua.
Tästä palvelusta tulikin yllättävän suosittu.

torstai 8. joulukuuta 2016

8. joulukuuta

Pihapiiristä tutun oravan hätäinen kutsuhuuto keskeytti eilen yöuneni. Siitä syystä  olen tässä päivänvalossa vähän pöllämystyneen näköisenä ja ihan unihatussani.

Me tontuthan nukumme kevyesti, niinkuin nyt esimerkiksi koiratkin, joten olemme lähes heti valmiita apua tarvittaessa.
Tällä kertaa näätä aiheutti huolta, kun ei päästänyt oravaa sen omaan kotipesään. Tilanne oli nopeasti neuvoteltu ja kaikki on hyvin.


 Sananen vielä tästä uniasustani. Tämä on pussimainen, sanoisinko  makuupussimallinen, kätevä, koska käytämme nukkuessamme lämpöpulloja. Tänne voi tarvittaessa lisätä lämpöpulloja niin paljon kuin tarve vaatii. Erittäin toimiva, näin ekologisesti ajattelevalle. Helenan vaatehtimo toimittaa meille nämä, terveiset tässä Helenalle.


 Meillä on luonnostaan hyvät suhteet eläimiin, voi sanoa että olemme samalla aaltopituudella. Eläimet tietävät mistä meidät löytää ja että meihin voi luottaa.
Muistutin vielä siinä lähtiessäni oravaa niistä monista kätköistä, joihin hän oli piilotellut pähkinöitä talven varalle. Oravat saattavat olla toisinaan varsin hajamielisiä.




Yöllä tullut viesti kertoi, että Vuoksella oli nähty sorsien joukossa kanadanhanhi. Joka ei jostain syystä päässyt toisten mukana muuttomatkalle. Lintu kuuluu vaikuttavan hyväkuntoiselta.
Tontut ottavat tällaisessa tapauksessa linnun silmälläpidon alle ja tarvittaessa lisäruokintaan.
Lisään tähän kuvan joka oli viestin mukana todisteena.

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

7. joulukuuta

Meitä kutsutaan puolukkamummoiksi.
 Leikkimielinen nimitys tulee siitä, että huolehdimme ja vastaamme marja-, vihannes-, juuures-, ja sienivarastojen täyttymisestä  kesän ja syksyn mittaan.
Kellarin oven vieressä olevassa vaaleansinisessä ovessa lukee: SÄILÖNTÄVASTAAVA. Sieltä meidät löytää, sieltä johdamme tätä keruutoimintaa.


Joku tarkkakatseinen saattoikin jo ihmetellä hattujamme. Piippalakkihan on meille, sen lisäksi että se on kaunis, myös turvatekijä, vähän samoin kuin teille kypärä (tästä myöhemmin).
Niin, meillä on työajalla erikoislupa olla käyttämättä piippalakkia. Kuvitelkaapa, kun keittelemme siinä makoisaa mansikkahilloa, niin hatun piippahan ui siinä hillossa. Toisaalta, mikään ei maistu niin hyvälle kuin hillossa uinut  huopainen "piippatikkari", näin meidän kesken ; )
Tämä oli hyvä säilöntäsyksy, marja- ja sienisadot olivat ruhtinaallisia. Sienisatoa riitti pitkälle syksyyn. Jos satuitte havaitsemaan metsässä syksyn myöhäisinä iltoina, sellaisia, ikäänkuin valoketjuja, niin selitys tulee tässä. Organisoimme tehokkaan suppilovahveroitten keräyskampanjan. Pieniä tonttuja vierivieressä otsalamppuineen, siitä ne valoketjut syntyivät :) Nyt meillä on paperipusseissa kellarin kuivatilassa, sieniä moneen käyttöön, useampikin hyllymetrillinen.


Tunnemme ja tiedämme sienten ja marjojen hyväätekevät vaikutukset, ja meillähän on lisäksi tähän hyvin pitkät perinteet.

Teitä ihmisiäkin soisi näkevänsä enemmin tuolla metsissä. Ettette vaan ole unohtamassa sitä, miten uskomattomia herkkuja tuolta metsästä löytyy. Tämähän kuuluu niin teille, kuin meillekkin jokamiehenoikeuksiin. Lisäksi tästä saa hyvää mieltä ja liikuntaa.

 Eikä tuo metsä ole mikään pelottava paikka!

Noita hirvikärpäsiä olemme kovasti jututtaneet viime vuosien aikana. Ehdotimme jopa että muuttaisivat sinne mistä ovat tulleet, eikös se kotimaa ole aina rakkain. Eivät ne vielä ole ottaneet kuuleviin korviinsakkaan. Mutta lupaamme jatkaa jutustelua hyvässä hengessä!

tiistai 6. joulukuuta 2016

6. joulukuuta








                                                            Zzzzzz...zzz...zzz...

maanantai 5. joulukuuta 2016

5. joulukuuta

Nyt kaipaisin vähän apua. Pieni sievä tonttuvaimoni pyysi kaikkien kiireittensä keskellä, että kävisin valitsemassa hänelle itsenäisyyspäiväkorun meidän juhliimme.
Hänellä tämä korustus pysyy näissä puna-vihreissä joulunväreissä, vaikkakin on kyse itsenäisyyspäiväkorusta, kuten muillakin tonttuvaimoilla ja tytöillä.
Tätä käsissäni olevaa ajattelin, mitä mieltä olette?


 Katselin tuota alla olevaa kuvastoakin, mutta tämä viehätti eniten.

Meillä itsenäisyyspäivänjuhlinta alkaa  klo.24.00 aterialla, jossa ei herkuista säästellä. Aloitamme siis juhlinnan ensi yönä, siksi kerron nyt tästä tapahtumasta.
Kerron mitä nyt muistan näistä tarjoiluista, Vorschmac-kakkusia, tomaattikakku, punajuuri-keltajuuriterriiniä, metsäsieni-ohramukkusia, tattihyytelöä, punajuurikukkia sinihomejuustotäytteellä. Kahvitarjoiluista muistan kuusenkerkkämarengit sekä Sibelius-kakun.
Maittavan ruokailuhetken jälkeen, valitaan vuoden ansioitunein tonttu ja hänet palkitaan. Yleensä matkalla, jonka kohteen hän saa valita.
Lopuksi tanssia, kuten on tapana teillä ihmisilläkin. Tanssi jatkuu ihan aamutunneille saakka, sitten meillä koittaa uniaika. Joskus valvon vielä vähän aikaa, että saan nähdä kun siniristilippu vedetään salkoon.
Itsenäisyyttä on syytä juhlia, myös meidän tonttujen.


Bloggaaja kertoo: Tein monta vuotta koruja, siis varmasti satoja, monia satoja erilaisia. Niitä oli myynnissäkin parhaimmillaan viidessä liikkeessä, kävin myyjäisissä, nettikauppaa jonkin verran.
Tein näitä työn ohella, yöunet jäivät toisinaan ihan muutamaan tuntiin. Kun piti mennä nukkumaan, sainkin jonkin idean joka piti toteuttaa. Ne ideat tulivat uniinkin, kävin joskus kirjoittamassa paperille keskellä yötäkin :)
Mistä niitä ideoita pulppusi, en tehnyt kahta samanlaista!
Sitten vaan tuli jonkinlainen kyllästyminen, ideatkin loppuivat. Tuolla on mahdoton varasto kiviä ja kaikkea koruntekoon liittyvää. En vielä henno laittaa myyntiin, jospa ne ideat palaavat joku päivä, missä nyt sitten ovatkin.
Mukavaa alkavaa viikkoa!

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

4. joulukuuta

Vetoan teihin, rakkaat jouluruokien suunnittelijat, kauppalistoista vastaavat, diettiä suunnittelevat, joulun ajaksi dieteistä luopuvat, eläinten ystävät ja erityisesti possujen ystävät! Arvatkaapas mihin tämä vetoomus liittyy, annan nyt pienen hetken miettimisaikaa...

Mitä voisi tällaisella pienellä, mahdottoman sievällä possulla olla sydämensä päällä.


SYÖKÄÄ KANAA! Siinä se!

(Bloggaajan huomautus:  Monet varmasti muistavat vuosientakaisen mäkkärin mainoksen )


 Tontutkin auttoivat vähän tämän vetoomuksen teossa, virittämällä tuonne taakse sydämen tapaisen. Jospa sekin vähän auttaisi tässä joulunajan tukalassa tilanteessa meitä possuressukoita.




(Bloggaajan huomautus: Huolimatta tästä possun vetoomuksesta, niin mikään ei ole mielestäni parempaa, kuin se ensimmäinen kinkkusiivu heti siinä paistamisen jälkeen tuoreen ruisleivän päällä. Vaikka muuten saattaisin pärjätä ilman lihaa. )

lauantai 3. joulukuuta 2016

3. joulukuuta

Tonttuneuvosto valitsi minut  seuraavana esittäytymään.

Saatatte tästä kuvasta jo arvata, millä sektorilla toimin. Olen PUUTARHAVASTAAVA, ennen täällä puutarhassa työskenteleviä kutsuttiin puutarhureiksi  ja työyhteisön vanhin oli aina ylipuutarhuri. Nimike vaihtui, työnkuva on sama. Huolehdin ja vastaan kaikesta mikä liittyy pihojen tai ympäristön kunnossapitoon.

Suurin henkilökohtainen haaveeni on jalostaa talvenkestävä tulppaani. Tutkimukseen tarvittavan pääoman sain myymällä  tarhatuille poroille jäkäliä, tässä tapauksessa hiihtokeskuksen lemmikeille.
Kuten näet tästä kuvasta, joudun välillä viettämään öitäni ulkonakin tutkimuskohteitteni seurassa. Näin pystyn tekemään tarkat havainnot siitä, miten pakkanen ja pimeys vaikuttavat kukinnan alkamiseen sekä kehittymiseen. Hyvältä näyttää, uskon että joku päivä onnistun!


 Kuten edellä on jo  mainittu että työskentelemme öisin, arvostamme siitä syystä yökasveja. Lähes jokaisessa  kodissa on yöailakki  tai yövilkka tai molemmat.
Tosin onhan meillä täällä Pohjolassa valoisat kesäyöt, pääsemme nauttimaan kesän kukkaloistosta, kuten te ihmisetkin.

Yönkuningattareen meillä on ihan erityinen suhde. Se kukkii heinä-elokuussa vaan öisin, tuoksuen voimakkaasti vaniljalle. Kasvi valmistautuu kukkimiseen monta vuotta ( onhan meillä aikaa, elinikä kun on lähes 400-vuotta ). Kukinnan aikaan meillä on tapana valvoa koko suvun voimalla.
Kehitin laitteen jolla suodatan ilmaan vapautuvasta tuoksusta vaniljauutetta, jota käytetään vuodevaatekomerossa tai ihan huonetuoksuna.
Kierrätys ja uusiokäyttöhän ovat meille ykkösasioita.


Samalla kun seuraan tätä talvitulppaanipaaniprojektiani, katson mielenkiinnolla miten nuo jääkukat muodostuvat. Onkohan niissä yhtään samanlaista.
On tämä luonto ihmeellinen, ei sitä voi lakata ihmettelemästä!