sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Onko kevät eksyksissä?

Lähdin aamupäivällä tuonne ulos ihmettelemään, kamera mukana mahdollisten todistuskappaleitten tallentamista varten.  Pitääkö tällainen epäilys paikkaansa, löytyykö mitään keväisiä merkkejä?
Yleisilme oli kyllä vähän lohdullisempi, lämmintäkin oli enimmillään + 8°


 Kangasvuokkopaikalla oli kevätpörriäinen. Nyt olen vähän laiskalla tuulella, enkä viitsi käydä  selailemaan kirjoista, kehen oli kunnia tutustua.
Rauhallinen malli, kiitokset poseeraajalle!


 Tämän vuoden ensimmäinen suruvaippa!
Tämä oli päivän paras löytö ja kuvauskohde. Onneksi se viihtyi pitkän aikaa tuossa lahopuun lämpimällä pinnalla.


 Olisin luullut että sinivuokkoja löytyisi huiman paljon enemmin. Siellä ollaan vielä enimmäkseen nuppuvaiheessa.
Tämä  vähän kurkisteli, että kuka siellä oikein liikkuu.


 Kyy odottelee kannon vieressä olevan ulostuloaukon suulla, kai pilvien poistumista tai sitten se muuten vain mietiskelee.


 Kovin hidasliikkeiseltä tämäkin pörriäinen vaikutti. Sama tilapäinen laiskuus vaikuttaa tähänkin tunnistamiseen.
Saatatte luulla, että selvitän kirjoista kaikki liikkuvaiset, uskottelen vain niin  :D
Oikeasti, olen kyllä niin paljon kiinnostunut siitä mitä kuvaan, että hurjan mielelläni otan selvää, tai ainakin yritän selvittää  kyseisen kuvauskohteen.


 Pieni toukka viipotti mahdotonta vauhtia eteenpäin. Mahtaako hänestä kuoriutua ajastaan  perhonen, vai jotain muuta. Kiire oli kova, toivottavasti päämäärä oli selvä.


Näsiäkin aloittelee pikkuhiljaa kukintaansa. Taas kerran ajattelin, miten voimakas tuoksu kukassa on.

Mukavaa alkavaa viikkoa!
Tämä päivä loi vähän toivoa, ehkä se kevät on vain hieman eksyksissä, mutta palaamassa pikkuhiljaa oikealle paikalleen, vain vähän myöhässä.

torstai 20. huhtikuuta 2017

Kymmenen kuvaa kyystä

Otsikoin varmuuden vuoksi näin, ettei postauksen sisältö tule kenellekään ikävänä yllätyksenä.
Olen edelleen mahdottoman kiinnostunut näistä kyistä. Kuvauspaikkakaan ei tuota koskaan pettymystä, käärmeitä tapaa jopa aika viileinäkin päivinä.
Olin kuvaamassa tänään aamupäivällä kymmenen jälkeen, lämmintä oli noin +4° ja aika viileä tuuli puhalteli.


 Tämä kuva on otettu viime viikolla. Ihankuin käärme seurailisi mitä oikein puuhailen. Ja niinhän se varmasti tekeekin. Näyttää ihan ystävällismieliseltä tarkkailulta :)


 Tuossa kannonkupeella taisi olla aamulla tuulelta suojaisin paikka.  Kannon alla on ilmeisesti myös niitten talvipesä. Sinne ne ainakin välillä menevät. En tiedä tuleeko sama käärme kohta takaisin vai jokin "vaihtomies".


 Tämä on jatkoa edelliseen kuvaan. Edellisen kuvan käärme sujahti sopuisasti samaan mykkyrään muitten kanssa.
Laskin että tässä oli viisi yksilöä samaan aikaan. Auringon alkaessa lämmittää enemmin, kasa purkautui ja käärmeet lähtivät eri teilleen. Ensimmäisen kerran tänä keväänä näin, kun ne menivät kauemmaksi tästä kannosta, siihen lähelle paksujen mäntyjen rungon lämpöön.


 Muutaman metrin päässä toisista pötköttelivät nämä kaksi. Kaveruksilla on melkoinen kokoero.
 Epäilen että tämä suurempi olisi naarasyksilö. Naaraalla on lyhyt häntä ja alkamiskohta erottuu hyvin. Tässä se tuntomerkki täyttyisi.
Koiraan pitkä häntä puolestaan kapenee tasaisesti.


 Laskin tälle päivälle 11 eri yksilöä. Tämäkin oli aika vaikea havaita, vaikka oli ihan siinä lähellä saniaisen varjossa.


 Nahanvaihto lähenee.
Huomasin että tämän koiraan silmien päällä on jo tuollaista sinertävää kalvoa. Otin viime keväänä kuvia, joissa silmät näyttivät aivan sinisiltä, siinä juuri ennen nahan luontia.
Käärmehän ei muuten pysty sulkemaan silmiään,  ne elävät elämänsä alusta loppuun silmät avoinna.


Uskomattoman liukkaasti tämän kaatuneen puunrungon ylitys sujui. Vaikka tähän ei liittynytkään mitään häiriötekijää.


 Olen oppinut jo tunnistamaan muutamia yksilöitä. Värien perusteella ensinnä. Sitten nuo valkoiset suomut suun ympärillä ovat hiukan erilaisia. Tällä yksilöllä on puolestaan tuollaista ruskeaa väriä pään sivussa.


 Tämä viihtyy aina samassa paikassa, ihan takuuvarma löytö! Saattaa liikkua metrin pari leveyssuunnassa, mutta aina siinä polun varrella.


Tänään oli liikkunut sen metrin, kun tein välillä pienen lenkin.
Seuraavaksi toivoisin että pääsisin näkemään koiraitten kosiomenot, sen tanssin.


tiistai 18. huhtikuuta 2017

Kevään merkkejä

Veimme mökille tänään lautakuorman ja sillä samalla reissulla huomasin muutamia kevään merkkejä.
Lokitkin olivat saapuneet.
Ihmettelin, miten pilkkijä uskalsi olla vielä narraamassa kaloja, vaikka kahdesta suuntaa virtaukset olivat heikentäneen jäätä. Siellä hän istui virtapaikkojen välissä. Teki mieli lähteä pois. En olisi todellakkaan tiennyt, miten toimia, koska veneelläkään sinne pelastamaan ei olisi päässyt.
Isäni joutui aloittamaan jo valmiiksi epätoivoisen elvytysyrityksen, juuri noissa samoissa maisemissa,  hyvin  monta kevättä sitten.


 Tämä oli kovin kylmä ja tuulinen päivä, mutta aurinkoakin näkyi. Iltapäivää kohti mentäessä jo aika lupaavastikin, lämpömittari näytti +3°



 Sain kuvattua ensimmäisen kärpäsen tai oikeastaan kärpäset ja tämähän ötököista kiinnostunutta ilahdutti!
Kesää kohti mentäessä tämä kiinnostus kärpäsiin vähän laimenee. Ei ole kiva herätä kolmen aikaan yöllä, kun nenän päällä istuu aamuvirkku kärpänen, joka tuijottaa niillä suurilla verkkosilmillään :)




 Koivuverkkoperhonen sinnitteli tuulessa, tien vieressä olevalla alumiinikaiteella. Sillä reppanalla oli selvästi  vaikeuksia pysyä paikoillaan.

EDIT. Nyt olin kyllä varsin hajamielinen, koivutyttöperhonen on siis kyseessä!!!!!


 Punarintaa lähdin oikeastaan etsimään, olin kuullut, että niitä oli ollut kahdenkymmenen linnun porukka pari päivää sitten. Näin sitten kaksi, jotka molemmat pysyttelivät varsin kaukana, ojan toisella puolella.
On se vaan symppis!

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Jäätäviä kuvia :)

Harmittelin jo talven lähes mentyä, etten saa yhtään tämänkaltaisia kuvia.  Jää on niin mahdottoman kaunista ja mielikuvitusta kiehtovaa. Nämä yöpakkaset ja napakka tuuli olivatkin ilokseni tuoneet mökkirantaan ohuita jäälauttoja. Tuuli oli nostanut niitä kauniisti päällitysten, sekä lomitusten, oikein kuvauksellisesti.
Rantahan oli tässä välillä jo lähes sula.
Ne talvet ja varhaiset keväät ovat aika harvassa, kun jäät ovat ilman lumipeitettä.


                      Tuollainen pienikin "lohkare" jään pinnassa voi olla ihan kiinnostava.


 Laituritolppa oli esteenä, eikä tämä lautta päässyt ajelehtimaan rantaan. Vesi on muuten mahdottoman alhaalla, laituri näyttää lähes koomiselta.




















 Tästä kohtaa suunnittelimme joskus kalliopuroa alkavaksi. Se jäi sitten suunnittelun tasolle. Olisikohan tämä "tyyppi" ollut puolesta vai vastaan.


                 Tämän jäämuodostelman vaikutteena on selvästi ollut Salvador Dalin teokset!

torstai 13. huhtikuuta 2017

Pörröiset

Kaivoin esiin erään keskenjääneen projektin.
Suunnitelmissa oli joitakin aikoja sitten,  että kuvaisin  tätä Untu-nimistä peikkotyttöä  luonnon helmassa, kohteissa joista tykkään  ja teettäisin sitten kuvista kortteja tai pikkuruisen kirjan.
Pyysin blogikavereilta nimiehdotuksia.  Untu-nimi valikoitui siitä syystä, koska se kuullosti hiukan salaperäiseltä sekä satumaiseltakin. Aika helppo valinta, vaikka muitakin hyviä nimiehdotuksia tuli.
Jonnekkin ajanpuutteeseen, mukamas, se suunnitelma sitten unohtui. Jospa laittaisin uudelleen vireille, pianhan noita ihania luontokohteita kuvaustaustoiksi löytyy vaikka kuinka.





 Koska aion nyt tehdä parhaani ja käyttää tähän aikaa, niin tämäkin kuva täytyy ottaa uusiksi. Näyttäisi varmasti mukavammalta, kun pää olisi hiukan ylöspäin. Aika monesti, harmikseni, kuvaan sillätävalla että kuvat ovat vasemmalle vinossa. Tässä ei  onnistu suoristuskaan, koska osa pörröistä päälakea leikkautuisi pois.





  Peikkonen on Anne Geddesin nukkeja, joissa on useita vaihtoehtoja.  Eikä tämä idea suinkaan ole omani, luulen että tällaisia kuvia on pilvin pimein, muta yksi Untu vielä mahtunee joukkoon.
 Silloin kun tämän ostin, kaupassa oli toisena vaihtoehtona leppäkerttu, pisti vähän miettimään, kumpi :) Ajattelin että pörröinen peikkonen turkissaan olisi sopivampi viedä jopa lumituiskuun, leppäkerttuparka saattaisi hyytyä.






                                                 Hyvää pääsiäisenaikaa teille kaikille!

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Vuokot ja niitten "vartija"

Sinivuokoissa alkaa olla jo muutamia auenneita kukkia, enimmäkseen ne odottelevat vielä  nuppuvaiheessa.
Yritin etsiä erivärisiä, koska olen nähnyt tuolla paikalla  ainakin viittä eri sävyä. Tuttuja sinisiä, kahta eri violetin sävyä,  sekä kahta erilaista, hyvin haaleaa sinistä, toinen lähes valkoinen. Ei löytynyt vielä kaikkia.


 Aamulla oli kova tuuli, tai oikeastaan koko päivän. Yritin olla vaikka mitenpäin tuulen suojana,  kukat ovat niin herkkiä tuulenvireelle, pienellekkin.


 Näissä on  kahta erilaista violettia sävyä, kuva ei vaan alimman kohdalla kerro ihan totuutta. Se oli huomattavasti toista herkempi sävy.




Jos kukilla olisi huumorintajua, niin tämä olisi varmasti sellainen hassuttelija. Lavastanut itselleen tuollaisen hienon kuvauspaikan.  Enpä puuttunut yhteenkään heinään, tuohan on täydellinen :)


Ensimmäinen kangasvuokko oli avautunut ja tuossa vieressä oleva rypäs avautuu aika pian.
Ne ovat tässä vaiheessa noin pieniä,   kasvaessaan kanervien ja puolukanvarsien seurassa.
Kukinnan edetessä siemenvaiheen suuntaan, pituutta voi olla jopa 30cm. Näin varmistuu lisääntyminen kun tuuli vie mennessään hahtuvaiset siemenet.


 

Ehdin kuvaamaan vasta klo.16.00 jälkeen, kangasvuokkopaikalla oli enää yksi uskollinen "vartija". Varmasti päivän tuulisuuskin vaikutti.
Eniten havaintoja on viime sunnuntailta, 11 eri yksilöä. Oikestaan kovin lämpimiä, käärmeille otollisia päiviä ole vielä  tänä keväänä ollutkaan.

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Kukkia ja perhosia

Lappeenrannassa oli tänään iltapäivällä lämmintä +12°, ainakin auton mittari kertoi niin. Merinovillaisissa oli aika lämmin, olin ehkä hiukan ylipukeutunut. No, en siis hiukankaan :)
Laitoimme puukiipijöille pari pöntöä, ihastelimme mökkijärvelle saapuneita joutsenia, niitä oli kaikkiaan seitsämän.  Sen jälkeen päätinkin lähteä perhosretkelle. Joten, ulkoilupainotteinen päivä :)


 Perhosreitin varrella on paikka, johon on kasattu ilmeisesti jotain joutomaata. Leskenlehtiyhteisö on havainnut sen oivalliseksi paikaksi kasvaa. Pieniä, samassa vaiheessa olevia  nuppuja on ihan tolkuton määrä. Muutama nuppu oli jo ehtinyt avautumaankin. Pian siellä kukkulat peittyvät keltaiseen kukkamattoon.  Silloin on uuden kuvausreissun aika.


 6.4. eli viime viikon torstaina, tapasin ensimmäiset sitruunaperhoset, niitä oli kaikkiaan viisi.
Ne loistivat kuin keltaiset majakat tuolta karikkeen seasta, oli äärettömän helppo huomata! Tämä yksilö on saanut siipeensä, arvelisin että jokin aikainen lintu on nokkaissut palan tuosta takasiiven reunasta.





 Koivutyttöperhonen lenteli myös 6.4
Tämä on vähän hankala perhonen kuvattavaksi, koska on koko ajan liikkeessä, malttaa pysähtyä vain lyhyiksi hetkiksi.
Kevään ensimmäisten joukossa. Saattaa lentää jo maaliskuulla ja  lento päättyy viimeistään toukokuun alussa. Kovin on lyhyt elämä!





Tänään sain kuvattua herukkaperhosen. Tämä kyllä hiukan yllätti aikaisuudellaan, kylläkin hyvin, hyvin positiivisesti. Suruvaipan ja nokkosperhosen toivoin näkeväni, mutta jospa ensi kerralla sitten :)


Hyvät blogiystävät, älkää olko yhtään huolissanne jos ette ehdi tähän tahtiin kommentoimaan! En pahastu alkuunkaan! Ymmärrän sen oikein hyvin, nyt vain näyttää siltä, että luonnossa alkaa tapahtumaan :)
Mukavaa alkavaa viikkoa!