maanantai 28. marraskuuta 2016

Viiman armoilla

Marraskuuta enää kolme päivää  jäljellä, tai pian kaksi, mihin tämä aika katoaa!
Tänään tuntui todella talvelta. Untuvatakki piti kaivaa esiin,  suunnittelin kuvausreissua rannalle. Aamulla lämpömittari näytti pakkasta -7°,  ja tuossa rannassa kävi melkoinen viima.
Puolen päivän jälkeen esiintullut aurinko ehti  mennä  pilvien taakse juuri kun menin kuvaamaan, pientä kajastusta  kuitenkin nähtävissä.








 Jospa se talvi sieltä pikkuhiljaa saapuu.


perjantai 25. marraskuuta 2016

Ne ovat jo liikkeellä :)

Yöllä oli satanut lunta, kyllä meitä selvästi kuunnellaan :)
Ihanan valoisaa jälleen, aurinkokin jopa pilkisteli pilvien lomasta, hieno ulkoilusää!
 Talventörröttäjissä löytyy monenlaisia.
Ostin tähän liittyvän kirjankin, josta voi sitten opiskella vaikkapa,  miltä näyttää rantatädyke hangessa seisoessaan. Tämä pienen lumibaskerin saanut on jokin putkikasveista, liekkö ihan tavallinen koiranputki. Onhan se kirja :)
 Huomasin sivusilmällä että  saniaisten takana näkyy jotain liikettä. Ihan varmasti siellä joku liikkui. Nyt  hetki paikoillaan ja aivan hipihiljaa.

 Hetken odottelun jälkeen sieltä ilmestyikin pari pientä piippalakkista (edit.27.11. tarkoitin kyllä hiippalakkisia), jotka etenivät ihan äänettömästi tuossa juuri sataneessa lumessa. Eivät varmastikaan aavistaneet että tarkkailen, pysyttelivät silti visusti tuon vallin takana. Jännitin kuulevatko sulkimen räpsähdyksiä, ilmeisesti eivät.
 Nuo ruskeat saattavat olla ihan syksyiset työlakit, eiköhän punaisilla ole ihan oma merkityksensä. Tulevana sunnuntainahan on 1. adventtisunnuntai, saattaahan olla että sen jälkeen otetaan punaiset lakit  käyttöön.


                                         Mukavaa alkanutta viikonloppua, olkaahan kiltisti!


keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Marraskuisia tunnelmia

Tältä on näyttänyt marraskuu viimeiset kolme päivää. Lumi on kadonnut, tienpenkkojen joitain valleja lukuunottamatta ja päivät ovat olleet kovin sumuisia ja sateisia.
Tänään uhmasin vähän vesisadetta ja kävin kuvaamassa.


 En edes muista, koska tässä rannassa vesi olisi ollut näin alhaalla, tässä tapauksessa sateista taitaa voi olla ihan hyvillään.
Melkoinen tuuli vihmoi rantaan ja kaislat tanssivat tuulen tahdittamina. Näkyvyyttä ei ollut juuri lainkaan, mutta eihän tuolle jäällekkään ollut kenelläkään asiaa.


 Pieni tammi sinnittelee vielä lehtiensä kanssa, haluaa kai ilahduttaa pienenä väriläikkänä kaiken harmauden keskellä.


 Selvästi joku hyvin ovela tarkkailija pälyilee sumussa kulkijoita. Tämä hahmohan pitäisi melkeinpä nimetä, mutta luulen ettei se enää tuolla huomenna päivystä. Jääpähän kuvana elämään ennen hajoamistaan pisaroiksi :)


 Joku näyttäisi harrastavan avantouintia, vähän matkan päässä velloi kyllä avovesi. Mutta onhan se mukavaa pulahtaa avantoon. Pieni tämän harrastajan täytyy olla kooltaan, koska avanto on halkaisjaltaan reilusti alle 20cm.


Kuvausreissusta ei tullut kovin pitkää, koska säälin kameraa.
Sain eilen haravoitua hevoskastanjan lehdet, jotka jäivät viikko, pari sitten lumen alle ja ihmettelin siinä miten valtavasti linnut tiputtelevat siemeniä lintulaudalta maahan.
Ajankuluksi innostuin tekemään joulukortteja, neljän vuoden tauon jälkeen. Tätä ennen tein aina joka vuosi, parinkymmenen vuoden ajan.
Näin nämä marraskuun päivät kuluvat, enkä vieläkään aio lannistua tässä pimeydessä :)

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Myöhäinen liikkuja

Viimeviikkoina satanut lumimäärä katosi suurimmalta osaltaan eilisten sekä toissapäiväisten vesisateitten  takia. Tosin viimeyö toi tullessaan  hyvin märkää lunta, suunnilleen kolmen senttimetrin paksuisen kerroksen.
Etsin eilen kovasti kuvaamisen aiheita. Huomasin ilokseni jotain ruostuneen matallitangon päällä, se oli tämä kangistunut lude. Googlamalla paljastui lehväluteeksi. Kovin myöhään kaveri on liikkeellä, ei nyt voi sanoa että jalat ihan sinisinä, mutta hyvin jäykähkösti liikkuvana.


Tiputin sen vahingossa alla olleen lumilaikun päälle, kun siirsin heinänkortta pois edestä haittaamasta.
Nostin varovasti tuohon sammaleen päälle, jossa se vähän virkistyi ja alkoi etsiä sopivaa lepopaikkaa.


 Päivän lämpötila oli +4°, kuvaajan sormia paleli aika lailla. En tiedä voiko käsiä karaista, kuvaan kuitenkin aika paljon ilman käsineitä, se on niin paljon helpompaa.


 Aikansa taivallettuaan, siis muutaman senttimetrin matkan, se kaivautui sammaleitten suojaan. Ja siihen se sitten jäi.
Viime yönä satanut lumi teki hyvän lumipeitteen tämän sammaleisen kiven sekä luteen suojaksi.


Otin nämä kuvat 100mm makroputkella. Tänään kävi niin että tiputin kyseisen putken autosta lähtiessä kotipihan kivetykselle.
Miulla on kamera yleensä sylissä  aina kun jonnekkin matkataan, oli se vaikka kauppareissu ja kuvauslaukku takapenkillä. Huolehdin siitä että laukun vetoketjut tulee laitettua kiinni, jos vaihdan sieltä toisen putken. Tänään en sitä ollut tehnyt. Kun nostin laukun, niin siitähän se tippui iloisesti maahan ja piti melkoisen kolahduksen.
Mutta ihmeellistä kyllä, näyttää siltä ettei mitään olisi vahingoittunut, ei kyllä millään uskoisi!
Tämä vain ihan varoituksen sanaksi!

torstai 17. marraskuuta 2016

Kuusi kuvaa kesästä

Sain  Rikkaruohoelämää - blogin Betweeniltä kuvahaasteen, jossa pyydetään kuutta kuvaa kesästä.
Olen ollut vähän huono vastaamaan haasteisiin, mutta teen nyt poikkeuksen, kun kuvattavaa löytyy nyt niin kovin vähän. Kiitos paljon haasteesta Between!
Taas kerran huomasin ettei maisemakuvia löydy juuri ollenkaan. Ja lintujahan oli hurja määrä, mutta tästä haasteesta ei sitten löydy lintuja ollenkaan :) Ajattelin mennä lähes kokonaan kukka- ja kärpästeemalla. Nehän niin kuuluvat kesään!


 Tämä kuva on otettu aamulla varhain, pian auringonnousun jälkeen mökkirannasta viereisen lammen suuntaan. Me saamme nauttia länteen laskevasta auringosta, joten aamuvaloja täytyy lähteä etsimään näin toisesta suunnasta, vähän niinkuin selän takaa.


 Näin pitkästä aikaa luonnonvaraisia kulleroita. Olin etsimässä kalliosinisiipeä, jota ei sitten löytynyt, mutta ilahduin näistä kulleroista. Niitä oli vanhoissa raunioissa melko paljonkin. Istuin siinä ruohikossa ja vain ihmettelin.


 Kellokukkien siniset sävyt ovat uskomattoman kauniita, tykkään ihan erityisesti kissankellon sinisestä. Tässä kuvassa on peurankello vastavaloon kuvattuna.


 Tässä kohtaa olen vähän varovainen tämän nimeämisen kanssa. Ajattelin että kyseessä olisi metsäruusu, kiulukoitten mallista en osaa sanoa. Olen ihan hyvilläni jos joku korjaa, jos tieto on virheellinen.


 Toivottavasti näitä hyödyllisiä, ahkeria  pölyttäjiä nähdään pioneissa ja muissakin koriste- sekä hyötykasveissa tulevaisuudessakin. Tilannehan on jo vähän herättänyt huolta. Keväällä seurasin miten vähän omenapuissa oli kukinta-aikaan pölyttäjiä, mutta omenasatohan oli ihan huikea. Siis niitä kuitenkin oli riittänyt työnsä suorittamiseen.


Yläkuvassa hiukan näkyvän lammen puolella  oli aikoinaan paljon lumpeita. Välissä oli melkoinen rivi vuosia, kun niitä oli vähän. Nyt jostain ihmeen syystä lumpeitten määrä on lisääntynyt, ihan vuosi vuodelta, ilahduttavaa!

En nimeä haasteen saajaksi erityisesti kenenkään blogia, mutta olen ihan iloinen jos joku  ottaa tällä tavalla haasteen vastaan. Nautitaan toistemme kesämuistoista!
Tuliko yhtään kaipuuta kesään?


maanantai 14. marraskuuta 2016

Pienet jäljet

Vesisateella uhkaillaan, voi ei, luminen maisema on niin kaunis ja valoisa.
Kuvasin sunnuntaina mökkimaisemissa. Jäälle ei ollut vielä mitään asiaa.  Kuljin noin metrin päässä rantaviivasta, mielestäni turvallisesti, kun halusin kuvata näitä lumipeitteisiä kiviä.


 Tässä saattaa olla maaemo päiväunillaan. Kova uurastus talventulon eteen, vaatii välillä pitkät päiväunet.



 Mielenkiinnolla seurasin tätä pienten jalkojen tekemää polkua ja tässä vaiheessa käväisin siinä jäälläkin.
En ole mikään tyhmän rohkea ja näytti siltä että ihan rantaviivassa jää oli pitävää. Niinkuin olikin, mitään ratinaakaan ei kuulunut.


Pienet jäljet johtivat tuon kiven kupeelle ja siinä oli ihan selvä sisäänmenoaukko. Olisihan ollut mukava tietää, kuka tuolla lumimajassaan asustelee.


Läheisessä ojassa, kivestä varoittava keppi oli saanut tällaisen mansetin varrelleen. Ihmettelin, miten tämä on muodostunut, kun tuossa paikassa virtaus on hyvin varovaista. Siihen ei tuulikaan juuri osu. Kevyempikin virtaus saa ilmeisesti ojan pohjaan juntatun kepin "dippailemaan".
Sunnuntai oli kuten kuvista näkee kovin pilvinen, mutta jos tuo lumi katoaa, niin silloin on todella tummaa.

perjantai 11. marraskuuta 2016

Pieni "punahilkka"

Metsäretki tyttären ja Eevi-beaglen kanssa.
Eevi ei kyllä välittäisi ollenkaan tuon takin pukemisesta, hävettääkkin niin hirveästi siinä puettaessa. Mutta selkärankareumaa sairastavalle  koirulille tämä antaa mahdollisuuden vähän pidemmän lenkin tekemiseen vauhdin hidastumatta. Eikä se sitten  hävetäkkään kun liikkeelle pääsee.




 Tämä lato osoittautui kiinnostavaksi paikaksi. Eevi pujahti sinne ihan lupaa kysymättä, eikä tullut ihan pienellä käskyllä poiskaan. Jotain mielenkiintoisia hajuja siellä taatusti oli, eikä emäntä sitä taaskaan ymmärtänyt.




Talven tulo yllätti omenapuutkin. Antonovka sekä Åkerö eivät ehtineet pudottaa koko satoaan. Noihin yläoksiin ei pääse millään keinoilla. Eikä monia vuosikymmeniä vanhoja puita  niin vain tönitä.
Kylmiössä on kyllä pari laatikollista pitämässä lääkäriä loitolla. Se omena päivässä, muistattehan ohjeen :)

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Kettukeskiviikko 15.

Monta, kovin monta keskiviikkoa tässä ehti vierähtää, ennenkuin pääsin ketun kanssa jälleen silmätysten.
Kiertelin keväällä sekä alkukesästä melko monilla mahdollisilla pesintäpaikoilla, ei hännänvilaustakaan.
Tämä kettu tuli maanantaina tutulle lintujen ruokintapaikalle, tai niitä on siellä kaksikin, oli kuvaajakaverini havainnut.
Toinen vaaleampi, joka on kovin arka. Sekä tämä kuvassa oleva, vähän rohkeampi.


 Olin kyykyssä kuvaamassa  töyhtötiaista kun katse osui kauemmaksi, kahden kookkaan haapapuun välissä touhusi kettu. Onneksi kamera oli kaulassa eikä jalustassa kiinni, niin pääsin heti kuvaamaan.
Olin kyllä nähnyt siellä  tunnistettavia ketunjälkiä, ettei tilanne sinänsä ollut yllätys. Ja vähän aiemmin syksyllä vilaukselta ketunkin.
Siinä se sitten oli, tämä kovasti odotettu kaveri.  Se ei onnekseni lähtenytkään heti pois, kaivoi kovasti jotain maasta, välillä katsoi onko tuosta kuvaajasta vaaraa.


Olin noin 20m päässä siitä. Olisin mahdollisesti päässyt lähemmäksikin, mutta en halunnut pilata tätä tilannetta. Sitä  ajatellen että tämä kettu sekä kaverinsa tulisivat toistekkin, eikä meidän pitäisi tyytyä vain jälkiä katselemaan.
Tämä oli taas niitä kuvaajan/luonnonystävän huippuhetkiä :)

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Marraskuun ilonpilkkuja

Marraskuun ilonpilkkuja ovat ihan oikeasti nämä linnut, uskokaa vaan :)
Yllättäen aamulla ilmestyikin aurinko, säätiedoitukset menivät onneksi taas kerran harhaan. Oli niin mukava päivä lintuja kuvatessa ja valoakin aika kivasti.
Jätänkin kaikki tekstitykset laittamatta. Kuvat puhukoot puolestaan.























Päivän yllätys, näin ketun!!!!!! Kettukeskiviikko luvassa :)

torstai 3. marraskuuta 2016

Vähäistä valoa

Marraskuu on kuukausista julmin, näinhän sitä sanotaan. Rohkenen kuitenkin olla eri mieltä.
Tällainen hämärtyvä marraskuu antaa tavallaan luvan vaan olla, on aikaa miettiä mitä kivaa voisi tehdä sisällä, kotona. Kesällä on sellainen tunne että pitää saada paljon aikaiseksi ja näinhän taas  tapahtuikin. Nyt on aikaa nollata.


 Ensimmäinen pakkasyö rakenteli ihan ohuen jääpeitteen mökkirantaan, tosin vain hyvin pienelle alueelle lahden pohjukkaan.
Pakkanen onnistui myös monien vuosien kokemuksella  vangitsemaan vesikuplan  riitteen alle koristeeksi.


 Lisäksi se sama pakkasherra jäädytti vesisaavissa olleen veden. Tässä kohtaa sitten taas vähän lapsetti kun vesi kaadetiin pois.  Eikös näytäkkin purjeveneeltä, noin nopeasti vilkaisten :)


 Napakka tuuli viuhui rantaan. Rantalepistä jäälle karisseet lehdet liukuivat vinhaa vauhtia jäätä pitkin, siitä tuli mukava äänimaailma. Piti oikein istahtaa katselemaan ja kuuntelemaan.


 Samalla rannalla, rantakivien päällä kasvoi sammalta ja huomasin miten kauniita pienenpieniä pisaroita sammaleen itiöpesäkkeisiin oli jäätynyt.
Kivi päänalusena yritin taipua kuvaamaan.


Ikisuosikkini töyhtötiainen on jäänyt ruokintapaikallemme. Ja vielä, onneksi niitä on pariskunta, joten toivotaan että viihtyisivät ruokinnalla koko talven.
Se "huippukuva" tästä suloisesta linnusta on edelleen saamatta. Tunnen kyllä milloin sen saan, ehkä tänä tai ensi vuonna, tai en koskaan :)

Innostuin pitkästä aikaa tekemään koruja, ilmoitauduin jopa joulumyyjäisiin. Siinä mukavaa puuhaa marraskuulle. Kuukaudelle joka on mainettaan parempi :)