sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Lintuja

Tilhet ovat saapuneet, harmillista ettei täälläpäin ei ole tänä vuonna juurikaan pihlajanmarjoja. Lähinaapurin pihan koristepensaista löysin tämän linnun seuralaisineen.
Ilta alkoi jo hämärtää ennenkuin ehdin kuvaamaan, yritän tänään uudelleen. Tosin pelkään pahoin että tämän kyseisen pihan pensaitten marjat ovat jo syöty. Linnut olivat kovin liikkuvaisia tuossa pensaiston sisällä, joten kuvaaminen oli haasteellista.




Kuvaajatuttavani osoitti että närheen pystyy luomaan luottamussuhteen. Ei se hetkessä kuitenkaan käynyt. Oli reissuja kun hän ei edes kuvannut, vaan totutti lintuja ihmisen läsnäoloon.
Olen päässyt tässä tapauksessa vähän niinkuin "valmiiseen pöytään". Linnut, joita on ainakin kaksi,  ovat huomanneet ettei tuosta toisestakaan kuvaajasta vaaraa ole. Närhet tulevat hakemaan tammenterhoja ja pähkinöitä varsin lähellekkin, eivätkä pelkää edes kameran räpsähdyksiä.


 Aikamoinen määrä pähkinänpuolikkaita tuohon kupuun mahtuu. Laitan kuvaushoukuttimeksi muutamia kymmeniä puolikkaita, eikä siihen paljonkaan jää, kun lintu lähtee piiloitusmatkalle. Tullakseen taas kohta uudelleen.


Monesti ne tulevat kahden välilaskun jälkeen, puusta puuhun siirtymällä, aina lähemmäksi. Tarkkailevat tilannetta ihan hiljakseen, kunnes laskeutuvat herkkuja kupuunsa ahtamaan. Tammenterhothan niille myös tunnetusti maistuvat.
Vielä viime syksynä pidin närheä vaikeana kuvattavana ja sitähän se olikin. Olen niin iloinen näistä kuvaustilanteista. Närhi on kaunis lintu!

torstai 22. lokakuuta 2015

Omenoitten ystäviä

Lintuja olen viime aikoina kuvannut, sekä hiukan myös kettuja. Tänään illansuussa ketut pysyttelivät poissa, kuvaajakin joutui lähtemään kotiin kun vesisade alkoi.

Sain vinkin omenapuusta jossa kottaraisparvi vierailee omenoilla herkuttelemassa. Olihan siellä muitakin asiasta kiinnostuneita, puussa sekä maassa.














"Hiirikäsi" tuntuu jo huomattavasti paremmalta, mutta jatkan vielä tätä lepoaikaa jotta kuntoutuisi kunnolla.

Muistakaa ottaa huomenna sateenvarjo mukaan!

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Kettukeskiviikko 14.

Pieni muisteluosuus kettukesästä. Tämä kuvausprojekti jää ihan varmasti erääksi parhaista luontokokemuksista.


 Tämä kuva on otettu ensimmäisellä kuvausreissulla.

 Kuulin että tuolla radan varrella elelee kettuperhe. Näkymä oli kuitenkin ihan uskomaton, kun kolme pientä telmi siinä radalla ja neljäs kaverus palaili tuolla pieneltä tutkimusreissulta.


 Perheen muodostivat vanhemmat sekä yhdeksän pentua. Samaan kuvaan sain kahdeksan perheenjäsentä enimmillään. Kasvettuaan pennut liikkuivat jo aikalailla eri teitä.
Tässä toinen vanhemmista palaa saaliinsa kanssa tervehtimään ja siitäkös pennut villiintyivät.


  Pienin oli liikuttavin, kokoero toisiin oli huomattava. Se oli jonkinverran syrjittykkin siinä pentujen keskuudessa, mutta  sitkeästi se on mennyt eteenpäin ja on tietääkseni vielä elossa ja voimissaan.
Oma koti kullan kallis, tässä tämä pienin pesäympäristössään.








 Nämä kaverukset näyttävät melko identtisiltä, mutta kyllä niissä selviä erojakin oli. Luontaista uteliaisuutta, mitähän tuolla alhaalla oikein tapahtuu!














 Kuvaajia riitti,  tämä oli niin kiinnostava perheyhteisö. Mitähän herkkuja tämän kuvaajan taskusta löytyy :)





 Ja emot kantoivat ruokaa, kaloja, lintuja, myyriä, lihapiirakoitten jämiä, ties mitä löytämäänsä. Ihmiset kantoivat myös ruokaa, rippijuhlien tähteitä, makkaraa, koiranruokaa, kissanruokaa, mitä kukakin. Ja siitähän keskusteltiin. Ymmärtääkseni välillä taidettiin vähän menettää malttiakin. Asiatonta sekä asiallista palautetta, sekä väittelyä siitä, mikä on ketuille parhaaksi. Syötä tai älä syötä, huomaa tai ole huomaamatta.

 Ketut kasvoivat ja komistuivat tässä julkisuuden keskellä, vähääkään välittämättä ympärillään tapahtuvasta tohinasta. Ainakin siltä se näytti.

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Kurre ja seuralaiset


Pähkinänakkelit olivat ruokintapaikalla. Ruoka näyttää pitävän ne toivotusti alueella, toivottavasti tulevana talvenakin.
Pitkästä aikaa näin oravia, olettaisin että saman pesueen pentuja, kun niin vilkkaasti leikkivät keskenään. Kiipeilivät perätysten ihan mahdotonta vauhtia puun runkoa ylös ja alas, kiertäen ja kaartaen. Kiipeilytaidot olivat loistavasti hallussa!


Eilen oli valtavan kaunis syyspäivä, pilviä ei juuri lainkaan. Lämpötila tosin pysytteli alle kymmenen asteen.
Käsineet unohtuivat matkasta, tuntui että niitä olisi tarvittu.





 Oravat säksättelivät aikansa yläpuolella, ennenkuin rohkenivat laskeutua herkkuja hakemaan. Linnut eivät niistä juurikaan piitanneet.





 Pähkinöillä houkutelin, niinkuin tuossa oikealla näkyy. Tiedän ettei oikeissa luontokuvissa saisi näkyä "haaskaa", mutten onnistunut rajaamaankaan :)


Talitiainen näyttää ihan siltä että sitä ottaa päähän, kun pyörin vain oravien ja pähkinänakkeleitten ympärillä. No, kyllähän sen ymmärtää :)

Oikea käsi on kipeytynyt, sen takia olen ollut täällä nyt vähemmin, kuten ehkä tulevinakin päivinä/viikkoina, sa nähdä. Tällä hetkelläkin tuntuu siltä, että olisi viisainta lopettaa juuri nyt.
Ei muuten vaivaa kun tässä kirjoittaessa ja kuvia käsitellessä. Erityisen kipeä kohta on kyynärtaipeesta alaspäin olevassa lihaksessa päällipuolella. Käden oikaiseminenkin sattuu, pientä turvotusta.
Kerron oireet vain ihan sen takia, että tunnistaako kukaan olisiko tässä kyseessä suuttunut "hiirikäsi".
Olen tehnyt viitisen vuotta päätetyötä ja sitten illalla vielä täällä blogimaailmassa, joten en pitäisi sitä mahdottomana.
Pitää kai marssia tuonne työterveyshuoltoon!