perjantai 17. huhtikuuta 2015

Kangasvuokot


 Tänään satoi lunta, ihan useampaankin kertaan. Tein puutarhahommia koko ajan, kun päätin että tänään saan tietyn projektin valmiiksi.


 Pienen hetken satoi lumihiutaleita, jotka olivat jopa suurempia kuin kahden euron kolikot. Se oli niin lyhyt hetki etten ehtinyt edes hakea kameraa, ja nehän sulivatkin samantien.


 Iltapäivällä tuli mieleen että käyn katsomassa mitä kangasvuokoille kuuluu.


 Ja kuuluihan niille :) Olivat viruneet huomattavasti pituutta siitä mitä viikko sitten olivat.


 Aamun ja aamupäivän lumisade sulaessaan oli koristellut erityisen kauniisti kukinnot.


 Ja kukkia oli paljon. Ne ovat tosiaan alussa niin vaatimattoman näköisiä, jollei lehtiruusukkeita tunnista niin jäävät näkemättä.


Tämä on nyt viimeinen blogipostaus. Olen aika monta kertaa miettinyt blogin lopettamista, taisin jo täällä joku aika sitten mainitakkin asiasta. Enkä halunnut vaan lopettaa sillälailla ettei mitään postauksia enää tule.
Tuntuu vain ettei ole enää oikein mitään annettavaa. Koska lähdin sillä linjalla liikkeelle, etten niin hirveästi kerro itsestäni, vaan luontokuvat saavat puhua puolestaan.


Ja ne ovat nyt puhuneet muutaman vuoden :)

Nyt aioin todella opetella kuvaamista, keskittyä ihan siihen, mitä nyt ylimääräistä vapaata aikaa jää. Opetella myös kuvankäsittelyä ja tehdä kuvilleni ihan toisenlaisen  "säilytyspaikan", nykyinen on Picasa.

Liityin parisen vuotta sitten FB:n Suomen Luonnonvalokuvaajat ryhmään, olen siellä ollut hurjan vähän, mutta olkoon se nyt sitten sellainen foorumi, jossa voisi saada jonkun tykkäyksen :)

Kiitos teille kaikille kävijöille ihan tosi paljon. Erityisesti teille jotka olette jaksaneet kommentoida. Monista on tullut jo melkein ystäviä, ainakin blogiystäviä.
Erityiskiitos Tuulalle, Tiitsan kuvablogiin. Meillä on mielestäni jotenkin niin samanlainen suhde luontoon!

Mukavaa kevättä ja kesää!

Ja vielä, koskaan ei kannata sanoa, ei koskaan :)

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Perhesuunnittelua


 Onnistuttiinpa löytämään hyvä pesäpaikka, palokärki on ollut ihan loistava veistäjä, terveiset vaan hänelle. Eiköhän me viihdytä mamman kanssa tuolla metsänreunassa paremmin kuin kirjaston katolla, onhan siellä ihan oma rauhansa.
Tuodaan penskat sitten kaupungille kun on sen aika.


Noista penskoista puheenollen, viime kesänähän meillä oli niitä neljä. Se oli toisaalta onni kun juhannuksen aika oli niin kylmää. Jospa mamma pyöryttäisikin nyt seitsikon, sehän on meille ihan mahdollista. Toivotaan siinä tapauksessa vain lämmintä loppukevättä ja alkukesää.

Jos meillä olisi 7 lasta, se tietäisi kyllä mahdottoman monta lentokeikkaa päivää kohden. Siinä saa kantaa toukkaa, heinäsirkkaa ja koppiaista nokka vääränä. En taida viitsiä edes laskea, kyllähän näistä aina selvitään. Mitä sitä nyt ei tekisi lastensa eteen. Ovat ne vaan niin somia siinä punaiset suut ammollaan odottamassa, eivätkä edes nirsoile. Ihanhan tässä herkistyy!

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Siniset kukkijat

Eilen, tämän kevään lämpimimpänä päivänä, ehdin kuvaamaan sinivuokkojakin. Varma kevään merkki tämäkin.










Tuolta alueelta löytyy myös valkoinen sinivuokko, sen kuvaaminen epäonnistui tälläkertaa.


 Näsiäkin alkaa kukkia, tosin suurin osa oli vielä ihan nuppuvaiheessa.


Siivoilimme tänään mökillä ja selvästi meitä vakoiltiin :)

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Jääkauden jäännelaji

Tämän kasvin löytäminen on jokakeväinen kohokohta. Löytäminenhän ei ole vaikeaa, aina ne nousevat samaan paikkaan.
Lapsena kävimme äidin kanssa joka ainoa kevät näitä ihastelemassa. Se lapsuuden paikka on jäänyt valitettavasti hiekanottopaikan alle.


 Kangasvuokko on Suomen ensimmäinen rauhoitettu kasvi. Keruu myyntiä varten kiellettiin vuonna 1926 ja 1952 se sai täyden lainsuojan.



 Monivuotinen, leinikkikasveihin kuuluva kangasvuokko kasvaa Kaakkois-Suomen harjuilla ja Salpausselällä.


 Kasvi on jäännelaji jääkauden jälkeisen aroilmaston ajoilta,  kukkii aikaisin keväällä.


 Kukkavaiheessa kangasvuokko kasvaa matalana, alkuvaiheessa, nuppuna, jopa lähes huomaamattomana. Tuolla jossa kuvasin, kasveja oli jonkin verran tallottu, uskon että ihan tahattomasti. Niin pieniä ja vaatimattomia ne aluksi ovat.


 Tämä paikka on tyypillinen kasvupaikka. Hiekkainen maa, mäntymetsää , paikka josta lumet sulavat melko aikaisin keväällä. Kanervia, puolukkaa ja jälälää.


 Siemenvaihetta kohti mennessä, kasvi viruu pituutta koko ajan ja on siementen valmistuessa noin 30 cm korkuinen. Tämä on eduksi haituvilla varustettujen siementen leviämiselle tuulen mukana.


 Kuvauspaikalla oli muutamia sitruunaperhosia, jotka vierailivat todella nopeasti kukalla, kuvaaminen ei onnistunut.














Nämä ovat vaan niin hellyyttäviä, joten laitoin näin kovin pitkän postauksen. Meillä lämpömittari näytti tänään enimmillään + 13,1°, saa nähdä mikä on virallinen tulos.

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Ajassa mukana, sinkkutreffit


Tämä on varmasti unta! Siis näistä pitäisi valita ja vielä ihan ilman vaatteita ;)

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Erilaisia pöytätapoja

Koiranäyttelystä palatessa kävin katsomassa mitä Antsku-sorsalle kuuluu. Eipä  näkynyt, paikalla ollut rouva epäili että valkoinen sorsaherra puolisoineen on siirtynyt jo pesintäpaikoilleen. Nyt sitten odottamaan ilmestyykö kesän jälkeen joukkoon mahdollisesti hieman erilaisia perillisiä.

Olihan siellä kuvattavaa ilman Antskuakin. Lokkeja mahdoton määrä ruokailemassa ja olipa ruokaakin mahdoton määrä.























 Tämä oli hauska sattuma kun sain kolme erilaista lokkia yhteen kuvaan. Kuva on voimakkaasti zoomattu. Uskoakseni takana on harmaalokki, olisi mukava jos joku kumoaisi tai vahvistaisi epäilyksen. Keskellä naurulokki ja etualueella kalalokki.


 Voi näitä meidän pöytätapoja! Pyydän anteeksi kavereitten puolesta, ehkä meillä olisi vielä opittavaa. No, onhan tässä toisaalta kesä aikaa!

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Uskolliset ystävämme

Pääsiäissunnuntaina vietimme suurimman osan päivästä koiranäyttelyssä. 1154 uskollista ystävää oli tullut näyttämään parasta puoltaan. Pääsiäismaanantaina näyttely vielä jatkui, yhteenlaskettuna koiria oli 2400.
Taisin hymyillä koko päivän, oli niin mukava seurata koirien ja omistajien yhdessä viihtymistä.  Olimme enimmäkseen kehän reunalla  jossa oli alaskanmalamuutteja sekä amerikanakitat. Ihastui lisäksi buldokkeihin, ne olivat niin kilttejä ja kaikesta huolimatta niin uskomattoman sympaattisia.





























maanantai 6. huhtikuuta 2015

Kevättä ilmassa

Vedin tämän blogin suhteen vähän henkeä, vaikka kuvailin tässä välilläkin. Innostuin tekemään "jääkirjaa",  siihen on vierähtänyt ilta jos toinenkin. Pian alkaa olla valmis lähetettäväksi eteenpäin.

Tänään tuntui keväiseltä, lämpötilakin hilautui lähelle kymmentä astetta. Menin tuttuun perhospaikkaan, eikä tarvinnut ilokseni pettyä tälläkään kertaa. Paikka on haapapuita kasvavan rinteen alla oleva melko suojainen hiekkatie ympäristöineen. Kesällä ihan takuuvarma paikka löytää monenlaisia siivekkäitä.


 Tutuistakin tutuimmat sitruuna- sekä neitoperhonen olivat paikalla. Sitruunaperhonen oli vielä kovin kohmeessa. Olisi ollut hyvä tilaisuus kuvata lennossa, jota juuri koskaan en ole onnistunut kuvaamaan tämän perhosen kohdalla. Jotenkin en vaan hennonnut "ajaa takaa".





 Tämä olikin sitten ihan uusi tuttavuus. Vaikea kuvattava, vaihtoi paikkaa ihan vähän väliä. Päättelin haapatyttöperhoseksi. Lentää huhtikuun alkupuolelta toukokuun alkuun.Viihtyy suuria haapapuita kasvavien metsiköitten laitamilla. Lentää aamupäivisin usein puiden latvoissa ja naaras uudelleen iltapäivällä matalammalla.
Kuvasin iltapäivällä. Harmitti kotona tosi paljon, kun huomasin että kyseessä on vaikeasti havaittava laji, etten käyttänyt enempää aikaa tähän tilanteeseen. Yritän uudelleen jonakin aurinkoisena iltapäivänä. Lähetin tästä perhosesta varmuuden vuoksi tunnistuspyynnön.

EDIT. Sainkin juuri asiantuntijalta s-postia. Kyseessä on koivutyttöperhonen. joka on levinnyt yleisenä koko maahan, mutta harvoin tavataan montaa yksilöä kerrallaan. Lentää aamupäivisin auringonpaisteessa.


                                 Ensimmäisiä leskenlehtiä. Nämä ne aina jaksavat ilahduttaa :)