sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Kissan vahtina

Kissaa ei nyt oikeastaan tarvitse vahtia, kunhan nyt seurustelee hänen kanssaan. Tyttären Sohvi-kissa oli kovasti hellyydenkipeä, kun emäntä oli reissussa.




perjantai 26. helmikuuta 2016

Taide-elämys

Valtaisa taide-elämys!
Lappeenrannan entinen purkutuomion saanut kaupunginteatteri, pinta-alaltaan 5000m2, toimii kotimaisen nykytaiteen esittelypaikkana, kaikkine teatteritoiminnasta tyhjentyneine tiloineen. Sisältäen näyttämöt, pukuhuoneet, käytävät, portaikot, varastot, kaikki tilat taiteen käytössä. Näyttely kestää 27.3 saakka, avoinna to-su 11-16, jonka jälkeen rakennus puretaan. Tiloissa on toiminut ennen teatteria ravintola, se selittäneen kylmiöitten määrän, nekin taiteen käytössä.

Tämä oli jotain sellaista mitä en ollut koskaan kokenut! Kiertelin kahden tunnin ajan siellä kolmessa sokkeloisessa kerroksessa, pakko mennä vielä uudestaan. Video-ja mediataiteet jäivät vielä osittain katsomatta. Siellä on lisäksi ääni- ja valotaidetta, intallaatioita ja maalauksia, veistoksia, sarjakuvia, kaikkea taiteen alalta.


Kuvaaminen oli monenlaisten valaistusten  takia haasteellista, (enkä ole kokenut kuvaaja sisätiloissa ). Värit eivät välttämättä toistu ihan oikeina.
Tämä on suurelta näytämöltä. Siellä oli muutamia hahmoja vielä katsomossa odottamassa, ehkä joku kertoo heille että tämän teatterirakennuksen aika on pian ohitse.


 Rakennus oli päätetty purkaa työntekijöitten altistuttua sisäilmaongelmille.
Taiteilijoille/ryhmille on annettu mahdollisuus käyttää tiloja erittäin vapaasti. Sisäseiniä on voitu osittain purkaa teoksen niin vaatiessa.


 Tämä kuva on ompelimosta. Siinä tilassa oli useita installaatioita tähän toimintaan liittyen. Kuvan ympärillä roikkui lukuisia miesten housuja henkareissaan.


 Mieheni suosikki! Mikä uskomaton määrä lusikoita, mikä työ ja mikä oivallus! Tämä pitäisi päästä näkemään livenä.


 Tämä taideteos tarvitsi kaksi huonetta.
Kaksi harjateräksestä hitsattua palloa, sisällä valaistus joka teki uskomattoman hienot kuviot huoneeseen. Viereisen violetin huoneen seinään oli puhkaistu samankokoinen reikä kuin teos oli. Se oli siinä!


 Otin lähelle 300 kuvaa ja päätin heti etten merkitse taiteilijoitten nimiä näitten kuvien yhteyteen, siinä olisi vaarana sekaantua kuvien ja nimien kanssa.
Tämä taiteilija oli niin omaperäinen ja kiinnostava, että varmistin nimen: Jussi Nykänen, kokoelma on nimeltään Iärj' (ymmärtääkseni murresana, ääri)
Nämä hänen teoksensa olivat ihan huikeita. Sisälsi näitä "hahmoja" ja useita tauluja, joista yksi tässä alapuolella. Siitä huoneesta oli vaikea lähteä pois :)
 





 Huoneesta toiseen, varmasti eräs elämäni parhaista seikkailuista. Joka puolella mielnkiintoista katsottavaa. Portaitten nurkissa, tuossa oikeassa alalaidassa olevan kaltaisia juttuja, ei oikein tiennyt mihin silmänsä laittaisi. Valokuvia, maalauksia, seinän kokoisia graffitteja, kollaaseja...





 Tämä huone oli käytetty näin!
Monenvärisiä ja monenlaisia huoneita, keltainen huone, jossa oli vain tuoli, myöskin keltainen, seinällä pieni kehys vailla kuvaa. Mustia huoneita, kaikkiin en tohtinut oikein mennä. Eräs kauneimmista oli puuterointihuone, pelkistetyn rauhallinen tila. Vaikuttavimmista mustia perhosia sisältävä huone, liitettynä valoteokseen. Julman punainen huone, jonka seinillä oli mm.sosiaalisessa mediassa olleita vihapuheita, ahdistava. Tunnelmasta toiseen, kumma ettei tullu minkäänlaista "ähkyä", kaikki kiinnosti.






Joihinkin teoksiin pääsi osallistumaan. Mukana oleva herraseurue ei ollut erityisen rumaa, joten en kehoittanut heitä osallistumaan mallin työhön :D



Tämä kuvapari on samaa teosta, miehen kuva oli portaitten yläpäässä ja vastaava kuva naisesta alhaalla vastapäätä.

Käykää ihmeessä katsomassa, jos vain on mahdollista. Uskoisin että jokaiselle löytyy jotakin.
Lippujen hinnat ovat erittäin huokeat, 5€ sekä 3€, "santsikierros", vaikka seuraavana päivänä 3€.
Netistä löytyy tietoa googlaamalla 5000m2

lauantai 20. helmikuuta 2016

Varrella virran

Antsku-sorsa on sen verran harvinaisempi tapaus, että laitetaan nyt vielä kerran hänen kuulumisiaan.


 Huomaatteko nuo pyrstökikkarat, niistä tietää että kyseessä on koiraspuolinen lintu, tästä lempinimestään huolimatta. Jossain edellä muistaakseni kerroinkin, että nimi oli keksitty Imatralla  Putoushahmo Antskun mukaan, jonka kerrottiin olevan sieltä kotoisin.


 Tämä pariskunta viihtyi keskenään, kuljeskelivat sekä uivat rinnatusten, ilmeisesti pariutuneet. Kovin samanmieliseltä tämä puhdistuskin näyttää.


 Antsku seuraa ihan kirjaimellisesti sanottuna vanavedessä ja vielä sokkonakin. Tätä se rakkaus teettää :)

torstai 18. helmikuuta 2016

tiistai 16. helmikuuta 2016

Talvipäivä

Tänään oli pitkästä aikaa mahdottoman hieno talvipäivä, aurinko paistoi aivan pilvettömältä taivaalta.
Lähdimme heti aamusta etsimään koskikaraa, toiveissa oli myös saukon tapaaminen.


Kuljimme joenvartta. Edellisenä päivänä sataneeseen lumeen ei kukaan ollut vielä painanut askelten jälkiään. Vastaan tullut vanhempi mies kertoi että oli kulkenut polun reunassa, sitä ajatellen jos joku haluaa kuvata polkua. Eipä tullut edes mieleeni kun lähdimme polkua etenemään. Hienosti ajateltu!
En ole tainnut koskaan nähdä miten mäntyjen rungot höyryävät, kun aurinko alkaa niitä lämmittää. Harmi kun en saanut sitä höyryä kuviin.
Aurinko lämmittää jo ihan todella, sen tunsi mustan untuvatakin läpi.


Polku päättyy tähän,  tämän sulan, virtaavan  veden äärellä koskikara viihtyy. Joen reunustat ovat melko kivikkoisia  ja vähän vaikeasti pääteltävissä mikä kohta kestää liikkumista näin talviseen aikaan. Kaiken lisäksi lintu viihtyy vastarannalla, varjon puolella, joten kuvaaminen ei juurikaan onnistunut siten kuin olisin toivonut.


 Pieneksi hetkeksi se piipahti samalle puolelle kuin kuvaaja. Nopeasti, ilman jalustaa nappasin nämä kuvat. Täytyy tehdä vielä  toinen reissu keväämmällä, katsomassa olisiko tälle yksinäiselle löytynyt puolisoa.


Huomisellekkin taitaa olla aurinkoa luvassa, uudet seikkailut odottavat!
Ai niin se saukko. Näimme kyllä sen jään reunalla kalastamassa, mutta niin kaukana, että tässä tapauksessa kiikari oli paras ratkaisu sen tarkkailuun.

lauantai 13. helmikuuta 2016

Kurren kioski






Pihapiirin kurre sai oman pähkinäkioskin ja oivalsi melko pian miten tämä homma toimii. P-kioski on 24h avoinna, eikä edes vapaaehtoisesta maksusta puhuta missään. Ruokavalion monipuolistamiseksi se vierailee myös viereisellä lintulaudalla auringonkukansiementen takia. Saattaa siellä ollessaan vähän leuhkia tinteille pähkinäpaikastaan.
Viime vuonna metsäruokinnalla oli vastaavanlainen, mutta siellä olevat oravat eivät osanneet tätä hyödyntää.



Kuva on nappaistu nopeasti auton ikkunan läpi. Kurre on sen verran arka, että lähtee heti kun ihminen tulee liian lähelle. Toivon voivani vähän kesyttää, niin saisin kuvattua tilanteen jossa se nostaa kannen ja ottaa pähkinöitä. Luulen että se onnistuisi hyvinkin, paikka vaan ei ole ihan kodin lähellä.

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Kettupostia

Talvikuukaudet vuodenvaihteen molemmin puolin ovat kuluneet lähes ketuitta. Vain yksi ainoa kohtaaminen on tullut ikuistettua. Tiedän kyllä että kaupungilla vilistelee kettuja päivittäinkin, jopa työpaikan viereisessä puistossa. En vain ole ollut sopivasti paikalla.
Se ainut kohtaaminen meni näin, silloin oli muuten kova pakkanen ja pallellutin nenänpääni. Kettu ylitti rannan lähettyvillä olevan kadun pyydystämänsä myyrä suussaan ja paineli sitä tähän risukkoon syömään. Aterian lopuksi nuoleskelee tyytyväisenä suupieliään.


 Paikallislehti kertoi että keskussairaalan parkkihallissa oli katkottu autojen lämmitysjohtoja. Syylliset selvisivät melko pian, ketuthan ne olivat olleet asialla. Syyksi tähän käyttäytymiseen epäiltiin  reviirimerkintää. Ne nukkuivat ja lämmittelivät suojaavan katon alla, merkiten kai sitten tonttinsa rajat. Ihminenhän ei katsonut tätä kovin suopeasti.

maanantai 8. helmikuuta 2016

Sukellus

Nyt yllätti koirastelkkä suopeudellaan , liikkui sunnuntaina samoissa maisemissa kuin alla oleva merimetsokin.
Valkoista Antsku-sorsaa olin tapaamassa, kun huomasin sorsien joukossa kolme telkkää, kaksi koiraspuolista sekä naaras.
Telkät näyttävät viihtyvän hyvin osittain sulana olevassa Vuoksessa.
Koirailla taisi olla jo vähän kevättäkin rinnassa kun ajoivat toisiaan kiivaasti takaa. Pientä pääntaivutteluakin ilmeni siinä naaraan lähettyvillä.


Toinen koiraista tuli sukeltelemaan ihan rannan tuntumaan. Olin ollut siinä kyykyssä jo pidemmän aikaa, joten tottui kai läsnäolooni.


Vähän aikaa kesti että opin aavistamaan milloin seuraava sukellus mahdolllisesti alkaa, tiettyjä maneereja seuraamalla. Monesti se yllätti ja "filmiä" paloi turhaan :)


On tuossa linnussa voimaa. Kovin helponnäköisesti tuo sukeltaminen sujuu. Hienoa kehonhallintaa, ja kaiken lisäksi, tulee ruokailu ja liikunta suoritettua siinä samassa.


 Vesi oli yllättävän kirkasta. En vaan uskaltanut mennä yhtään lähemmäksi.  Näytti kyllä siltä että rannalla oleva jäätynyt "vesikansi" olisi kestänyt. Vuoksen vietäväksi joutuminen ei houkuttele, ainakaan talvella.


Räpylät näyttävät toimivan melana ja kai tuolla pyrstölläkin suoritetaan jotain ohjausliikkeitä, kun se on noin levällään.




Tämä vedestä pintaan ponnahtamisen kuvaus, se oli vaikeinta. Enkä huomannut sellaista edes ajatella että olivatko sukellukset samanpituisia ajaltaan.
En vain millään saanut tarkennettua oikeaan kohtaan. Epätarkkoja kuvia mekoinen määrä. Siinä taas yksi oppimisen paikka.


                                     Valmiina uuteen sukellukseen, ihan kuin lupaa kysyisi :)

torstai 4. helmikuuta 2016

Eräs kuvaushaave

Kevät etenee, voisi kai jo sanoa että pitkin harppauksin. Valoisuus lisääntyy, niin mikäs tämän mukavampaa!
Viimeviikkoina olen kuvannut melko vähän, on ollut kaikkea muuta aikaa vievää puuhaa. Nyt päivien pidentyessä kuvausaikaa tulee lisää ja kuvattavaakin tässä viikkojen edetessä kohti kevättä. Tammikuussahan olisi saanut valtavan hienoja talvikuvia, joita ihailin tuolla fb:n puolella. En oikein tiedä miksen osaa/innostu ottamaan maisemakuvia.


17.1 Imatralla, Vuoksen rannalla oli pakkasta -20° ja melko napakka tuuli. Paikallinen lintumies kertoi siinä kiikaroidessaan että vastarannalla on kaksi merimetsoa, ihan rannan tuntumassa. Sinne!
Olin varma että poissahan ne ovat kun sinne ehdimme, automatkaa tuli kuitenkin jonkin verran sillan kautta kiertämällä.


Ihmeellistä kyllä, siinä ne pysyivät, ihan rannan tuntumassa. Sain kuvata mielin määrin. Viime keväänä ei onnistunut mitenkään, olivat niin kovin arkoja. En tiedä, saiko kylmyys ne pysyttelemään aloillaan. Valoa olisin tähän toivonut, kauniitten siipien takia.
Merimetsoistahan on kovasti haittaa siellä missä ne ovat päässeet reilusti lisääntymään. Täällä koen ne vielä eksoottisina lintuina ja sain toteuttaa erään kuvaushaaveistani.


Samalla rannalla hurvitteli vanha tuttu Antsku-sorsa. Se uiskelteli monta metriä yhteen suuntaan etenemällä näin, vuorotellen pää tai pyrstö veden alla ja kohta toiseen suuntaan. Näytti ihan siltä että Antskulla oli kivaa!