tiistai 16. helmikuuta 2016

Talvipäivä

Tänään oli pitkästä aikaa mahdottoman hieno talvipäivä, aurinko paistoi aivan pilvettömältä taivaalta.
Lähdimme heti aamusta etsimään koskikaraa, toiveissa oli myös saukon tapaaminen.


Kuljimme joenvartta. Edellisenä päivänä sataneeseen lumeen ei kukaan ollut vielä painanut askelten jälkiään. Vastaan tullut vanhempi mies kertoi että oli kulkenut polun reunassa, sitä ajatellen jos joku haluaa kuvata polkua. Eipä tullut edes mieleeni kun lähdimme polkua etenemään. Hienosti ajateltu!
En ole tainnut koskaan nähdä miten mäntyjen rungot höyryävät, kun aurinko alkaa niitä lämmittää. Harmi kun en saanut sitä höyryä kuviin.
Aurinko lämmittää jo ihan todella, sen tunsi mustan untuvatakin läpi.


Polku päättyy tähän,  tämän sulan, virtaavan  veden äärellä koskikara viihtyy. Joen reunustat ovat melko kivikkoisia  ja vähän vaikeasti pääteltävissä mikä kohta kestää liikkumista näin talviseen aikaan. Kaiken lisäksi lintu viihtyy vastarannalla, varjon puolella, joten kuvaaminen ei juurikaan onnistunut siten kuin olisin toivonut.


 Pieneksi hetkeksi se piipahti samalle puolelle kuin kuvaaja. Nopeasti, ilman jalustaa nappasin nämä kuvat. Täytyy tehdä vielä  toinen reissu keväämmällä, katsomassa olisiko tälle yksinäiselle löytynyt puolisoa.


Huomisellekkin taitaa olla aurinkoa luvassa, uudet seikkailut odottavat!
Ai niin se saukko. Näimme kyllä sen jään reunalla kalastamassa, mutta niin kaukana, että tässä tapauksessa kiikari oli paras ratkaisu sen tarkkailuun.

26 kommenttia:

  1. Voi taivas! Tämä oli kuin tarkoituksellinen päätös tälle ihanalle aurinkopäivälle!
    Että tuollaisia ihmisiä vielä täällä kulkee.Ajattelee, ettei tallaa kaunista lumipolkua, jos joku vaikka haluaisi sen kuvata.Ja nuo tarunomaiset kuvasi vielä.Koskikara katselee kyllä kaukaisuuteen hyvin toiveikkaan näköisenä,ehkä se kumppani sille siihen joku kaunis päivä pyrähtää.Kiitos Vikki,nyt tulee uni kauniisti silmään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkein hävetti jälkeenpäin, kun tarvoin sitä polkua ajattelematta. Hän kyllä sanoi sen ennenkuin lähdimme matkaan, mutta olin niin innoissani.
      Viime keväänä tuolla joella oli melkoinen sirkutus,kun puolisoa kutsuttiin, ja tulihan se!
      Kiitos Mirjam-Matilda!

      Poista
  2. Uskomattomat kauniit kuvat ja ihana se mies, joka halusi koskemattoman kauneuden..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mies oli iäkäs ja viisaskin noin ajatellessaan.
      Kiitos Plaza de Mustis!

      Poista
  3. Kyllä sulla on ollut ihana kävelyretki. Kun saa linssiinsä koskikaran, tai saukon tms kivan eläimen, niin sa taas intoa ja iloa pitkäksi aikaa. Kannatti käydä kävelyllä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nautin, se jännitys kun ei tiedä odottako tuon mutkan takana koskikara vai saukko. Edellisellä kerralla lintu yritti häätää saukkoa pois siitä hänen reviiriltään. Enkä taas ehtinyt kameran kanssa.
      Kiitos Tylsä Mörökölli!

      Poista
  4. Aurinkoa, askeltamaton polku ja söpö koskikara, ihana päivä sinulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivä oli erittäin mukava, kyllä tuo aurinko tuo hyvänmielenlisää!
      Kiitos Sirpa!

      Poista
  5. Hienot kuvat, koskematon polkukin.

    Minulle se mäntyjen runkojen höyryäminen tuttua, kun tässä pihapiirissämme on suuria mäntyjä. Niissä on sitten kevään ja kesän myötä aivan upea tuoksukin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin tosiaan, enkö ole ennen tätä ilmiötä nähnyt. Meillä mökillä aurinko laskee länsisuuntaan, joten en ole ajatellut näitä auringonnousuja.
      Vastavaloon katsottuna, olisi voinut kuvitella nuotion savuksi.
      Kiitos Rantakasvi!

      Poista
  6. Koskikara on lempilintuni. Hienoja kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuuluu myös suosikkeihini, töyhtötiainen vie kuitenkin voiton :)
      Kiitos Anu!

      Poista
  7. Tuota polkua kulkisi mielellään. Koskikara on niin mukava lintu, toivottavasti puoliso löytyy. Hienot kuvat!
    Saukko olisi mukava nähdä, tiedän nyt paikan missä tänä talvena asustavat, mutta ainoastaan jäljet olen nähnyt

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime keväänä pääsimme seuraamaan kuherruskuukautta :)
      Tuolla missä kuvasin sulan raja oli melko kaukana, lähikuviin ei taida olla enää mahdollisuutta.
      Kiitos Minttuli!

      Poista
  8. Ihanan kutusuva metsätie.
    Kauniita kuvia!

    Onpa lykästänyt mukavasti kun noin liki pääsit koskikaran kuvaamaan.
    Mainio tilanne, pää veden alla.
    Sehän viettää aika paljon aikaa veden alla sukellellen.
    Töllöstä olen nähnyt, että onkin vauhdikas ja taitava sukeltaja. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lintu tuli hetkeksi samalle puolelle, vain hetkeksi.
      Kovin vikkelä se näyttää olevan, mutta taas toisaalta torkkuu kiven päällä pitkiäkin hetkiä.
      Kiitos Liplatus!

      Poista
  9. Minäkin kerran Lapin reissulla seurasin koskikaran touhuiluja. Se painui kyllä mieleeni.
    Vai olisi meillä vielä mahdollista nähdä saukon kuvia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapin reissuista tuli mieleeni, miksen koskaan kuvannut kuukkelia vaikka ne olivat aika rohkeitakin.
      Asetan itselleni aina jonkin kuvaushaasteen, nyt se on saukko. Joten hyvällä tuurilla...
      Aika epärealistinen ja kaukainenkin kuvaushaave olisi susi. Mutta eihän sitä tiedä, vaikka joskus.
      Kiitos Seija!

      Poista
  10. Hienot kuvat ja tunnelmat! Kiitos retkestä. Täälläkin paistoi eilen aurinko tänään oli harmaampaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on satanut lunta, pääsee kokeilemaan hiihtoa.
      Kiitos Pelaguu!

      Poista
  11. Upeita kuvia!
    Luonnossa liikkuessa voi näköjään tavata harvinaislaatuisia ihmisiäkin :)
    Toivottavasti näemme vielä myöhemminkin kuvia koskikarasta, mieluusti tuoreen puolison kera ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaa vaan että vähän nolotti, kun tajusin etten noudattanut hänen malliaan.
      Eiköhän se puoliso kohta ilmesty, toivon kovasti!
      Kiitos Ansku!

      Poista