maanantai 30. toukokuuta 2016

Orivarsat laitumella

Kuvasin 29.5 Suurmiehikkälässä perinteikästä orivarsojen laitumellelaskua. 18 komeaa 2-3 vuotiasta orivarsaa viettää koko kesän,  kolme kuukautta keskenään, upealla laitumella aivan järven tuntumassa.
Tämä yleisöä kiinnostava tapahtuma oli jo 54. kyseisellä paikalla.


Koko tapahtuma käynnistyi siten, että jokaisen hevosen kavioon tehtiin polttamalla numeromerkintä. Sitten omistajat/hoitajat saattelivat hevoset niitylle odottamaan vapaaksipäästämistä. Kaikki vapautettiin riimuistaan aivan yhtä aikaa.


"Et voi olla tosissasi, annatko noitten tosiaan tehdä miulle tuon toimenpiteen. Mietitääs nyt vähän, onko tuossa mitään järkeä."


"Kuule, olisin mieluummin viettänyt kotona, omassa tallissa, omalla niityllä tämän loman. Kotona on niin rauhallista. Miulle tulee siuta ikävä, nyt jo taitaa olla tippa silmäkulmassa."


Täsä vaiheessa saattajat tulivat juoksujalkaa pois niityltä ja hevosilla riemu repesi. Valtava töminä ja tömske kun kaviot pieksivät nurmea.


Pieniä ryhmiä alkoi syntymään, en osaa ollenkaan sanoa millaisin perustein. Joku rauhallinen hevonen keskittyi vain syömiseen, välittämättä vähääkään ympärillään pyörivästä sirkuksesta.


Tämänkaltaisia tilanteita oli paljon, jotkin tilanteet johtivat suoraan kahakkaan. Toisinaan toinen hevosista ilmeisesti luovutti "tuijotustaistelun", vai mitä haistelutaistelutilanteita  nämä sitten olivatkaan.




Tämän parin välille syntyivät suurimmat kahakat, välillä käytettiin  hampaita ja nipistelyä, potkujen ja tönimisten lisäksi. Pienenmpi hevosista on Jakutian hevonen, Suomessa harvinainen rotu. Kuuluttaja kertoi hevosen kestävän jopa -70° pakkasta ja siitä +40° helteeseen.
Siinä vieressä joku kommentoi että jompi kumpi näistä voi voittaa johtajuuskiistan, joka on olennainen asia täällä kesälaitumella.






Niitty on kovin kookas, hevosilla oli näitä kahakoita monessa eri kulmassa. Jonkun aikaa totuteltuaan yhdessäoloon, avataan portit vielä kookkaammalle alueelle liikkua.


Otin kuvia paljon. Hevoset ovat numeroituja, yritän opiskella lipun mukaan saadulla osaanottajaluettelon ja kuvien avulla mitä saattaisi tarkoittaa: hampahtavat jouhet, läpinäkyvä läsi, jänispilkku, herasilmä, siima, kuonopiirto, ulkoruunu, ym. monta muuta luonnehdintaa.


Välillä kuului aika moisia lätiseviä ääniä, kun potkut osuivat kohteeseen. Hirnahduksia, en tiedä johtuivatko kivusta. Johtajuustaistelu on kovaa!



Kuuluttaja kertoi,että näillä laitumilla vuosien varrella kesäänsä viettäneistä oreista joistain on tullut menestyneitä juoksijoita. Pistäkääpä tämä nimi mieleen: Prince Alfred, upea hevonen. Se juoksi josssain vaiheessa ihan taukoamatta, osa laumasta perässään, mikäli pysyivät. Ja oli jatkuvasti näissä johtajuustaistoissa mukana.


Tässä kuvassa on mielestäni jotain niin suomalaiskansallista, joten tähän on hyvä laittaa piste.

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Pöllönpoikaset

Eräs elämäni mielenkiintoisimmista päivistä. Pääsin mukaan pöllönpoikasten rengastustapahtumaan. Kävimme katsomassa kolmea eri pesäpönttöä, joista kaksi oli viirupöllöjen asuttamia. Näissä kuvissa esiintyy ensimmäisen pöntön kolmen söpöläisen pesue emoineen.Toisessa pöntössä poikaset olivat liian pieniä rengastettavaksi, niitä ei edes nostettu pois pesästään. Kolmannessa piti olla helmipöllöpesue, mutta se olikin aivan tyhjä, lukuunottamatta saalismyyrää. Rengastaja oli nähnyt siinä vielä viikko sitten emon poikasineen.



Tämä oli ensimmäinen poikanen jonka rengastaja otti esille, emonsa jälkeen. Olin ihan myyty, tämän nyytin edessä :)


Poikaset eivät olleet tilanteesta millänsäkään, katselivat ihan rauhallisena ympärilleen. Toinen poikasista naksutteli hiljakseen nokallansa.


Rengastaja toimi tosi nätisti ja rauhallisesti.
Aika pian pikkuisia alkoi väsyttää, silmät painuivat kiinni ja kohta kylki maata vasten. Ensimmäinen vierailu ulkoilmassa ja pois pesäpöntöstä:)

.
Kolmas, pienin, sai ensimmäiseksi renkaan jalkaansa. Kokoero toisiin oli huomattava. Rengastaja epäili että ikäeroa voi olla jopa kaksi vuorokautta.


Olin tuosta kuvaustilanteesta niin täpinöissäni, etten edes älynnyt kysyä, mitä kaikkea tuossa mitattiin ja merkittiin. Poikanen näyttää ainakin kiinnostuneelta tietämään, mitä hänestä kirjoitetaan :)


Emo oli koko ajan tilanteessa mukana, istui siinä vähän matkan päässä lähipuussa seuraamassa. Teki koko aikana yhden ainoan kaarevan syöksyn. Olimme kuvaajakaverini kanssa tietoisia siitä, että viirupöllöemo voi olla agressiivinenkin. Olimme varustautuneet rengastajan ohjeitten mukaan.


Perhosia alkaa olla jo lennossa jonkin verran, siis kiirettä alkaa pitämään :)
Päivittelen nyt aika rauhallisella tahdilla, mutta kerron jos löytyy jotain mielenkiintoista.

Mukavaa kesää kaikille!


Auroran näkeminen ilahdutti viime viikolla. Tässä kuvaustilanteessa tuntee taas voittaneensa, kaiken sen perässäjuoksemisen jälkeen :)