Ruskasta kuuraan

 Ruskaa tuli kuvattua aika vähän, huolimatta siitä että täällä oli tosi kaunista, etupäässä tietystikin keltaisen eri  sävyjä.  Haapa ja vaahtera järjestivät  väri-iloittelua parhaansa mukaan, puhumattakaan pihlajan runsaasta marjasadosta.
Nyt vain odotan tilhiparvien saapumista.

 Harakka ilta-auringossa, kuvaaminen kädet ylöspäin ei ole ihan kevyttä hommaa :)

 Tämä vaahtera oli pukeutunut pelkästään kullankeltaiseen, kovin tyylikkäältä se näyttikin sinistä taivasta vasten.

 Tämä maisema näkyi kaupunginlahden rannalta kuvattuna vastapäiseen saareen Tämä pieni ryhmä oli valinnut  keltaisen lisäksi sävyikseen punaisen sekä oranssin.

 Viimekesäinen joutsen nuorukainen tai neitokainen etsi syötävää luodon kupeella. Emo pysytteli lähietäisyydellä tuolla takana.

 Ensimmäinen pakkasyö. En vain ehtinyt kuuran kimppuun, aurinko ehti ensin. Nämä sentään ehdin kuvaamaan. Tämä kasvusto oli saanut huurrutuksen ylleen.
Se näytti siellä luonnossa niin kauniilta. Tuli vähän samanlainen tunne kun yrittää vangita iltaruskon sävyjä.

Näitähän sitä kohta kuvataan, erilaisia jääkiteitä ja -tähtiä :)

Vesistöjen äärellä

Pienen lammen vastarannalla oli näin kaunis punainen väriläikkä  heijastuen veteen. Puu oli helppo tunnistaa haapa-puuksi.
Tässä kohtaa voi taas ihmetellä mikseivät lähellä olevat saman lajin edustajat  kylpeneet tällaisessa väriloistossa. Typen, valon ja lämpötilan lisäksi  moni muukin asia tähän vaikuttaa. Nyt pitää selvitää ruskan synty :)

Läheltä katsoen se näytti yhtä kauniilta.
 Osa lehdistä oli jo varissut maahan, kauniilta ne näyttivät siinä maassakin, havunneulasmaton päällä.

 Pienen lammen rannalta matka jatkui Suur-Saimaan rannalle. Siellä oli kymmenen hengen melontaporukka lähdössä reissuun.
Taivas oli niin sininen kuin olla vaan voi. Tuulikaan ei ollut kovin voimakasta, muutamia vaahtopäitä kuitenkin näkyi suuremmalla selällä. Voi kun oisin ollut mukana!

Ei ollut ollenkaan vaikeata huomata, eikä ymmärtää että tämä porukka nautti valitsemastaan harrastuksesta, melontaseurasta sekä syyssäästä.

Lintuja ei juurikaan näkynyt, lukuunottamatta tätä joutsenperhettä, joka lensi rauhallisin siiveniskuin kovin kaukana rantaviivasta.

Uppista :)

Kuvasin eilen näitä talventörröttäjiä ja tuli sellainen olo että nämä kuvat halusivat jotain seurakseen.
Etsin lauluja, etsin runoja, lorujakin,  monet osoittautuivat aika surullisiksi jopa synkiksikin.
Sitten haulla, marraskuun runot, löytyi Elina Karjalainen ja Uppo-Nalle, eikä synkkyyttä juuri ollenkaan :)

Sanokaa tämä alin ääneen itsellenne, eikös me olla ihan oivia heppuja :)

Loppusyksyn tunnelmia

En koe marraskuuta mitenkään erityisen apeaksi kuukaudeksi vaikka värit ovatkin kovin vähissä ja pimeys on vastassa molemmissa päissä!
Aamuiset säät ovat ihania hengittää, ilma happirikasta! Tykkään ihan valtavan paljon juuri näistä aamuista!

Nämä kuvat ovat viime kuun puolelta mutta eipä maisema noista ole paljoa muuttunut. Taustalla häämöttävä ruska on tosin varissut maahan!

 En ole koskaan nähnyt näin valtavaa määrää lintuja yhtäaikaa, suurin osa tai voiko sanoa lähes kaikki olivat  

valkoposkihanhia. Niitä tuli ihan jokapuolelta, arvatkaa vaan mikä määrä oli ilmassa ääntä!

Seurasin tapahtumaa  Konnunsuon turvesuotyömaan laitamilta.  Lintuja maassakin ihan vierivieressä ja lisää tuli koko ajan. Eikä tarvittu ilmeisesti sen kummempaa lennonjohtojärjestelmää :) 

Lintuharrastajien sivuilta näin että sinä päivänä oli nähty 40 000 yksilön parvi, ilmeisesti tästä juuri oli kysymys! Aika huikeata!

 Varis taitaa jäädä meidän iloksemme, mihinkäs sitä kotoaan lähtisi :)

Koivikko

Ajatelin että osallistuisin tällä kuvalla erääseen syksyiseen valokuvakilpailuun, ensimmäiseen kilpailuuni koskaan!

Sitten ajattelin että, en mie kehtaa, ei tästä kukaan kuitenkaan tykkää!

Tiedättehän tämän, vai tiedättekö :D

Siemenkotia

Yllätys, yllätys, ei lintuja tällä kertaa vaikka niitäkin tänään kuvasin :)

Syksyisiä kuvia

 Minne tämä syyskuu oikein katosi, muutama päivä enää jäljellä ja vastahan tämä alkoi!

 Muutamia lintuauroja olen jo nähnyt suunnistamassa kohti etelää mutta suurin muuttovirta on  vielä edessäpäin. Nämä kurjet ja hanhet ruokailivat sopuisasti juuri puidulla viljapellon saarakkeella.

Kävin vielä jälkikäteen lisäämässä tämän kuvan, nämä syyskorennot kun kuuluivat ihan olleellisena osana tähän syksyyn.

 Kuvattavien asioitten määrä vähenee koko ajan. Kaipaan jo nyt ensi kesää ja makrokuvauskohteita, perhosia, kukkia ja kaikenkarvaisia pieniä öttiäisiä :)

 Marjojen keräämisestä pitävät ovat saaneet kesän kuluessa mukavia marjasaaliita. Meheviä madottomia vaapukoita, maukkaita mustikoita, kauniita punaisia puolukoita, karpaloitakin näytti olevan rahkasammalmättäillä.

Hevoskastanjan muhkeita siemenkotia.

Tämä postaustahti väistämättä hiljenee samaa vauhtia kun valoisa aika muuttuu yhä lyhyemmäksi, kuvaaminen jää sitten viikonloppuun, ellei satu satamaan  :)

Kaiken lisäksi kun työ on nykyisellään päätteellä istumista joka rassaa niskoja ja silmiä niin en aina tule kommentoineeksi, vaikka käynkin katselemassa ja ihastelemassa blogeissanne.
Nyt viikonvaihteessa yritän etsiä muuttolintuja, josko ne olisivat  kokoontuneet jo vähän isompiin parviin!

Mukavaa viikonloppua!

Sievä kuin sieni pienenä

Nyt otan tietoisen riskin kun laitan tämän postauksen, saatan menettää vähintään viisi lukijaani seuraavien "ällöttävien" otusten takia. Tai voihan olla näinkin että joku ohikulkija näkee pieneen harrastelijatutkijan sieluuni ja liittyykin uudeksi lukijaksi :D
Aluksi vähän lämmittelyä

Eräänä niistä loppusyksyn sateisista päivistä kun ei ollut mitään kuvattavaa, selailin uutta Luontolehteä. Siellä oli artikkeli sienisääskistä ja niitten toukista. Sateen tauottua innostuinkin etsimään näitä sääskiä.
Tästä artikkelista selvisi sekin keitä olivat viime keväänä mökin lattialta löytyneet lukuisat, kuolleet pitkäkoivet. Sienisääskiä oli ollut edellisenä syksynä paljon.
Ei tarvinnut kauas kulkea kun löysin sellaisen  vähän väsähtäneen näköisen, lupaavalta näyttävän sienen.

Aikuisia  sääskiä ei näkynyt missään, ei ainuttakaan. Mutta huomasin näitä toukkia, joita putkahteli esiin tuolta sienen pinnan alta. Luin että  sienisääskiä tunnetaan Suomessa yli 700 lajia joten en tiedä mitä lajia  nämä beibit edustivat :) Tuossa alhaalla vasemmalla oleva musta pilkku on toukan "nenä" sieltä se singahti kiemurrellen tai melkeinpä jopa heittäytyi esiin.

Seurasin juuri tämän toukan esilletuloa tuolta pinnan alta. Sen kieppumis- ja ponnisteluvaihe oli niin raivokas että sain vain epätarkkoja kuvia. En tiedä kuinka paljon siellä sienen sisällä näitä tulevia sienisääskiä mahtoikaan asustaa ja kasvaa.

Muistakaa kun ensikerran potkaisette kiukuissanne pilalle mennyttä sientä niin monta pientä sienisääsken toukaa voi saada päänsäryn :)
Eihän tämä nyt kaunista katsottavaa ole mutta maailma on täynnä mielenkiintoisia mutta ei aina niin kauniitakaan asioita.

Laitetaan vielä neitoperhonen sinetiksi niin jää hyvä maku suuhun :)

Meillä on lunta sentin, pari, jospa sitä pääsisi viikonloppuna kuvaamaan tulevaa talvea jos sinne tuuleen ja tuiskuun nyt sekaan mahtuu!

Marraskuisia tunnelmia

Tänään oli jälleen niin väritön päivä kun olla vain voi, vesistöjen liepeillä leijaili raskas sumu.
Mutta lämmintä riitti, tarkeni kuvata koko ajan ilman käsineitä.

Järven pinta oli täysin liikkumaton ja tyyni. Ei minkäänlaista tuulenvirettä vain raskas sumu roikkui veden päällä.

Kuinkahan vanha rantamökki selviää tulevana talvena jäitten armottomasta rutistuksesta (huomaatteko olen positiivinen ja uskon talven vielä tulevan)

Päivän ainoa valopilkku! Juhannusruusun latvaoksiin jääneet muutamat lehdet ruskaväreissään.

ÖTÖKKÄKAMMOISET NYT SILMÄT KIINNI!
Makrokuvauksesta innostunut oikein ilahtui kun mädäntyvien omenoitten päällä oli vielä elämää :D

Marraskuun tunnelmia

Marraskuu etenee hitain, rauhallisin siiveniskuin,

                                                                        päiväpäivältä hämärä laskeutuu yhä aiemmin.

Luonto alkaa olla jo väritön ja valmiina talventuloon. Odottelee vain päällensä  laskeutuvaa pehmeää valkeaa lumipeittoa.

Päivät ovat erilaisia, sateisten ja tummien päivien väliin mahtuu jokunen kirkkaampikin.
Aurinko paistoi tänään siniseltä taivaalta  koko päivän.

Olen syksyihminen, enkä pidä pahana marraskuutakaan. Ensi viikko on lomaa ja aion kulkea kameran kanssa etsimässä uutta kuvattavaa.

Laitetaan lopuksi vielä vähän iloisempi kuva, tämä tuleva "punainen kausihan" se taitaa olla monelle lohtuna ja odotuksen kohteena :)

Pisarat

Tänään oli vaikeuksia valita kuvattavaa kun valinnanvaraa oli niin paljon ja lisää tuli koko ajan, meinaan noita harvinaisia sadepisaroita.

Lumi on kadonnut lähes täysin lukuunottamatta joitain aurauksen jälkeisiä lumikokkareita katujen varsilla.

Tämä pisara saa nyt edustaa  Pyhäinpäivänä alas satanutta vesimäärää.

Sydän

Huomenna on se päivä jolloin muistellaan poisnukkuneita!
Näihin kuuluvat erityisesti molemmat ihanat vanhempani useitten läheisten lisäksi.

Olen monesti ihmetellyt miten sitä huomaa kaikki vähänkin sydäntä muistuttavat kuviot, oli se sitten madon nakertama lehti tai lumikuuro joka on vähän hempeillyt :)

Hyvää viikonloppua kaikille!