sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Serkukset


Elviiran sisar lähetti lapsensa Helmin ja Elmerin tulevaksi talveksi sisarensa hoiviin ja Simo-serkun seuraksi. Ei mitenkään vastuuttomuuttaan vaan tulevien filmauspuuhien vuoksi jotka vievät tämän äitipöllön ajan kokonaan ja lapset joutuisivat olemaan paljon yksin.

Yölento Turusta väsyttää pikku-Helmiä ja velikin pystyy hädintuskin pitämään silmänsä auki.
Mutta pitihän se tulopäivän potretti ottaa.


No niin, tämän porukan kanssa vietetään sitten tuleva vuosi, onneksi Simo sai ikäistään seuraa, tuntuu Elviira tuumivan.


Tutkimme Simon kanssa noita myyränkoloja, näyttää olevan runsaanlaisesti joten ei ravinnosta varmastikaan tule pulaa.

Näitten ihanien pöllöjen luoja on Liadan tuolta Haltiatuli-blogista.

Odottelen kovasti tähän blogiin vähän muutosta niin saisin tämän toimimaan paremmin :)

perjantai 23. syyskuuta 2011

Lehtien kertomaa


Taisimme ehtiä ihan ensimmäisten joukossa punastelemaan Tulkaapa perässä kaikki vielä vihreät, syksy on jo pitkällä!


Eikös jokaisessa suvussa sanota olevan sen mustan lampaan!




Rypisty rauhassa rakkaani!




Olen kärsinyt tästä ihottumasta jo kesäkuulta alkaen.. Eipä tähän auttaneet heinäkuun helteet eivätkä syyskesän sateet!




Olemmekohan tavanneet jossain?




Sukumme valitsi tänä syksynä meksikolaisen suunnittelijan syyslehtimallistomme luomiseen.




Hei nyt riittää, tähän ei sovi enää ainuttakaan, lentäkääs kauemmaksi!



Mukavaa syksyistä viikonloppua!
 Kulkekaahan luonnossa silmät avoimina :)

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Luontoretki

Tänään oli kaunein syyspäivä mitä olla saattaa. Raikasta ja kuulasta, aurinkoista ja tuuletonta.
Vietin yli kaksi tuntia ulkona, metsäpolkuja kierrellen. Otin paljon kuvia, huomaan aina enenmmän ja enemmän miten ihanaa on katsoa asioita kameran läpi.
Mutta tarvitsisin kyllä kunnon opetusta, josko tämä tuleva talvi olisi se opiskelun paikka. Kamerassa olisi niin paljon mahdollisuuksia joita en osaa hyödyntää.


Sienten nimeä en tiedä, enkä alkanut etsiä tietoakaan. En oikein usko että olisivat ruokasieniksi kelpaavia.
Olivat vaan niin kauniita katsella.


Tämä pieni kaunotar kasvoi kannon päällä.


Näistäkin löytyy mielestäni kauneutta. En ihmettele ollenkaan että luonto inspiroi niin monia suunnittelijoita ja taiteilijoita olivat he sitten millä alalla tahansa.
Luonnossa pitää vaan oppia kulkemaan avoimin silmin ja olla valmiina kumartumaan ja kurkoittamaan.


Kivien päällä voi olla vaikka millaisia pienoispuutarhoja. Eikö olekkin ihan silitettävän suloista!