sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Kohtaaminen ketun kanssa

Kuvasin lintuja ja taisin olla siinä aika liikkumatta. Jotenkin vilkaisin takaviistoon, en osaa edes kertoa miten paljon yllätyin, kettu oli parin, kolmen metrin päässä. Jos olisin ollut yksin olisin saattanut jopa tavallaan pelätä sitä tilannetta, oli se vaan niin uskomaton. Eihän ketussa sinänsä ole mitään pelättävää, se vaan tuntui niin jännittävältä kun villi luontokappale on päässyt ihan salaa selän taakse.
Lainasin asiatietoa vapaamuotoisesti Tunturisuden susisivuilta


 Ketun haju- ja kuuloaisti ovat sen tärkeimmät aistit. Näkökyky on varsin hyvä, mutta sillä on vaikeuksia paikallaan olevien, liikkumattomien kohteiden hahmottamisessa. Pienimmänkin liikkeen kettu havaitsee heti. Sillä on myös hyvä muisti ja uskomaton reaktiokyky.


 Kettu ei ole seuraa rakastava eikä laumassa pyydystävä eläin. Perheenisänä kuitenkin mallikelpoinen isähahmo.
Siinä se kuljeskeli ympäriinsä, haisteleli ja tutki , piti sopivaa välimatkaa, kuten luonnossa elävän eläimen kuuluukin. Kettu on varmasti kuitenkin tottunut  ihmisiin, kun ei ollut niin arka. Juteltiin  kuvaajatuttavan kanssa ihan normaaliäänellä ja se ei ollut asiasta millänsäkään.


 Kettu on hämäräeläin ja kulkee etupäässä iltayöstä ja sen jälkeen, mutta saattavat viivytellä päiväsijalle asettautumistaan pitkälle aamuun.
Tavallisimmin kettu viettää päivänajan kuitenkin pesäluolassaan tai suojaisessa makuupaikassa.


 Uni taitaa voittaa, sen verran makeasti kettu haukotteli.





 Saduissa kettua kuvataan näin: Suuri veijari, röyhkeä varas, mutta viekkautensa, kekseliäisyytensä, häikäilemättömyytensä ja ainaisten keppostensa ansiosta se nauttii myös suosiota.



 Yksi myyttisistä taruista kertoo, että kun tuntureilla vaeltaa suuri, punahäntäinen tulikettu, joka huiskauttaa hannällään taivaanlakea, niin näin syntyivät revontulet.


 Ketun voi kesyttää, mutta luonnosta ketun ottaminen lemmikiksi on laitonta.

Lainaus:
 Antoine De Saint-Exupery:  Pikku Prinssi

- Kesytä minut, jos kerran haluat ystävän.
- Mitä minun tulee tehdä? pikku prinssi kysyi.
- Sinun täytyy olla hyvin kärsivällinen, kettu vastasi. Ensin istuudut ruohikkoon, noin, vähän etäälle minusta. Minä tarkastelen sinua, etkä sinä puhu mitään. Väärinkäsitykset johtuvat aina sanoista. Mutta päivä päivältä voit istuutua vähän lähemmäksi.

Pikku prinssi tuli takaisin seuraavana päivänä.

Olisi ollut parempi palata samaan aikaan, sanoi kettu. Jos esimerkiksi tulet kello neljältä iltapäivällä, niin jo kolmelta alan olla onnellinen. Mitä pitemmälle kello ehtii, sitä onnellisemmaksi tulen. Kello neljän maissa alan jo hermostua ja olla levoton; saan oppia onnen hinnan! Mutta jos sinä saavut mihin aikaan hyvänsä, en voi milloinkaan tietää, koska minun pitäisi valmistaa sydämeni... Täytyy olla perinteitä.



40 kommenttia:

  1. Upeat kuvat kerta kaikkiaan ja mikä herkullinen tilanne! Tuollaista tilannetta ei satu kovin usein, olet onnekas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan olla että tämä tilanne jää ainutkertaiseksi, ainakin nautin tästä ja koin todella olevani onnekas :)
      Kiitos nainen.kuvastimessa!

      Poista
  2. Ei oikein nyt löydy edes sanoja, ne tuntuvat liian kliseisille niin uskomattoman upea on postauksesi... tai ei, ei uskomattoman silla se ei ole ihme, että juuri sinä näet ja koet luonnossa jotain tällaista ja osaat tuoda sen vielä kauniisti esiin kuvin ja sanoin. Kiitos Vikki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä kohtaamisesta, tai oikeastaan sen jälkeen tuli sellainen olo että kumpa olisi mahdollisuus olla paljon enemmän ulkona ja luonnon keskellä. Olen nyt harjoitellut kaksi päivää osa-aikaeläkkeellä oloa, eikä tämä tunnu yhtään vaikealta :)
      Koin samana päivänä kaksi muutakin elämystä joita en ole ennen nähnyt. Niistä myöhemmin.
      Kiitos Tuula!

      Poista
  3. Olenko oikeassa, että tämä on yksi parhaista hetkistä kuvaushetkistäsi?
    Aivan huikeat kuvat luonnonvaraisesta ketusta sen omassa elinympäristössä.
    Onnea Vikki!

    Kerran olen minäkin päässyt kettua aivan liki. Parin metrin etäisyydelle. Silloin ei ollut hyvää kameraa, mutta muistan sen hetken hohdokkuuden vieläkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet ihan oikeassa ehkä mieleenjäävin kokemus! Kettua en ole aiemmin muuten nähnyt kuin tietä ylittämässä. Tunne oli melkein itkun rajalla :)
      Toisena voisi viime keväinen kokemus, kun ritariperhonen laskeutui ihan viereen kuvattavaksi.
      Kiitos Matonkude!




      Poista
  4. Ihana kettuppstaus.
    Katsoitko eilen telkusta (alkuillasta) "Ulos luontoon" -ohjelmaa, jossa aiheena oli kettu. Siinä aktivoitiin kännykkäaddikteja nuoria kettujen kuvaamiseen ja hyvin onnistuivat. Hyväntuulinen ohjelma, jossa paljon asiaa. Ehkä sen voi vielä nähdä Areenasta (en ole tarkistanut).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, en huomannut, katson niin hurjan vähän telkkaria. Katson löytyykö Areenasta, kiinnostaa kyllä!
      Kiitos between!

      Poista
  5. Eipä enää paremmaksi voi laittaa. Todella upea kohtaaminen ketun kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisihan nämä voinut kierrättää LR:n kautta, saadakseen lisää terävyyttä, en vaan malttanut!
      Muistan tunteen varmasti ikuisesti!
      Kiitos Tillariina K.!

      Poista
  6. Hieno, mieleenpainuva kohtaaminen ja upeat kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En osaa edes ajatella mikä se tunne olisi jos kyseessä on oikeasti pelottava villieläin.
      Kiitos Intianminttu!

      Poista
  7. Ihanat kuvat - varmasti upea kohtaaminen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tunne kun vilkaisi taakseen ja näki ketun, oli ihan huima!
      Kiitos Susanna!

      Poista
  8. WAU! Ihan mahtava kohtaaminen ja upeat kuvat hienosta repolaisesta. Tiedän, etten itse tule Suomessa samanlaista kokemaan, koska liikun metsässä aina koirien kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kettu tulee silloin tuskin lähelle, mitenkähän tavallinen seurakoira reagoisi tilanteeseen.
      Kiitos Elina!

      Poista
  9. Upeat kuvat ja koko postaus on ihana. Varmasti mieleenpainuva kohtaaminen,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ketulle olin varmasti samantekevä, mutta tietäisipä minkä vaikutuksen teki :)
      Kiitos Ame Amebadonna!

      Poista
  10. Oi, mikä onnellinen sattuma! Mukavat kuvat sait. Onkohan tuo nuori , kun on niin hoikka:)
    Joissain kuvissa näyttää kissan ja koiran sekoituksesta kettulaisesi!
    Ihanasti laitoit tuon Pikku Prinssin mukaan<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvaajatuttavani epäili että tämä olisi tämän kevään pentu. Jotenkin lapselliselta se näyttää :)
      Muistin että Pikku prinssissä puhuttiin ketusta, mutta olin unohtanut mitä. Täytyy lukea kirja taas uudelleen.
      Kiitos Eila!

      Poista
  11. Olipa ihana ja ainutlaatuinen tilanne! Hienot kuvatkin vielä muistoksi!! Mukavaa luettavaa ja katseltavaa meille muillekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tapaamme toisenkin kerran, sitä voi vaan toivoa.
      Kiitos Häivähdys!

      Poista
  12. Sanat eivät riitä kuvaamaan kuinka upeita nämä kuvat ovat! Olisikohan kettua ruokittu kun uskalsi tulla nuin lähelle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen että on ruokittu, tuolla on asutusta ympärillä! Onneksi se käyttäytyi kuitenkin kuin villieläin ja toivottavasti pysyy sellaisena. Ei päästänyt liian lähelle ja katseli tarkkailevasti.
      Kiitos Kertsi!

      Poista
  13. Sait kyllä tuhannen taalan kuvasaaliin. Varsinkin tuo ylin on aivan poikkeuksellinen. Voi jo puhua muotokuvasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, osaan olla asiasta todella iloinen ! Olishan tuota kuvankäsittelyllä voinut vielä vähän fiksata mutta halusin sen juuri tällaisena. Silmät olivat tärkeimmät!
      Kiitos JPK!

      Poista
  14. Varmastion huikaiseva tunne ollut.
    Hienoja kuvia sait otetuksi, antoi kuvata.;-)

    Yllättävn kesy on. Oliskohan ollut ihmisen kanssa tekemisissä aiemminkin.

    Minulla oli lapsena kettu lemmikkinä. Se oli pieni lallero tuotaessa pirttiimme.
    Emä oli ammuttu, niinpä setäni pelasti poikasen. Kesyyntyihän se.
    Hihnan päässä ulkoilutin, kuin koiraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Antoi kuvata, kyllä se vaati perässä sipsuttelua jonkin verran, mutta ei se näyttänyt siitä suuremmin häiriintyvän. Lähti sitten kai nukkumaan kun niin haukotutti.
      Ihmisiin on selvästi tottunut mutta oli sopivasti "villi",
      Miten lemmikkiketun lopulta kävi?
      Kiitos Liplatus!

      Poista
    2. Aikuiseksi saakka kettu eleli kanssamme.
      Eräänä päivänä kettua ei enää näkynyt.
      Vanhemmat sanoivat päästäneen vapaaksi.

      Ikävähän oli pitkään...

      Poista
  15. This fox is beautiful and very healthy.....and your photos are fabulous!

    VastaaPoista
  16. Voi, oli varmasti upea ja jännitävä kohtaaminen! Todella tuntuu, että hän ei ole ollut sinusta moksiskaan kun olet saanut noin monta hyvää kuvaa hänestä. Tiedän lapsuudestani, että etunpojan pystyy kesyttämään ihan lemmikiksi. Siinä on vain yksi huono puoli... haju =D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taas koin sen miten tärkeänä koen luonnossa liikkumisen, miten paljon tällaiset asiat antavat.
      Kettu tuli aika luottavaisesti lähelle, mutta silti piti koko ajan varansa.
      Hajua en tuntenut :)
      Kiitos Katinka!

      Poista
  17. Niin hienot kuvat ketusta, etten sanotuksi saa. Hyvä sinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli eräs parhaita kokemuksia tässä suht' lyhyen kuvaajaharrastukseni taipaleella!
      Kiitos aimarii!

      Poista