Ohimennyttä kauneutta

Kangasvuokkojen aika alkaa olla jo ohitse.
Täytyy sanoa, että kauniilta ne näyttävät vielä tässäkin vaiheessa, vaikka se ihan erityinen suloisuus on jo ohimennyttä.
Yhtä paljon ne ilahduttavat joka ainoa kevät, kävin taas monta kertaa katsomassa. Kukkien määrä oli tänä vuonna huomattavasti vähäisempi, kuin esimerkiksi viime keväänä. Silloin niitä oli huomattavan paljon ja kukinta-aika oli pitkä.

 Tämä kaveri, ilmeisesti pajukkomaamehiläinen, löysi kylmänä ja lumisateisena päivänä hyvän paikan lämmitellä. Tuohan on kuin kietoutuisi turkiksiin, ravintoakin ihan imukärsän ulottuvilla.

Mökkiremppaa tehdessämme, olen seurannut västäräkkien touhuja.
Pari päivää sitten satoi tosi napakasti lunta, lintu sirkutteli siinä rantakivillä ihan hyväkuntoisen oloisena.
Huolestuttaa ihan hirveästi, että mistä näille aikaisille muuttajille löytyy ravintoa ja jo mahdollisille pesäpoikasille.