Lumisade

Lappeenranta sai tänään luultavasti ensilumensa.
Jos täällä huomenaamuna on lunta klo. 9.00 1cm säähavaintoaseman mukaan,  niin voidaan puhua ensilumesta.  Tämä on Ilmatieteen laitoksen määritelmä. Talviaikaan kellonaika on klo.8.00

Lumisade alkoi aamulla siinä yhdeksän tienoissa.  Iltaan mennessä sitä oli kertynyt jo noin viitisen senttiä. Kola piti ottaa jo esiin, siis ihan jo käyttöönkin.

Aamu kymmenen jälkeen olin jo ulkona, kuin malttamattomat lapset. Joskus tuntuu siltä että, mitä  enemmän on niin sanottu "koiranilma", niin sitä enemmän nautin ulkonaolosta.

 Tilhiä oli aikomus lähteä kuvaamaan. Niitä oli eilen iltapäivällä iso parvi ja totesin että pihlajanmarjat alkavat olla jo melko vähissä näillä kulmin. Ainakin tuttujen katujen varsilla. Löytyihän se parvi, ääntelystä kun ei pääse erehtymään. Linnut olivat paikalle tullessa korkealla koivujen latvoissa.

 Lumisade näytti niin kauniilta, miten nopeasti maisema alkoikaan valaistua.
Kävelin etsimässä muita kuvauskohteita, kun tilhet vaan pysyttelivät siellä koivujen latvaoksilla. Ihmettelin miten paljon puissa ja pensaissa on vielä lehtiä.

Punatulkkuparvi, ihana yllätys. Oikeastaan en ole tainnut koskaan nähdä näin montaa yhdessä. Siinä parvessa oli 8-10 yksilöä.
Ja pihlajanmarjat näyttivät maistuvan. Hoksasin että nehän syövät vain sisustan siemenineen ja tiputtavat kuoret pois.
Punatulkut eivät olleet mitenkään erityisen arkoja, varovaisia kylläkin, hakeutuivat mieluusti puun toiselle puolelle.

  Laskeutuivathan ne tilhetkin alemmaksi, ovat vaan niin uskomattoman levottomia. Jokainen liikkuva  ajoneuvo saa ne välittömästi lentoon. Eivätkä ne palaa ihan heti takaisinkaan, jos palaavat edes samaan kohtaankaan, saattavatpa hyvin lentää kauemmaksikin.
Tilheä kuvaisin mieluusti enemmänkin. Lumisade alkoi vaan muuttua vetisemmäksi ja säälin tätä kuvauskalustoani. Luulen että tilhikuvaus oli tässä tältä syksyltä ellen keksi uutta kuvauspaikkaa.

Sitten tämä ikuisuuspulma, milloin vaihtaa renkaat. Loppuviikolle on luvattu sadetta, joten kannattaako vielä vaihtaa. On se vaikeaa :D

Lintujen viikonlopun viettoa

Moneen, moneen päivään ei ole ollut näin kaunista ja aurinkoista kuin tänään. Lämpömittari näytti  +5°, saattoipa käväistä ylempänäkin. Hieno ulkoilusää.
Kävin katsomassa miten linnut viettävät sunnuntaipäiväänsä.

 Naakat ovat hauskoja veikkoja seurattavaksi.
 Niitä lensi melkoinen parvi yläpuolella useampaankin otteeseen. Eivät oikein tienneet mihin tässä pitäisi suunnistaa. Mukana parvessa pyöri muutamia variksiakin, olivatko neuvonantajia vai harhaanjohtajia, en tiedä :) Mietin jo että olisiko pitänyt olla sateenvarjo mukana, olivat kuitenkin kohteliaita ja säästyin pommituksilta.

 Tämä sorsarouva onnistui löytämään nurmikolta ison leipäpalasen. Kiire oli suunnaton sen syömiseen, ettei vaan kukaan toinen ehtisi jaolle.
Toinen jalka näytti olevan kipeä. Siinä ei ulkoisesti näkynyt olevan mitään, mutta haittasi selvästi liikkumista. Lisäksi sorsa näytti viihtyvän erillään parvesta.

 Tämä koirasorsa puolestaan vietti päiväänsä pulikoiden. Kuinkahan monta kertaa se mahtoikaan sukeltaa. Kaiken lisäksi se oli syvemmässä vedessä, välillä ihan uppeluksissakin. Joten tämä pulikointi ei liittynyt ymmärtääkseni mitenkään ruoan hankintaan. Se näytti olevan vain kivaa!

 Tämä pariskunta siivilöi ruokaansa veden pinnalta. Ihmissilmin rannalta katsottuna siinä ei näyttänyt olevan mitään, mutta kovasti ne nieleskelivät välillä, nokka kohti taivasta.

 Tämä sorsarouva nautti levosta. Se veteli pitkiä päiväunia rantaviivan tuntumassa, välillä haukotellen ja silmiä raotellen.

 "Etkö tosiaankaan tuonut meille mitään?" näyttää telkkänaaras ihmettelevän. En vienyt, olisi kai pitänyt.
Telkkäpariskunta sukelteli siinä ihan edessä. Näytti siltä kuin niillä olisi ollut jotain soidinmenojen tapaistakin, mutta ei kai nyt syksyllä!

 Tällaista tänään, mukavaa alkavaa viikkoa!

Kuvioita puussa

Jouduimme katkaisemaan viimeiset hedelmänsä viime kesänä tuottaneen Sinikka-luumupuun. Puussa oli enää vain kaksi hedelmällistä oksaa.
Yllätyin miten kaunis puu oli katkaisupinnaltaan.

Se oli ensimmäinen hankinta, jonka istutimme muuton jälkeen omalle kotipihalle. Siitä on jo reilu kaksikymmentä vuotta. Oli sääli kaataa, puillekkin näyttää syntyvän tunnearvoa.

 Puun kaatopinnassa oli tällaisia napakoita vedenvärisiä pisaroita. nämä ilmestyivät puun ja kuoren väliin noin viikon kuluttua kaatamisesta. Eräs fb-kaverini sanoi osuvasti että nämä ovat luumun kyyneliä. Jotain muistoesinettä tästä nyt yritetään kehitellä.

Vähän ruskaakin. Saa nähdä joko ensi yönä lämpötila laskee pakkasen puolelle.
Tykkään talvesta, siksi toivon että lumi ja  pakkaset tulisivat kohtuuaikaan, eikä vasta joulun maissa. Tai pahimmassa tapauksessa vasta tammikuun puolella.

Vieras Siperiasta, olettaisin.

Viime syksynä emme tavanneet ollenkaan, edellisenä kyllä.
Siitäpä syystä riemu oli vähintäinkin kaksinkertainen, kun kuulin että pähkinähakki on saapunut maisemiin.
Parkkeerasin itseni  toiveikkaasti kuusen juurelle odottelemaan, lämmintä oli vain +5°, tuuli oli kylmää ja melko napakkaakin.
Mietiskelin miten mahtaa Floridan rannikolla asuva tätini selvitä Matthew-hurrikaanin vaikutuksista, tilanne oli juuri silloin akuutti.
Silloin sen huomasin.

 Se oli tullut ihan vainvihkaa  Makedonianmännyn juurelle herkuttelemaan käpyjen siemenillä.
Pähkinähakki kuuluu varislintuihin. Ajattelin siinä katsellessani , että sehän keikistelee vähän samaan tapaan kuin närhikin. Kallistelee päätään, kuin kuuntelisi.

 Välillä se kiipesi käpyineen puuhun, syödäkseen siellä. Välillä sitten vaihteeksi herkutteli maassa. Aika monta siementä sitä varmasti päivän mittaan täytyy nauttia pärjätäkseen, pieniä kun ovat nuo annospalat.
Lintu on melko peloton, joten kuvaaminen on helppoa. Se tosin liikkuu vähän nykivästi, hyppelee hauskasti eteenpäin.

 Olen käynyt nyt kuvaamassa kolme kertaa, aina se on ollut paikalla, välillä niitä on ollut kaksikin. Käpyjä varmasti riittää, ollut hyvä käpyvuosi.

 Paksunokkainen alalaji esiintyy Lounais-Suomessa, sekä Ahvenanmaalla. Syksyisin joinakin vuosina Siperiasta vaeltaa pähkinähakkeja Suomeen. Silloin kun sen ravintoa, sembramännyn siemeniä, kypsyy varsinaisilla elinalueilla niukasti.
Tästä päättelin että nämä kaksi voisivat olla rajan yli passitta saapuneita. En tiedä!

 Reilu viikko sitten löysin vielä auringonkukkia pellolta. Ruska jäi lähes kokonaan kuvaamatta, vielähän  tässä ehtii.