Luminen vappu

Kävin eilen katsomassa miten kangasvuokot pärjäävät sen lumimyräkän keskellä. Pienimmät olivat aivan lumen peitossa.

                                                                   Hauskaa vappua!

Perhospolulla

Tänään oli kaunis päivä! Koskahan viimeeksi on voinut todeta näin.
Lähdin kymmenen maissa liikkeelle. Pyörähdin ensin käärmepaikalla, siellä oli aika hiljaista. Käärmeet eivät näytä tykkäävän liiasta lämmöstä ollenkaan, koska olivat vetäytyneet kuusten helmojen alle suojaan. Oli aika hassun näköistä siinä poislähtiessä, kun kolme häntää pilkotti oksien alta.

Ensimmäinen tänä keväänä näkemäni neitoperhonen.
Näitä kaunottaria oli liikkeellä kaikkiaan kolme. Eivät vain halunneet näyttää noita alasiipiään.

 Kangasvuokoissa oli jonkin verran pörriäisiä, saattaa olla että iltäpäivällä niitä olisi ollut enemmänkin liikkeellä. Yöllä oli kuitenkin ollut pakkasta.

 Sitruunaperhoset vain lentelivät metsänreunassa ees, taas, näyttivät kovin tärkeiltä siinä touhutessaan. Pitkähkön odottelun jälkeen, yksi sentään malttoi pistäytyä kukkabaarissa.

 Tässä luodaan uutta elämää. perhoset olivat sen verran varjossa, ettei niitten värieroa juurikaan huomaa. Koirashan näistä on se kirkkaankeltainen. Naaras vaaleampi, vähän sellainen vihertävän valkoinen.

 Näsiäkin aloittelee kukintaansa, mutta kovasti on myöhässä, ainakin viime kevääseen verrattuna. Kaunishan tämä on katsella, vaikkakin myrkyllinen.

Tämän kuvan otin eilen. Ötökkä jäi epätarkaksi, mutta tykkäsin tuosta varjosta perhosen siivellä.
 Jos tuollaista tilannetta jäisi odotelemaan, saattaisi tulla nälkä :)

Mukavaa viikonloppua!

Kirja ketunpesänä

Tällaiselta meillä on näyttänyt jo muutaman päivän, kuten varmasti aika monella muullakin paikkakunnalla. Sadekuuroja, pisaroilla tai hiutaleilla, tulee ja menee.

Kuva on otettu Suur-Saimaan rannalta, noilla isoilla selillä näyttää olevan vielä vähän jäätä. Kuvaushetkellä oli aika napakka tuuli, joka tarttui ajoittan jopa kameraan.

        Vesi on valtavan alhaalla. Näitä "riuttoja" ei juurikaan kesällä näy veden ollessa korkeammalla.

 Ketuista kun tykkään, niin tilasin tällaisen helpon lemmikin Ketunpäivät-blogista.
Ostin talvella kierrätyskeskuksesta vanhoja kirjoja. Sillä perusteella, että täytyy olla kauniit kannet. Sisällöstä tällaiseen tuunaustarkoitukseen ei ollut niin väliä.  Hinta kirjoilla oli niinkin huikea kuin 30snt kappale :)
Menin ihan kirjojen takia, siellä oli menossa viikko, jolloin kaikki tuotteet olivat 50% alennuksessa. Olishan siellä ollut muutakin, olin napakka, mitään muuta ei tarttunut mukaan.

 Kettu on ihan toiveitten mukainen, tykkään kovasti! Nakertelin sille tähän kirjan sisään ihan oman pesän. Päiväunet se voi nukkua tuossa kannen päällä.

Samassa paketissa ketun seurana tuli toinen töyhtötintti. Nyt niitä on sitten pariskunta. Ja heti paketista päästyään se yllätti pullauttamalla tuollaiset toiveet jälkikasvusta :)

Pitkän harkinnan jälkeen liityin Instagramiin, se vaikuttaa ihan mukavalta. näin parin päivän jälkeen. Vähän vaatii vielä kotiutumista ja opettelua. Jos haluatte kurkata, niin käyttäjänimi on vikkikuvailee, sama kuin blogin nimi, mutta yhteen kirjoitettuna.

Kuovi

Rakkaasta sääaiheesta sananen : ) Tosi kylmä päivä, pieniä sadekuuroja.
Jotain  piti keksiä, kun  halusin olla kuitenkin ulkona. Muistin että tuolla eräällä pellolla, jonkinmoisen ajomatkan päässä  oli viime keväänä kuoveja.
Ja olihan niitä siellä tänäänkin,  ihan kaksittain. Kuulin jopa kuovin huudon.

    Lintukirjassa kerrottiin, että soidinlaulua alkaa kuulua jo huhtikuun lopulla. Ja yllättävä tieto oli se, että naaraita alkaa lähteä etelään jo ennen juhannusta. Pikavierailu, "synnytys" ulkomailla, vai kotimaassa, miten se nyt ajatellaan :)                                   

   Helposti tuota ravintoa näytti löytyvän ja ahkerasti ne tuolla pitkällä nokallansa maata kaivelivat. Ilmeisesti maa on jo jonkin verran sulaa, vai pystyykö tuolla nokalla vähän kaapimaankin.

    Melkoisia lieroja kerralla nieltäväksi, suurin osa näytti kokonsa puolesta kastemadoilta.
Ajattelin, kun tuota katselin, että onneksi meillä on tänään kanapihvejä ja riisiä :)

 Kuovista sanotaan, että se olisi arka ja valpas. Jospa nämä olivat vasta saapuneet ja todella nälissään.  Olivat noin kahdenkymmenen metrin päässä, kuvasin ulkona autosta. Eivät välittäneet vähääkään kuvaajasta.
Laji on valittu Etelä-Pohjanmaan maakuntalinnuksi.

 Aikansa ruokailtuaan, taisi tulla tarve päiväunille. Ainakin useammassa kuvassa silmät olivat kiinni. Mitä en huomannut siinä vaiheessa kun aloittelin kuvaamista.

Mitenkäs se vanha kansa sanoikaan : "Kun sä kuulet kuovin äänen, älä mene järven jäälle."
Lokkikin näyttää hipsuttelevan kovin varovasti.

Onko kevät eksyksissä?

Lähdin aamupäivällä tuonne ulos ihmettelemään, kamera mukana mahdollisten todistuskappaleitten tallentamista varten.  Pitääkö tällainen epäilys paikkaansa, löytyykö mitään keväisiä merkkejä?
Yleisilme oli kyllä vähän lohdullisempi, lämmintäkin oli enimmillään + 8°

 Kangasvuokkopaikalla oli kevätpörriäinen. Nyt olen vähän laiskalla tuulella, enkä viitsi käydä  selailemaan kirjoista, kehen oli kunnia tutustua.
Rauhallinen malli, kiitokset poseeraajalle!

 Tämän vuoden ensimmäinen suruvaippa!
Tämä oli päivän paras löytö ja kuvauskohde. Onneksi se viihtyi pitkän aikaa tuossa lahopuun lämpimällä pinnalla.

 Olisin luullut että sinivuokkoja löytyisi huiman paljon enemmin. Siellä ollaan vielä enimmäkseen nuppuvaiheessa.
Tämä  vähän kurkisteli, että kuka siellä oikein liikkuu.

 Kyy odottelee kannon vieressä olevan ulostuloaukon suulla, kai pilvien poistumista tai sitten se muuten vain mietiskelee.

 Kovin hidasliikkeiseltä tämäkin pörriäinen vaikutti. Sama tilapäinen laiskuus vaikuttaa tähänkin tunnistamiseen.
Saatatte luulla, että selvitän kirjoista kaikki liikkuvaiset, uskottelen vain niin  :D
Oikeasti, olen kyllä niin paljon kiinnostunut siitä mitä kuvaan, että hurjan mielelläni otan selvää, tai ainakin yritän selvittää  kyseisen kuvauskohteen.

 Pieni toukka viipotti mahdotonta vauhtia eteenpäin. Mahtaako hänestä kuoriutua ajastaan  perhonen, vai jotain muuta. Kiire oli kova, toivottavasti päämäärä oli selvä.

Näsiäkin aloittelee pikkuhiljaa kukintaansa. Taas kerran ajattelin, miten voimakas tuoksu kukassa on.

Mukavaa alkavaa viikkoa!
Tämä päivä loi vähän toivoa, ehkä se kevät on vain hieman eksyksissä, mutta palaamassa pikkuhiljaa oikealle paikalleen, vain vähän myöhässä.

Kymmenen kuvaa kyystä

Otsikoin varmuuden vuoksi näin, ettei postauksen sisältö tule kenellekään ikävänä yllätyksenä.
Olen edelleen mahdottoman kiinnostunut näistä kyistä. Kuvauspaikkakaan ei tuota koskaan pettymystä, käärmeitä tapaa jopa aika viileinäkin päivinä.
Olin kuvaamassa tänään aamupäivällä kymmenen jälkeen, lämmintä oli noin +4° ja aika viileä tuuli puhalteli.

 Tämä kuva on otettu viime viikolla. Ihankuin käärme seurailisi mitä oikein puuhailen. Ja niinhän se varmasti tekeekin. Näyttää ihan ystävällismieliseltä tarkkailulta :)

 Tuossa kannonkupeella taisi olla aamulla tuulelta suojaisin paikka.  Kannon alla on ilmeisesti myös niitten talvipesä. Sinne ne ainakin välillä menevät. En tiedä tuleeko sama käärme kohta takaisin vai jokin "vaihtomies".

 Tämä on jatkoa edelliseen kuvaan. Edellisen kuvan käärme sujahti sopuisasti samaan mykkyrään muitten kanssa.
Laskin että tässä oli viisi yksilöä samaan aikaan. Auringon alkaessa lämmittää enemmin, kasa purkautui ja käärmeet lähtivät eri teilleen. Ensimmäisen kerran tänä keväänä näin, kun ne menivät kauemmaksi tästä kannosta, siihen lähelle paksujen mäntyjen rungon lämpöön.

 Muutaman metrin päässä toisista pötköttelivät nämä kaksi. Kaveruksilla on melkoinen kokoero.
 Epäilen että tämä suurempi olisi naarasyksilö. Naaraalla on lyhyt häntä ja alkamiskohta erottuu hyvin. Tässä se tuntomerkki täyttyisi.
Koiraan pitkä häntä puolestaan kapenee tasaisesti.

 Laskin tälle päivälle 11 eri yksilöä. Tämäkin oli aika vaikea havaita, vaikka oli ihan siinä lähellä saniaisen varjossa.

 Nahanvaihto lähenee.
Huomasin että tämän koiraan silmien päällä on jo tuollaista sinertävää kalvoa. Otin viime keväänä kuvia, joissa silmät näyttivät aivan sinisiltä, siinä juuri ennen nahan luontia.
Käärmehän ei muuten pysty sulkemaan silmiään,  ne elävät elämänsä alusta loppuun silmät avoinna.

Uskomattoman liukkaasti tämän kaatuneen puunrungon ylitys sujui. Vaikka tähän ei liittynytkään mitään häiriötekijää.

 Olen oppinut jo tunnistamaan muutamia yksilöitä. Värien perusteella ensinnä. Sitten nuo valkoiset suomut suun ympärillä ovat hiukan erilaisia. Tällä yksilöllä on puolestaan tuollaista ruskeaa väriä pään sivussa.

 Tämä viihtyy aina samassa paikassa, ihan takuuvarma löytö! Saattaa liikkua metrin pari leveyssuunnassa, mutta aina siinä polun varrella.

Tänään oli liikkunut sen metrin, kun tein välillä pienen lenkin.
Seuraavaksi toivoisin että pääsisin näkemään koiraitten kosiomenot, sen tanssin.

Kevään merkkejä

Veimme mökille tänään lautakuorman ja sillä samalla reissulla huomasin muutamia kevään merkkejä.
Lokitkin olivat saapuneet.
Ihmettelin, miten pilkkijä uskalsi olla vielä narraamassa kaloja, vaikka kahdesta suuntaa virtaukset olivat heikentäneen jäätä. Siellä hän istui virtapaikkojen välissä. Teki mieli lähteä pois. En olisi todellakkaan tiennyt, miten toimia, koska veneelläkään sinne pelastamaan ei olisi päässyt.
Isäni joutui aloittamaan jo valmiiksi epätoivoisen elvytysyrityksen, juuri noissa samoissa maisemissa,  hyvin  monta kevättä sitten.

 Tämä oli kovin kylmä ja tuulinen päivä, mutta aurinkoakin näkyi. Iltapäivää kohti mentäessä jo aika lupaavastikin, lämpömittari näytti +3°

 Sain kuvattua ensimmäisen kärpäsen tai oikeastaan kärpäset ja tämähän ötököista kiinnostunutta ilahdutti!
Kesää kohti mentäessä tämä kiinnostus kärpäsiin vähän laimenee. Ei ole kiva herätä kolmen aikaan yöllä, kun nenän päällä istuu aamuvirkku kärpänen, joka tuijottaa niillä suurilla verkkosilmillään :)

 Koivuverkkoperhonen sinnitteli tuulessa, tien vieressä olevalla alumiinikaiteella. Sillä reppanalla oli selvästi  vaikeuksia pysyä paikoillaan.

EDIT. Nyt olin kyllä varsin hajamielinen, koivutyttöperhonen on siis kyseessä!!!!!

 Punarintaa lähdin oikeastaan etsimään, olin kuullut, että niitä oli ollut kahdenkymmenen linnun porukka pari päivää sitten. Näin sitten kaksi, jotka molemmat pysyttelivät varsin kaukana, ojan toisella puolella.
On se vaan symppis!

Jäätäviä kuvia :)

Harmittelin jo talven lähes mentyä, etten saa yhtään tämänkaltaisia kuvia.  Jää on niin mahdottoman kaunista ja mielikuvitusta kiehtovaa. Nämä yöpakkaset ja napakka tuuli olivatkin ilokseni tuoneet mökkirantaan ohuita jäälauttoja. Tuuli oli nostanut niitä kauniisti päällitysten, sekä lomitusten, oikein kuvauksellisesti.
Rantahan oli tässä välillä jo lähes sula.
Ne talvet ja varhaiset keväät ovat aika harvassa, kun jäät ovat ilman lumipeitettä.

                      Tuollainen pienikin "lohkare" jään pinnassa voi olla ihan kiinnostava.

 Laituritolppa oli esteenä, eikä tämä lautta päässyt ajelehtimaan rantaan. Vesi on muuten mahdottoman alhaalla, laituri näyttää lähes koomiselta.

 Tästä kohtaa suunnittelimme joskus kalliopuroa alkavaksi. Se jäi sitten suunnittelun tasolle. Olisikohan tämä "tyyppi" ollut puolesta vai vastaan.

                 Tämän jäämuodostelman vaikutteena on selvästi ollut Salvador Dalin teokset!