Kymmenen kuvaa kyystä

Otsikoin varmuuden vuoksi näin, ettei postauksen sisältö tule kenellekään ikävänä yllätyksenä.
Olen edelleen mahdottoman kiinnostunut näistä kyistä. Kuvauspaikkakaan ei tuota koskaan pettymystä, käärmeitä tapaa jopa aika viileinäkin päivinä.
Olin kuvaamassa tänään aamupäivällä kymmenen jälkeen, lämmintä oli noin +4° ja aika viileä tuuli puhalteli.

 Tämä kuva on otettu viime viikolla. Ihankuin käärme seurailisi mitä oikein puuhailen. Ja niinhän se varmasti tekeekin. Näyttää ihan ystävällismieliseltä tarkkailulta :)

 Tuossa kannonkupeella taisi olla aamulla tuulelta suojaisin paikka.  Kannon alla on ilmeisesti myös niitten talvipesä. Sinne ne ainakin välillä menevät. En tiedä tuleeko sama käärme kohta takaisin vai jokin "vaihtomies".

 Tämä on jatkoa edelliseen kuvaan. Edellisen kuvan käärme sujahti sopuisasti samaan mykkyrään muitten kanssa.
Laskin että tässä oli viisi yksilöä samaan aikaan. Auringon alkaessa lämmittää enemmin, kasa purkautui ja käärmeet lähtivät eri teilleen. Ensimmäisen kerran tänä keväänä näin, kun ne menivät kauemmaksi tästä kannosta, siihen lähelle paksujen mäntyjen rungon lämpöön.

 Muutaman metrin päässä toisista pötköttelivät nämä kaksi. Kaveruksilla on melkoinen kokoero.
 Epäilen että tämä suurempi olisi naarasyksilö. Naaraalla on lyhyt häntä ja alkamiskohta erottuu hyvin. Tässä se tuntomerkki täyttyisi.
Koiraan pitkä häntä puolestaan kapenee tasaisesti.

 Laskin tälle päivälle 11 eri yksilöä. Tämäkin oli aika vaikea havaita, vaikka oli ihan siinä lähellä saniaisen varjossa.

 Nahanvaihto lähenee.
Huomasin että tämän koiraan silmien päällä on jo tuollaista sinertävää kalvoa. Otin viime keväänä kuvia, joissa silmät näyttivät aivan sinisiltä, siinä juuri ennen nahan luontia.
Käärmehän ei muuten pysty sulkemaan silmiään,  ne elävät elämänsä alusta loppuun silmät avoinna.

Uskomattoman liukkaasti tämän kaatuneen puunrungon ylitys sujui. Vaikka tähän ei liittynytkään mitään häiriötekijää.

 Olen oppinut jo tunnistamaan muutamia yksilöitä. Värien perusteella ensinnä. Sitten nuo valkoiset suomut suun ympärillä ovat hiukan erilaisia. Tällä yksilöllä on puolestaan tuollaista ruskeaa väriä pään sivussa.

 Tämä viihtyy aina samassa paikassa, ihan takuuvarma löytö! Saattaa liikkua metrin pari leveyssuunnassa, mutta aina siinä polun varrella.

Tänään oli liikkunut sen metrin, kun tein välillä pienen lenkin.
Seuraavaksi toivoisin että pääsisin näkemään koiraitten kosiomenot, sen tanssin.