Matarakiitäjä
Vietin erään sunnuntaipäivän kukkaniityllä, siellä oli seurana monenlaista siivekästä. Päivän paras oli kuitenkin tämä matarakiitäjä. Sehän ei laskeudu kukalle, vaan pörrää siinä vieressä pitkällä imukärsällään mettä imien. Ja siipien vauhti sillä on melkoinen, kokeilin tässä suljinaikaa 1/8000, se pysäytti siivet. Ensimmäistä kertaa näin tämän aikuisen, toukkia olen kyllä nähnyt aiemminkin.
Matarakiitäjän toukka löytyi maitohorsman varrelta. Horsmakiitäjän toukkaa olin etsimässä, mutta olin hyvin tyytyväinen myös tähän kaveriin. Toukille molemmille kelpaa sama kasvi.
Siinä se mussutti horsmanvartta pienessä vesisateessa. Tiputtelin turhamaisuuttani varrelta pois sen hyvin tummat jätökset. Eikä se siitä putsaustoimenpiteestä yhtään häiriintynyt.
Nuo jalat ovat jotenkin niin viehättävät töpökät, taitaa pitoakin olla tuolla horsman varrella kiipeillessä. Ja kylkiä koristavien täplien painoasu on suorastaan loistavaa. Ehkä niilläkin on jokin merkittävä tarkoitus.
Sitten nuo pienet etujalat, vai ovatko sittenkin käsiä, joilla pitää syötävästä ravinnosta kiinni, kun leuat jauhavat. En ole kyllä koskaan nähnyt puhuttavan toukan neljistä tai kolmista käsipareista.
No, tämä ei nyt kovin tieteellistä ollut, mutta mukanvannäköinen pulska toukka jokatapauksessa.
Kiitäjä siirtyi aika nopeasti ohdakkeelta toiselle. Kärsä vaan rullalle ja taas menoksi ja kuvaaja perässä, kieli pitkällä.