Näytetään tekstit, joissa on tunniste Madot ja toukat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Madot ja toukat. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 5. elokuuta 2020

Pulska toukka

Ensimmäiseksi täytyy kertoa, että hävitin seuraamieni blogien luettelon kokonaan ja nyt en näe uusia postauksianne. Valitettavasti käsi kävi nopeammin kuin ajatus. Yritän pikkuhiljaa etsiä blogit joita seurasin, ja pääsinkin vähän jo alkuun. Kyllä piti taas ponnistella, että osasin tämän laittaa ennalleen, kun en ole ihan mikään nero näissä jutuissa.

Matarakiitäjä
Vietin erään sunnuntaipäivän kukkaniityllä, siellä oli seurana monenlaista siivekästä. Päivän paras oli kuitenkin tämä matarakiitäjä. Sehän ei laskeudu kukalle, vaan pörrää siinä vieressä pitkällä imukärsällään mettä imien. Ja siipien vauhti sillä on melkoinen, kokeilin tässä suljinaikaa 1/8000, se  pysäytti siivet. Ensimmäistä kertaa  näin tämän aikuisen, toukkia olen kyllä nähnyt aiemminkin.




Matarakiitäjän toukka löytyi  maitohorsman varrelta. Horsmakiitäjän toukkaa olin etsimässä, mutta olin hyvin tyytyväinen myös tähän kaveriin. Toukille molemmille kelpaa sama kasvi.


Siinä se mussutti horsmanvartta pienessä vesisateessa. Tiputtelin turhamaisuuttani varrelta pois sen hyvin tummat jätökset. Eikä se siitä putsaustoimenpiteestä yhtään häiriintynyt.






Nuo jalat ovat jotenkin niin viehättävät töpökät, taitaa pitoakin olla tuolla horsman varrella kiipeillessä. Ja kylkiä koristavien täplien  painoasu on suorastaan loistavaa. Ehkä niilläkin on jokin merkittävä tarkoitus.






Sitten nuo pienet etujalat, vai ovatko sittenkin käsiä, joilla pitää syötävästä ravinnosta kiinni, kun leuat jauhavat. En ole kyllä koskaan nähnyt puhuttavan toukan neljistä tai kolmista käsipareista.
No, tämä ei nyt kovin tieteellistä ollut, mutta mukanvannäköinen pulska toukka jokatapauksessa.



Kiitäjä siirtyi aika nopeasti ohdakkeelta toiselle. Kärsä vaan rullalle ja taas menoksi ja kuvaaja perässä, kieli pitkällä.

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Nimihän se on tämäkin

Nämä toukat ovat kovasti alkaneet viehättää.
Luulin tätä kaveria perhosen toukaksi, mutta selvisikin että kyseessä on ukkonuijapistiäinen.


 Lajin sanotaan olevan yleinen mutta aikuista näkee harvoin.


 Pistiäisillä on 6-8 paria käsnäjalkoja ( luin muuten ensin että känsäjalkoja :)) kun perhosen toukilla  niitä on viisi paria, sekä kynnellisiä jalkoja.


 Toukka oli noin 4 cm pitkä, tai vähän ylikin. Hauska seurattava, esitti mm. tankotanssin.





sunnuntai 30. elokuuta 2015

Lohikäärmeen poikanen :)

Luulin todella kohdanneeni lohikäärmeen poikasen :)
 Paikka jossa se mussutteli isoksi kasvaakseen ja seuraavaan kehitysvaiheeseen siirtyäkseen, oli maitohorsma.
Tästä päättelin että kyseessä saattaa olla horsmakiitäjä, tarkistin ja tarkastutinkin kun tulin kotiin ( onpa jännä sana kirjoittaa, piti oikein keskittyä ) Tämä on horsmakiitäjän toukka.


 Ajattelin että nyt tässä isotellaan oikein reilusti! Enkä oikeastaan tiennyt kummassa päässä on pää, että kumpi pää tässä nyt yrittää pelotella. Yritin kurkistella, enempää ymmärtämättä ja jatkoin matkaani eteenpäin.





Paluumatkalla poikkesin vielä tämän horsman luona. Ja nythän se selvisi kummassa päässä pää sijaitsee. Aina oppii uutta, joka kuvausretkellä jotain!

tiistai 25. elokuuta 2015

Harrastuksena koivuun kiipeily :)

Tämä pieni toukka, jonka lajia en osaa sanoa, kiipeili koivunrunkoa ylös kovin tarmokkaasti. En tiedä oliko se matkalla koteloitumaan, vai harrastamassa vain seinäkiipeilyyn verrattavaa koivuunkiipeilyä.


 "Tämä reitti vaikuttaa aika sopivalta. Taisi olla hyvä valinta kymmenille pikkujaloilleni taivaltaa. Hikihän tässä alkaa nousta, etten sanoisi jopa pärskyä."


 "Hui kamala, olenko jo näin korkealla! En anna kuitenkaan periksi, se ei kuulu toukkien tapoihin ollenkaan."


 "Reitin pahin kohta, tästä kyllä mainittiin siinä kartassakin. Jalkapohjani ovat vähän arat, mutta enemmän tämä tuntuu ehkä kutitukselta kuin kivulta."


                                 "Nyt en jaksa enää! Voiksiko joku ystävällinen ottaa syliin."

En ole moneen päivään tehnyt blogikierroksia. Se vähän harmittaa kun en kertakaikkiaan ehdi. Uurastamme edelleen mökillä ja siellä olen nettipimennossa. Tulin vain pistäytymään kotiin pyykin pesuun.

Lämpimästi tervetuloa blogiin tulleet uudet lukijat. Toivon että viihdytte!


maanantai 17. elokuuta 2015

Värikäs vaeltaja

Tämä kaveri kiersi mökin parkkipaikalla maahan hetkeksi jätetyn vesipullon uraa pitkin kuin Indy 500-kisan kuljettaja. 
Jeesasin sen siitä kierteestä tukevalle maan kamaralle.


Hetihän sen hoksasin että villakarvajalkahan se siinä viipottaa. Nyt joku varmasti epäilee että  pistän ihan omiani :D
Tosiasiassa kotiin tultua kysyin tuolta FB:n perhossivuilta, että mikähän perhosentoukka tässä mahtaa olla kyseessä. Eikä mennyt kovin pitkää tovia kun vastaus tuli, villakarvajalka.
Jos kiinnostaa niin kannattaa katsoa, miten tavallaan vaatimaton perhonen tästä ilopilkusta ajan mittaan ja jokusen vaiheen jälkeen kehittyy.

Asiatietoa, Suomen päivä- ja yöperhoset -maastokäsikirja: "Laji esiintyy jokseenkin harvinaisena etelärannikon lähellä ja erityisesti itäsuunnalla myös sisämaassa. Vähälukuinen. Toukka elää lehtipuilla ja pensailla. Kotelo talvehtii."


 Eikös näytäkkin siltä että se haluaa tutustua, katseessa on selvästi uteliaisuutta :) Tai saattaahan tuo olla kiitollisuuttakin siitä että autoin sen pois siitä muovipullon urakierteestä.


Koko on aika vaatimaton n.38-62mm. Mutta tässä tapauksessa, minkä koossa häviää, sen värikkyydessä voittaa.

tiistai 27. elokuuta 2013

Lepohetki


Lepäilen tässä lämpimällä puunrungolla vielä hetken, kohta se alkaa, syksyn suurin koitos!
Kenkäostoksille tästä pitäisi nimittäin lähteä,  jalat kaipaavat jotain mukavaa syksyistä!  Sovitus se vaan tuppaa viemään meikäläisellä aikaa kun jokainen kenkä pitää sovittaa erikseen. Ei sitä noin vain voi tuhatta paria ostaa sovittamatta!

Täällä katolla oleva lämpömittari näyttää vielä 24.1 astetta.  Lähden tekemään pienen kuvausreissun jospa jotain löytyisi!

sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Toukan pystytukka

Eilen paistoi aurinko!
Kotiuduttuamme eilisestä perhejuhlasta teki niin mieli lähteä ulos aurinkoon. Otin pelkän makroputken mukaani ja lähdin toiveikkaana etsimään vieläkö löytyisi mitään pieniä liikkuvaisia.

Olihan siellä luteita vaapukanlehdillä, kärpäsiä  ja tämä ihana pystytukkainen toukka runkoruusun lehdellä.


Eilen taas kerran tuli mieleeni että pitäisi osata nauttia ja iloita pienistäkin asioista kun aikaa on. Vaikkapa siitä että löytää pystytukkaisen toukan :D