Onko tästä maailmasta tulossa ihan hölmölä?
Tämä asia liittyy tavallaan tuohon edelliseen postaukseen.
Mies vei eilen tämän korjaamattomana palautetun objektiivin postiin, huoltoon takaisin palautettavaksi. Huomasin aamulla että asiakaspalautelomakkeessa jonka postivirkailija oli täyttänyt, lukikin Turun osoite. Vaikka olin suurehkon laatikon päälle A5:lle kirjoittanut pienen kissan kokoisilla kirjaimilla: Asiakaspalautus ja osoitteeksi Helsinki.
Tuli vähän outo olo muistanko varmasti oikein että kirjoitin näin. Koska olen nuoruudessani asunut Turussa jonkin aikaa, niin varmasti olisin samalla jotakin muistellut. Ja huoltolomakkeesta otin osoitteen.
No, paketti oli kuitenkin lähtenyt eilen, mutta mihin sitten?
Laitoin huulipunaa, jota ilman en ulos lähdekkään : ) Ja pyyhkäisin pyörällä lähikaupan postiin, ilman kypärää, jota harvoin teen kun sen tavan omaksuin. Siis olin tuohduksissani :)
Mietin taktiikkaa, kun suututti niin hirveästi. Selitykseksi, olin jo kuukauden odottanut kameraa ja objektiivia huollosta ja objektiivi tuli tosiaan korjaamattomana takaisin.
Ja näin hirveästi kiroilin siinä ajaessani.
Olen muuten aika huono kiroilija, en saa siihen oikein sitä tarvittavaa tunnetta, joten olen luopunut koko asiasta!
Joskus lapsuudessa kielen näyttäminen oli varsin tehokas keino, mutta sekin taitaa olla kadonnutta tai ainakin katoavaa kansanperinnettä, joten unohdetaan sekin.
Entäs rynnäkkö, näillä suhteellisen kapeilla hartioilla sekään ei olisi mitenkään näyttävää.
Sitten olinkin tavanomaisen asiallisena postin palvelutiskillä.
Kysyin että onko tässä käynyt vahinko kun osoite on eri minkä kirjoitin paketin päälle. Virkailija muisti tapauksen ja kertoi ihmetelleensä miksei tätä osoitetta löytynyt heidän osoiterekisteristään. Hän katsoi vielä uudelleen ( miulla oli Helsingin huoltoraportti mukana jossa on osoite ) Sitä ei vaan näkynyt siellä osoitteistossa!
Hän sanoi etteivät he voi laittaa asiakaspalautteeseen sellaista osoitetta joka ei löydy heiltä, siksi he laittoivat paketin menemään Turkuun. Mutta jättivät näkyviin tämän osoitteen jonka asiakas oli kirjoittanut.
NO! Kysyin mitä voidaan tehdä! Hän sanoi että seuraa nyt tilannetta ja uskoi että Turku varmasti lähettää paketin Helsinkiin kun huomaa postin "virheen"! Päivällä, parilla saattaa myöhästyä.
Huomasi kai vähän epätoivoisen ilmeeni, kun sanoi että hän ottaa lomakkeesta lähetystunnuksen ja katsoo mitä voi tehdä maanantaina.
Eikö ole ihan uskomatonta, osoite on ihan varmasti oikea kun se näkyy firman virallisella kaavakkeella, mutta ei löydy postin osoitetiedostosta.
Saankohan tämän opiskan vielä tämän vuoden puolella jos Turkukaan ei voi sitä lähettää Helsinkiin jollei löydy osoitetta :D Onneksi pakkasin hyvin, taisin aavistaa että kaveri pääsee kiertueelle!
Tämän takia mietin että onko tästä maailmasta tulossa hölmölä onko järki katoamassa! Eihän tästä tuota virkailijaakaan voi syyttää he noudattavat niitä ohjeita joita posti antaa.
lauantai 30. elokuuta 2014
perjantai 29. elokuuta 2014
Teemana musiikki
Lappeenrannan tämänkesäisen Hiekkalinnan teemana on musiikki. Paikkaan ehtii vielä tutustumaan parin päivän sisällä, avoinna 31.8 asti. Tämän kesäinen Hiekkalinna oli 11. Joka kesä rakennetaan erilaisella teemalla.
Veistäminen oli jälleen Jukka Lakelan Kreature Oy:n vastuulla.
Ammattiveistäjiä useammasta maasta, apunaan tekniikkatyöntekijöitä, vapaaehtoisia sekä opiskelijoita.
Hiekkaa alueella oleviin teoksiin on käytetty 3.5 miljoonaa kiloa. Hiekka kootaan aina kesän päätteeksi näyttävään kekoon odottamaan uutta teemaa.
Uuden kesän tultua ja uuden teeman synnyttyä hiekka pakataan tiivistäen vanerisiin muotteihin.
Seuraavaksi teosta ryhdytään muotoilemaan ylhäältä alaspäin edeten, muotteja poistetaan koko ajan työn edetessä.
Lopuksi valmis teos suihkutetaan yleisliima/vesiseoksella, jolloin pinta muuttuu kovaksi ja kestäväksi. Yllävän hyvässä kunnossa teokset olivat vielä noin viikko sitten kun kuvasin.
Jälleen erittäin hienoja ja taidokkaita yksityiskohtia, katsokaa nyt esimerkiksi tämän taiteilijan aurinkolaseja! Noita nuotteja, pianonkoskettimia, taitavaa työtä!
Musiikkialan taiteilijoita, kevyestä klassiseen, tunnistettavissa!
Kuvattavaahan tuolla olisi ollut paljonkin, mutta kun se paras objektiivi edelleen puuttui.
Kamera ja juuri tämä kaivattu objektiivi tulivat eilen postissa, olivat tasan kuukauden korjausreisussa. Muuten meni hyvin, mutta objektiivia ei oltu korjattu ollenkaan, tuli samassa kunnossa takaisin. Samana päivänä tuli sähköpostiviesti, olivat huomanneet asian ja pyysivät lähettämään objektiivin uudelleen korjattavaksi. Toki postimaksuista ei asiakkaan tarvitse huolehtia. Pikkaisen h a r m i t t i.
Veistäminen oli jälleen Jukka Lakelan Kreature Oy:n vastuulla.
Ammattiveistäjiä useammasta maasta, apunaan tekniikkatyöntekijöitä, vapaaehtoisia sekä opiskelijoita.
Hiekkaa alueella oleviin teoksiin on käytetty 3.5 miljoonaa kiloa. Hiekka kootaan aina kesän päätteeksi näyttävään kekoon odottamaan uutta teemaa.
Uuden kesän tultua ja uuden teeman synnyttyä hiekka pakataan tiivistäen vanerisiin muotteihin.
Seuraavaksi teosta ryhdytään muotoilemaan ylhäältä alaspäin edeten, muotteja poistetaan koko ajan työn edetessä.
Lopuksi valmis teos suihkutetaan yleisliima/vesiseoksella, jolloin pinta muuttuu kovaksi ja kestäväksi. Yllävän hyvässä kunnossa teokset olivat vielä noin viikko sitten kun kuvasin.
Jälleen erittäin hienoja ja taidokkaita yksityiskohtia, katsokaa nyt esimerkiksi tämän taiteilijan aurinkolaseja! Noita nuotteja, pianonkoskettimia, taitavaa työtä!
Musiikkialan taiteilijoita, kevyestä klassiseen, tunnistettavissa!
Kuvattavaahan tuolla olisi ollut paljonkin, mutta kun se paras objektiivi edelleen puuttui.
Kamera ja juuri tämä kaivattu objektiivi tulivat eilen postissa, olivat tasan kuukauden korjausreisussa. Muuten meni hyvin, mutta objektiivia ei oltu korjattu ollenkaan, tuli samassa kunnossa takaisin. Samana päivänä tuli sähköpostiviesti, olivat huomanneet asian ja pyysivät lähettämään objektiivin uudelleen korjattavaksi. Toki postimaksuista ei asiakkaan tarvitse huolehtia. Pikkaisen h a r m i t t i.
tiistai 26. elokuuta 2014
Perhosia 14.
Mäkikenttämittari
Metsämittari
Loimumittari
Pihamittari
Reunustäplämittari
Keltamittari
Harmosuolaheinämittari
Ruutumittari
Nokimittari
Liuskaperhonen
Korjaus tähän, oli ihan ajatusvirhe, siis sulkaperhonen on kyseessä. Kiitos Tuula :)
Karhusiilikäs
Koisasiipi
Puroyökkönen
Kulmayökkönen
Gammayökkönen
Tuolla heinien ja kasvillisuuden seassa, kukkien ja lehtien alapuolella on niin uskomattoman kaunis perhosmaailma, monet pienen pieniä kooltaan. Useimmat ovat vielä kovin arkoja ja piiloittelevia.
Kuvasin näitä enemmänkin pitkin kesää, mutta laitoin vain nämä jotka uskoin tunnistavinani.
lauantai 23. elokuuta 2014
Hauskat heinäsirkat
Innostuin niin kovasti näistä heinäsirkoista että keskeytin suursiivouksenkin puoleksitoista tunniksi ja lähdin kuvaamaan.
-Tulit sitten uudestaan!
Ei meillä ole tässä mitään suurempia kiireitä. Muura muurahaisetkin lähtivät jo noin viikko takaperin. Me vain tässä soitellaan viulua ja hypitään sinne, tänne.
Kaverit tulkaa katsomaan tuttua kuvaajaa. Ujo, Kaksoset, Tami, tulkaa tänne.
Moi!
Moi! Moi!
MOI!
Näytän sinulle nyt nämä upeat reiteni.
Katsokaa näitä ylimpiä esittäytymiskuvia sillä tavalla että pään yläosa silmineen olisikin ikäänkuin kypärä. Löytyy ihan uudet piirteet :D
Nämä ovat jo aiemmin nähtyjä nurmiheinäsirkkoja.
Tämä heinäsirkka on mielestäni tosi kaunis, en vaan keksinyt lajmääritelmää kun näitä sirkkojakin on niin paljon. Suomessa on 32 erilaista tätä suorasiipislajistoa. Maailmalla yli 20 000
Tähän postaukseen löytyi asiatieto Sami Karjalaisen kirjasta: Suomen heinäsirkat ja hepokatit
Tämä kaunis kaveri on heinätöpökatti.
Jonka tunnistaa etuselän sivuläpän reunassa olevasta vaaleasta raidasta joka muistuttaa U-kirjainta. "Heinätöpökatti pysyttelee yleensä kasvillisuuden suojissa, eikä se viihdy paljaalla maalla kuten monet muut lajit. Häirittäessä se heitäytyy alas ja piiloutuu kasvustoon."
Noissa raajoissa on sievät yksityiskohdat, ikäänkuin pienet sydämet. Näissä kuvissa on naaras, tuntomerkkinä munanasetin joka näkyy alimmassa kuvassa selvästi. Naaras on kooltaan 15-20mm, munanasetin 5-8mm.
Eipä näitäkään ole ennen tullut tarkkailtua sen kummemmin. Siitä on tullut hyvä mieli kun on kuullut sirkan sirityksen josta tässä vähän edellä mainitun kirjan faktatietoa.
"Suorasiipisten äänet ovat korkeataajuisia. Osa tarkkuusspektristä on ihmisen kuuloalueen ulkopuolella, mutta kaikki maamme lajit ovat kuitenkin ihmiskorvin kuultavissa. Ihminen kuulee korkeita ääniä parhaimmillaan 20 kHz:iin saakka, mutta hepokatin äänen taajuus yltää lajista riippuen jopa 100 kHz:iin saakka.Ihmisen kuulo on herkimmillään 1-4 kHz:n taajuudessa, puheen ymmärtämisen kannalta tärkeimmällä taajuusalueella. Kyky kuulla korkeita ääniä heikkenee iän myötä: kuulo on parhaimmillaan teini-ikäisenä, mutta alkaa heiketä hitaasti jo nuorella iällä. Kuulon heikkeneminen on kuitenkin yksilöllistä. Useimmat keski-ikäiset kuulevat yhä valtaosan lajeistamme. Ensimmäiseksi menetetään kyky kuulla hepokatteja, sillä niiden äänet ovat korkeampia kuin heinäsirkkojen."
-Tulit sitten uudestaan!
Ei meillä ole tässä mitään suurempia kiireitä. Muura muurahaisetkin lähtivät jo noin viikko takaperin. Me vain tässä soitellaan viulua ja hypitään sinne, tänne.
Kaverit tulkaa katsomaan tuttua kuvaajaa. Ujo, Kaksoset, Tami, tulkaa tänne.
Moi!
Moi! Moi!
MOI!
Näytän sinulle nyt nämä upeat reiteni.
Katsokaa näitä ylimpiä esittäytymiskuvia sillä tavalla että pään yläosa silmineen olisikin ikäänkuin kypärä. Löytyy ihan uudet piirteet :D
Nämä ovat jo aiemmin nähtyjä nurmiheinäsirkkoja.
Tämä heinäsirkka on mielestäni tosi kaunis, en vaan keksinyt lajmääritelmää kun näitä sirkkojakin on niin paljon. Suomessa on 32 erilaista tätä suorasiipislajistoa. Maailmalla yli 20 000
Tähän postaukseen löytyi asiatieto Sami Karjalaisen kirjasta: Suomen heinäsirkat ja hepokatit
Tämä kaunis kaveri on heinätöpökatti.
Jonka tunnistaa etuselän sivuläpän reunassa olevasta vaaleasta raidasta joka muistuttaa U-kirjainta. "Heinätöpökatti pysyttelee yleensä kasvillisuuden suojissa, eikä se viihdy paljaalla maalla kuten monet muut lajit. Häirittäessä se heitäytyy alas ja piiloutuu kasvustoon."
Noissa raajoissa on sievät yksityiskohdat, ikäänkuin pienet sydämet. Näissä kuvissa on naaras, tuntomerkkinä munanasetin joka näkyy alimmassa kuvassa selvästi. Naaras on kooltaan 15-20mm, munanasetin 5-8mm.
Eipä näitäkään ole ennen tullut tarkkailtua sen kummemmin. Siitä on tullut hyvä mieli kun on kuullut sirkan sirityksen josta tässä vähän edellä mainitun kirjan faktatietoa.
"Suorasiipisten äänet ovat korkeataajuisia. Osa tarkkuusspektristä on ihmisen kuuloalueen ulkopuolella, mutta kaikki maamme lajit ovat kuitenkin ihmiskorvin kuultavissa. Ihminen kuulee korkeita ääniä parhaimmillaan 20 kHz:iin saakka, mutta hepokatin äänen taajuus yltää lajista riippuen jopa 100 kHz:iin saakka.Ihmisen kuulo on herkimmillään 1-4 kHz:n taajuudessa, puheen ymmärtämisen kannalta tärkeimmällä taajuusalueella. Kyky kuulla korkeita ääniä heikkenee iän myötä: kuulo on parhaimmillaan teini-ikäisenä, mutta alkaa heiketä hitaasti jo nuorella iällä. Kuulon heikkeneminen on kuitenkin yksilöllistä. Useimmat keski-ikäiset kuulevat yhä valtaosan lajeistamme. Ensimmäiseksi menetetään kyky kuulla hepokatteja, sillä niiden äänet ovat korkeampia kuin heinäsirkkojen."
perjantai 22. elokuuta 2014
torstai 21. elokuuta 2014
Kauniita siivekkäitä
Sudenkorentoja kuten perhosiakaan ei mielestäni ole ollut niin paljon kuin viime kesänä, tai ainakaan näillä paikoilla joilla kuvaan.
Tämä korentojen lajimääritys ei ole ihan niitä helpoimpia. Siksi olen näissä kuvissa esiintyvistäkin vähän epävarma vaikka tutkin Sami Karjalaisen Suomen sudenkorennot kirjaa sekä katsoin tietoa Korentowikistä.
Tykkään kovasti näistä korentojen yksityiskohdista, lisäksi ovat upeita ja niin nopeita lentäjiä.
Korennot eivät istu kissankellon tai jonkin kauniin kesäkukkijan päälle, vaan ovat tuollaisia aika vaatimattomia valitessaan poseerauspaikkansa :) Kai se on tuo painorajoituskin!
Punasyyskorento
Hoikkasinikorento. Tuossa yllä mainitussa kirjassa, jonka uusittu painos on vuodelta 2010, sanotaan että harvinainen ja hyvin paikoittainen. Laajimmat esiintymät ovat Heinolan ja Mäntyharjun välillä ja Ruokolahden alueella. Kuvasin Suomenniemellä, josta ei ole niin mahdoton matka Mäntyharjulle.
Tämän lajin voi sekoittaa merikorentoon jonka siipitäplät sekä olkajuovat ovat mustat. Tai litteähukankorentoon jonka siipien tyvessä on iso ruskea laikku. Tai sorjahukankorentoon jonka siiven tyvessä on myös tumma laikku. Joten tämä vaikutti hyvin varmasti hoikkasinikorennolta.
Tähän en arvannut laittaa tunnistusta, uskon kyllä että on näitä tavallisempia. Olen iloinen jos joku vinkkaa :)
Tummasyyskorento
Suosikkiputki sekä kamera ovat edelleen korjattavina. Olen nyt tullut tosi läheiseksi makroputken kanssa :)
Kaapissa on Canonin EF 70-200mm 1:2.8 L, silloin säästösyistä en raaskinut ottaa kuvanvakaajan kanssa ja nyt se asia tietysti harmittaa. Putki on sen verran painava että jalustan kanssa pitäisi kuvata. Mutta aion kyllä opetella sitä jalustaakin kuljettamaan. Näissä pienten asioitten kuvaamisessa se on vaan aika hankala vai ajattelenko hankalasti!
Tämä korentojen lajimääritys ei ole ihan niitä helpoimpia. Siksi olen näissä kuvissa esiintyvistäkin vähän epävarma vaikka tutkin Sami Karjalaisen Suomen sudenkorennot kirjaa sekä katsoin tietoa Korentowikistä.
Tykkään kovasti näistä korentojen yksityiskohdista, lisäksi ovat upeita ja niin nopeita lentäjiä.
Korennot eivät istu kissankellon tai jonkin kauniin kesäkukkijan päälle, vaan ovat tuollaisia aika vaatimattomia valitessaan poseerauspaikkansa :) Kai se on tuo painorajoituskin!
Punasyyskorento
Hoikkasinikorento. Tuossa yllä mainitussa kirjassa, jonka uusittu painos on vuodelta 2010, sanotaan että harvinainen ja hyvin paikoittainen. Laajimmat esiintymät ovat Heinolan ja Mäntyharjun välillä ja Ruokolahden alueella. Kuvasin Suomenniemellä, josta ei ole niin mahdoton matka Mäntyharjulle.
Tämän lajin voi sekoittaa merikorentoon jonka siipitäplät sekä olkajuovat ovat mustat. Tai litteähukankorentoon jonka siipien tyvessä on iso ruskea laikku. Tai sorjahukankorentoon jonka siiven tyvessä on myös tumma laikku. Joten tämä vaikutti hyvin varmasti hoikkasinikorennolta.
Tähän en arvannut laittaa tunnistusta, uskon kyllä että on näitä tavallisempia. Olen iloinen jos joku vinkkaa :)
Tummasyyskorento
Suosikkiputki sekä kamera ovat edelleen korjattavina. Olen nyt tullut tosi läheiseksi makroputken kanssa :)
Kaapissa on Canonin EF 70-200mm 1:2.8 L, silloin säästösyistä en raaskinut ottaa kuvanvakaajan kanssa ja nyt se asia tietysti harmittaa. Putki on sen verran painava että jalustan kanssa pitäisi kuvata. Mutta aion kyllä opetella sitä jalustaakin kuljettamaan. Näissä pienten asioitten kuvaamisessa se on vaan aika hankala vai ajattelenko hankalasti!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)