Hauskat heinäsirkat

Innostuin niin kovasti näistä heinäsirkoista että keskeytin  suursiivouksenkin puoleksitoista tunniksi ja lähdin kuvaamaan.

 -Tulit sitten uudestaan!
 Ei meillä ole tässä mitään suurempia kiireitä. Muura muurahaisetkin lähtivät  jo noin viikko takaperin. Me vain tässä  soitellaan viulua ja hypitään sinne, tänne.
Kaverit tulkaa katsomaan tuttua kuvaajaa. Ujo, Kaksoset, Tami, tulkaa tänne.

                                                                      Moi!

                               Moi!                                                                          Moi!

                                                                       MOI!

                                                    Näytän sinulle nyt nämä upeat reiteni.
Katsokaa näitä ylimpiä esittäytymiskuvia sillä tavalla että pään yläosa silmineen olisikin ikäänkuin kypärä. Löytyy ihan uudet piirteet :D
Nämä ovat jo aiemmin nähtyjä nurmiheinäsirkkoja.

 Tämä heinäsirkka on mielestäni tosi kaunis, en vaan keksinyt lajmääritelmää kun näitä sirkkojakin on niin paljon. Suomessa on 32 erilaista tätä suorasiipislajistoa. Maailmalla yli 20 000
Tähän postaukseen löytyi asiatieto Sami Karjalaisen kirjasta: Suomen heinäsirkat ja hepokatit

 Tämä kaunis kaveri on heinätöpökatti.
Jonka tunnistaa etuselän sivuläpän reunassa olevasta vaaleasta raidasta joka muistuttaa U-kirjainta. "Heinätöpökatti pysyttelee yleensä kasvillisuuden suojissa, eikä se viihdy paljaalla maalla kuten monet muut  lajit. Häirittäessä se heitäytyy alas ja piiloutuu kasvustoon."

 Noissa raajoissa on sievät yksityiskohdat, ikäänkuin pienet sydämet. Näissä kuvissa on naaras, tuntomerkkinä munanasetin joka näkyy alimmassa kuvassa selvästi. Naaras on kooltaan 15-20mm, munanasetin 5-8mm.

Eipä näitäkään ole ennen tullut tarkkailtua sen kummemmin. Siitä on tullut hyvä mieli kun on kuullut sirkan sirityksen josta tässä vähän edellä mainitun kirjan faktatietoa.


"Suorasiipisten äänet ovat korkeataajuisia. Osa tarkkuusspektristä on ihmisen kuuloalueen ulkopuolella, mutta kaikki maamme lajit ovat kuitenkin ihmiskorvin kuultavissa. Ihminen kuulee korkeita ääniä parhaimmillaan 20 kHz:iin saakka, mutta hepokatin äänen taajuus yltää lajista riippuen jopa 100 kHz:iin saakka.Ihmisen kuulo on herkimmillään 1-4 kHz:n taajuudessa, puheen ymmärtämisen kannalta tärkeimmällä taajuusalueella. Kyky kuulla korkeita ääniä heikkenee iän myötä: kuulo on parhaimmillaan teini-ikäisenä, mutta alkaa heiketä hitaasti jo nuorella iällä. Kuulon heikkeneminen on kuitenkin yksilöllistä. Useimmat keski-ikäiset kuulevat yhä valtaosan lajeistamme. Ensimmäiseksi menetetään kyky kuulla hepokatteja, sillä niiden äänet ovat korkeampia kuin heinäsirkkojen."