Kimalaiset

Vastaus haasteeseen Kuvaa kimalainen
Haaste on lähtöisin http://hiidenkivenpuutarhassa.blogspot.com/ ja sain tämän haasteen https://rikkaruohoelamaa.blogspot.com/ Kiitos Between haasteesta!

Haasteen tarkoitus on kuvata kimalaisia työn touhussa ja laittaa jokaisesta erinäköisestä pörrääjästä kuva haastepostaukseen.
Nyt en jatka haastetta eteenpäin, mutta osallistun kuitenkin mielelläni. Hieno haaste, näitten pörriäisten säilyminen on ihan elintärkeää!
Tunnistaminen ei ollut ollenkaan helppoa, enkä ole ollenkaan täysin varma, onnistuinko edes. Parhaani yritin!

Huhtikuussa kangasvuokonkukalla lepäilevän kimalaisen arvelen varovasti olevan peltokimalainen.

Tätä lajia en uskalla arvella, kun noita hienoja sitruunankeltaisia kaulureita on useammalla kimalaisella.

Kevään aikaisimpia kimalaisia ovat kartanokimalaiset, tässä näsiän kukinnolla.

Hiirenvirnan kukinnolla mantukimalainen.

Tämä omenapuun kukissa ahertava pörriäinen jää tällä kertaa ihan arvoitukseksi.

Ruusuruohon kukinnot tuntuvat olevan kovasti  erilaisten pölyttäjien ja muittenkin pörrääjien erityissuosiossa.

Tämä pörrääjä jää myös tunnistamatta.

Onkohan tässä mahdollisesti maakimalainen ohdakkeen kukinnolla. En omista mitään hyvää kimalaisista kertovaa kirjaa jonka kanssa olisi helppoa vertailla.

 Kimalaiskärpäsiin kuuluva villakärpänen. mahdottoman hankala kuvattava, kun on liikkeessä koko ajan.

Tällä kimalaisella on varsin kookas kieli tuohon kokoon verrattuna. En tiedä onko kaikilla lajeilla samanlainen.

Pallokas puku ja pari muutakin tyyliä

Olipa mukavaa kun aurinko näyttäytyi pitkästä aikaa. Tuli ihan pakonomainen tarve lähteä työpäivän jälkeen  kuvaamaan. Lähtiessä lämpömittari näytti 17° Kaikenlaista pieniä kavereita ( ? ) oli liikkeellä.
Perhosistakin sitruunaperhonen, kaaliperhonen ja nokkosperhonen vielä lentelivät, vaikka kello oli jo 16.30  kun pääsin lähtemään. Luteita oli paljon.

Illat menevät niin kiitämällä ettei juurikaan jää aikaa olla tässä koneen äärellä, mutta kohta jää, kun illat pimenevät.

Aamu-unisia

Havahduin eilisaamuna melko varhain, eikä uni tullut enää silmään. Mikäs sen parempaa ajankulua näinollen kuin lähteä kuvaamaan. Jokapuolella oli aika hiljaista.  Seitsämän maissa näyttää luonnossa olevan vielä kovin uneliasta, kuului vain jotain lintujen laulua, mustarastaan ainakin tunnistin. Aurinko oli jo tietysti noussut mutta polku kulki melko varjoista metsänreunaa ja nukkujat taisivat odotella auringonsäteitten herätystä. Vaikka päivät ovat lähes helteisiä yöllä näyttää muodostuvan aina kastetta ja kastetta näissä kuvissa näkyykin.

 Kimalaiskuoriainen oli näin sikeässä unessa, luulen että jos olisin hiipinyt lähemmäksi olisin kuullut pienen kuorsauksen :)

 Luulisi raajojen väsyvän tällaisessa nukkuma-asennossa. Siinä se vaan veteli uniaan aivan liikkumatta.  Tuossahan on aamupala heti ulottuvilla kun silmänsä aukaisee tai raajansa oikaisee.

 Entäs tämä uninen sitten, pää alaspäin, kasteenkuorruttama kärpänen. Kohta se aurinko nousee metsän reunan ylitse, kuivattaa kasteen ja päivän kiireet pääsevät alkamaan.

 Tässä kärpäsessä oli jo vähän liikettäkin, näyttäisi puhuvan kännykkään :) Jospa kiipesikin heinän kortta vähän ylemmäksi saadakseen kuuluvuudelle paremman kentän.

Näinkin sitä voi käydä! Uni on illalla voittanut ja yönaikana muodostunut kaste on laskeutunut päälle.

 Kärpäset näyttivät tosiaan olevan kaikkein virkuimpia, nämä kumppanukset tutkivat aamukasteista timotein puntarpäätä.

 Nämäkin siivet olisi hyvä saada kuivaksi. Perhosia ei ollut vielä liikkeellä ollenkaan, lukuunottamaatta jotain pienenpieniä nopeita ruohonvarsien tasalla lenteleviä lukuunottamatta.

Vähemmin näki että kaste olisi tiivistynyt näinkin isoksi pisaraksi.
Mukavan raikas aamulenkki vaikkakin kuvaussaalis oli aika vähäinen.

Mitäs sanotte tähän?

 

                                                                  Herättääkö tunteita?

Esiäiti rautakaudelta

                                                                           Kohtaamisia!

Kuusi kuvaa kesästä

Otin tämän haasteen lennosta vastaan Kameran kertomaa-blogista, kiitos marjukka!
Haaste oli siellä  tarkoitettu kaikille halukkaille ja tarkoituksena tässä haasteessa on valita kuusi kuvaa kesästä.
Näissä valitsemissani kuvissani näkyy villiintymiseni makrokuvaukseen, eipä tuolla arkistoissa juuri muuta valinnnanvaraa ollutkaan :)

                                                     Keisarinviitta ohdakkeenkukassa.

                                                     Jänönapiloita Linnoituksen valleilla.

                                                              Sitruunaperhonen

                                                                     Heinäsirkka

                                                           Ruutupirkot romanttisina

                                                        Ystävämme kärpänen

Odotan malttamattomana uutta  kesää että pääsen taas tuonne ruohonjuuritasolle! Tämä on juuri sellaista mistä tykkään, makromaailma on  täynnä yllätyksiä!

Ötököitä löytyi

Tänään oli valtavan kaunis aurinkoinen päivä sellainen ulkoiluun sopiva  syyspäivä. Lämmintä tosin vain kymmenen asteen paikkeilla. Sopivasti päällä, nautinnollista ulkoilua ja kuvailua lähes kolme tuntia.

Kävelin ensin rannoilla, siellä oli muutamia sorsia ei juurikaan muuta. Jokunen veneilijäkin vielä päristeli moottoriveneellään.

Vaihdoin makroputken ja siirryin metsään näille tutuille koirapoluille. Ja aloin ihan vaan etsiä kaikkea pientä liikkuvaa.

Katsoin kaikki kivien ja kantojen päälliset ja kaikki sellaiset paikat joita aurinko lämmitti.
 Huomasin kielon marjojen päällä liikettä.

Lämpimällä puun rungolla pitkäkoipinen hämähäkki viipotti ylöspäin ja pysähtyi sitten kiltisti poseeraamaan.

Tapasin myös luteita, kolmen eri lajia jotka näyttävät viihtyvän vielä ihan kuivuneissakin kasveissa.




Toivotan kaikille mukavaa viikonloppua!

Vahvuutensa kullakin

Tein tänän parin tunnin kuvauslenkin. Ötökät alkavat olla aika vähissä, jotain kuvattavaa sentään löytyi, siitä joku toinen päivä.
 Teen tässä vähän yhteenvetoa kesällä näkemistäni hauskoista kulkijoista. Tuo makroiluhan se vei niin mennessään :)

Kesä oli sen verran sateinen että tämä kaveri ehti bodata takareidet hyvään kuntoon, kun sateilla ei oikein onnistu tuo pölytyshomma niin ehtii hoitaa sitten kuntoaan.

Voisin kuvitella että tämä puolestaan nukkuu yönsä pää alaspäin. Kiinnittyy illalla vaikkapa räystään alle surrrr.... tuosta takapäästään ja aamulla kierrokset toisinpäin, vähän pään pudistelua ja taas menoksi :)

Jos tämä erikoinen eläväinen on suunniteltu piirustuspöydällä niin jonkun on täytynyt nykiä koko ajan paperista ihan kiusallaan.

Kannattaa kiinnittää ihan erityistä huomoita peräpään erinomaiseen muotoiluun ja värien käyttöön. Lisäksi huomiota kiinnittää trendikkäät keltaiset sukkahousut.

Paremman puuttessa tämän kuoresta katsomalla voisi viimeistellä huulipunansa. Loistava, tahraton kiilto ja mikä väri! Vahaus ja pesu suoritettu huolella!

Ohdakepellon ehdottomasti parhain salapoliisi, loistava naamioitumiskyky ja hyönteisalan ehdottomasti tarkkasilmäisimpiä ja keskittymiskykyisimpiä luuraajia.

Erikoisuutena otsaluuhun kasvaneet luupit karvoituksella. Luupeilla on helppo löytää ihan pienistäkin pienimmätkin mesipisarat.

Taas vähän lapsetti :D

Vesimittari

Tähän postauksen sisältyy kysymyskin!

Ihmettelin taas kerran vesimittarin (tähän mennessä olen kutsunut vesikirpuksi) sulavaa liikkumista veden pinnalla. Ötökkäkirja valaisikin asiaa. Jalat pidetään vettä hylkivinä öljyämällä niitä jatkuvasti  suuaukon vieressä sijaitsevien rasvarauhasten eritteellä.
 Tuo punainen pilkku kyljessä lienee joku loinen.
Oppiskohan sitä kävelemään veden pinnalla jos sivelisi jalkapohjiin silavaa :D

Sitten se kysymys. Nuo valkoiset pilkut ovat ilmeisesti roskia. Otin kuvat tänään kun taivas oli ihan pilvinen. En ollut näitä aiemmin huomannut. Mietin voivatko ne olla objektiivissa vai peilissä/peileissä, pystyykö sitä tästä sanomaan? Käytin puhaltamiseen super bloweria ja objektiin pyyhin siihen tarkoitetulla liinalla.

 Ei tuo vesimittarinkaan elämä ole ihan huoletonta rallattelua ja liitelyä veden pinnalla. Vaara vaanii pinnan alla!

Heinäkuussa...

Heinäkuun viimeinen päivä, aina sitä vaan jaksaa ihmetellä ajan kulumista, varsinkin näitten kesäpäivien.
Mitä jäi mieleen heinäkuusta.

LUONNONKUKKIEN VÄRILOISTO joka on aina yhtä upeaa. Nämä vaihtuvat tienvarsien, rantojen  ja maisemien kaunistajat.

KOTKAN SAPOKKA siellä on rauhoittavaa kulkea ja katsella kauniita istutuksia ja hienosti rakennettuja vesiaiheita.

LEPPÄKERTTUJEN VÄHÄINEN MÄÄRÄ, vai kuljinko vain vääränlaisissa maisemissa. Olen nähnyt vain kaksi kertaa leppäkertun.

KUKKAHÄMÄHÄKKIEN BONGAAMINEN, olen löytänyt jo kolme erisävyistä naamioituneena.

HUOMATA  MITEN KAUNIITA SUDENKORENNOT OVAT, ovat vaan vähän turhan vikkeliä kuvattavaksi tai kuvaaja on liian hidas.

PERHOSET jotka ilmestyvät esille kun sade taukoaa. Viittaan tuohon edellisen kuvan alla olevaan tekstiin :)

SADE, välillä ihan tauoton sade päivästä toiseen.

HYTTYSET, mökin terassilla suojaudutaan tyttären prinsessaleikeistä jääneellä suojaharsolla se on juuri sopivan kokoinen ja riittää maton alle taivutettuna suojaamaan kaksi tuolia. Saunan jälkeen mukava vilvoittelusuoja.Sinne ei pääse hyttysen hyttynenkään. Eikä tarvitse läträtä aina näillä karkotteilla.

MAKROKUVAUS, ihan sokerina pohjalla. Tykkään niin valtavasti kuvata pieniä yksityiskohtia ja asioita. Nautin niistä "yllätyksistä" mitä välillä löytää tässä koneen äärellä. Useinmiten käy päinvastoinkin kun luulee saavansa jotain upeaa mutta kuva on epätarkka tms. tässä siis kiehtoo vielä se haaste!