Tytär oli kuullut metsosta, joka olisi helposti kuvattavissa. Siitä oli myös kerrottu varoituksen sana, jonka kyllä otimme ihan tosissamme. Ja myös siten, ettemme halua tätä metsoherraa tarpeettomasti häiritä.
Eipä tainnut mennä viittäkään minuuttia kun autoilimme ilmoitetulle paikalle metsätien varteen. Tuolta puun takaa se ilmestyi ja tuli ilmoittamaan, että ymmärrämmekö me nyt varmasti kenen reviirille olimme saapuneet. Ymmärsimme kyllä, ja pysyttelimme autossa.
Kun se siirtyi vähän kauemmas, niin kurkistelin autosta ulos ja kuvasin ihan tosi kiireellä. Autoa se enimmäkseen kiersi ja sätti meitä kiukkuisesti.
Kun emme ymmärtäneet lähteä, kaikesta pomotuksesta huolimatta. Se hyppäsi yht'äkkiä auton konepellille, siinä ote lipsui pahemman kerran. Nokkaisi pari kertaa niin että tuulilasiin tuli aivan kivenhakkaaman jälkiä (tätä ei muuten kotona uskottu, että näin voin käydä) mutta asiasta on aivan vedenpitävät silminnäkijähavainnot. Siitä kiipesi katolle ja keikkui siellä ihan kuin olisi päättänyt jäädä sinne, epäilimme jo pitääkö tästä lähteä ajamaan metso katolla. Samalla tietysti huolestutti, mitä jälkeä se saa maalipintaan (sai kyllä).
Komea, upea lintu se on. Tämän ulkokuori ei ollut aivan moitteeton se oli jossain saanut siipeensä, koska ainakin yksi pyrstösulista puuttui.
Sinne se jäi metsätien varteen mahtailemaan reviirinsä rajalle. Toivottavasti se löytää itselleen puolison. Mahdollisille lapsille olisi ainakin luvassa hyvät itsetunnon geenit :)
Toinen mielenkiintoinen juttu mitä kuvasin oli muurahaisten muuttopäivät. Koska näen tällä hetkellä melko huonosti (molempien silmien leikkaukset tulossa) niin piti mennä suunnilleen nenä maahan ihmettelemään mitä tässä oikein tapahtuu. Tosiaan, muurahaiset muuttivat toisia lajitovereitaan pesästä toiseen. Sama kantamistyyli tyyli kaikilla, eikä tuo kannettava juurikaan rimpuillut. Tuostakin lehden päältä oli melkoinen pudotus, noin muurahaisen mittakaavassa. Sinne vaan, tuleekohan muurahaisille mustelmia :)
Niitä siirrettiin varmastikin tuhansia, kantajien virta oli loputon, molempiin suuntiin. Toisia tuli vastaan hakemaan, kun toisilla oli kantamus jo sylissään. Ja virta kulki suunnilleen samaa polkua pitkin.
Välillä piti tyhjentää vastavalosuoja uteliaimmista :)
Sammakkojakin kuvasin ensimmäistä kertaa, tätä kututapahtumaa.
Nyt todella onnistui ajoitus, tuo tapahtumahan on melko lyhyt. Taisin tehdä kyykyssä olemisen ennätyksenkin, yritin olla mahdollisimman paikoillani, koska ihan pienikin liike sai ne veden alle painuksiin, eivätkä ne heti sieltä nousseet.
Melkein nauratti ääneen, se oli jotenkin niin huvittavaa, kun kymmenet silmäparit tulivat tuijottamaan tätä ihmisihmettä. Siinä sitten tuijoteltiin, ihminen elämänsä pisimmässä kyykkyasennossa ja sammakot omassa elementissään. Oli hurjan mielenkiintoista!
Näin mahdottoman monia lemmenpareja, melko onnellisen näköisiä nämäkin, eikö?
Ja se kurnutus, tasaista jatkuvaa ääntelyä, eikä niin hiljaistakaan.
Tämä kuva on jotenkin vähän epämiellyttävä!
Joukossa oli ihan poikkeavan värinen sammakko, jonka räpylät vilkkuivat noissa parittelutouhuissa kovin näkyvästi. Jotenkin tulee mieleen kuolleen sammakon jalat.
Tämäkin haave täyttyi, sain kuvattua rantakäärmeen. Olin vain kuvitellut sen mielessäni kookkaammaksi. Käärme viihtyi enimmäkseen tuolla varvikon suojassa, joten kovin kummoisia kuvia en saanut.
Rantakäärmereissulla tapasin myös mustimman kyyn, mitä olen koskaan nähnyt. Sen suupielissäkin on tuollaista kuparin sävyä, muuten ne ovat yleensä valkoiset. Koska olen sen sen käärmepelkoni selättänyt, niin sanon että upea yksilö.
Kangasvuokko on kukintansa kukkinut. Parhaan kangasvuokkopaikan ovat talviset metsätyöt osittain pilanneet. Ja taas siellä oli kuoppa, joku yrittää saada kangasvuokkoa kasvamaan pihallaan. Uskoisin että huonoin tuloksin ja luvatontahan tämä on.
Ja sain tietää valkovuokkopaikastakin ja pääsin kuvaamaan tätäkin keväistä kaunotarta.
Tällaisia onnellisia kuvaussessioita!
Mukavaa kevättä tai pitäiskö jo sanoa kesää teille kaikille!