Harmitusta tosiaan.
Tavanomainen kuvausreissu, yleensä mukana on kaksi objektiivia, 100 mm makroputki ja 70-300 mm. Joita sitten vaihdan tilanteen mukaan, huolellisesti kameraa varjellen pölyltä ja kaikelta muultakin haitalliselta.
En oikein edes tiedä mitä tapahtui. Kamera oli ilman objektiivia kun puhelin soi, kyykistyin siinä heinikossa ja yritin toimia nopeasti. Siinä tilanteessa joku teki tosi ikävän näköisen ja syväkin naarmun etsimen peiliin tai miksi sitä nyt sanotaan. Naarmu kuitenkin näkyy etsimen kautta.
Se on niin haitallinen että pakko laittaa korjattavaksi. Eikä siinä kaikki!
Kotona aloin tutkia naarmua ja puhalsin varovasti "digi super blower":lla kameran peiliin. Kun toivoin vielä että se olisi ollut jokin roska.
Olin laittanut objektiivin viereeni sohvalle, jota en myöskään koskaan tee. Se tipahti siitä lattialle, tosin maton päälle ja tarkennus katosi. Moottori kyllä jurraa mutta ei tarkenna.
Pakko laittaa korjattavaksi.
Harmittaa niin vietävästi, sekä taloudellisesti että muutenkin!
Lähtevät huomenna kuriirin matkassa JAS:ille korjattavaksi.
Samalla pidän nyt blogitauon. Välillä sitä tulee miettineeksi onko tällä Vikki kuvailee-blogilla toisille mitään annettavaa, sitäkin tässä voi nyt pohtia kameran paluuta odotellessa!
Mietiskelen ja pohdiskelen tätä, kun tarkoitukseni olisi kehittyä kuvaajana ja tämä mistä olen kuvaajana kiinnostunut on luonto. Joka ei nyt ole missään tapauksessa suppea alue mutta tavallaan yksipuolinen, jos niin voi sanoa. Kuvilla kilpailen vain itseni kanssa, joten kuvat tahtovat olla samanlaisia ja samoista asioista koko vuodenkierron. Ehkä olen oppinut jotain uutta tarkennuksesta ja syväterävyydestä. Ja tietysti paljon uutta ja ihmeellistä luonnosta joka antaa paljon!
Tätä jään pohdiskelemaan!