Kehonkieltä

Laitan vielä toisen postauksen eiliseen vierailuun liittyen, kuvia tuli niin paljon otettua.
Ihmisten käyttäytymisestä kun olen kiinnostunut, niin tänään katselin noita kuvia ihan toisella tavalla. Katselin ilmeitä ja eleitä, yritin miettiä mitähän tuo ihminen juuri tuolla hetkellä ajatteli :)
 Miettikääpä huviksenne mitä kehonkieli kertoo.

 

Turvamiesten työtä oli  mielenkiintoista seurata, heitä oli aika monta, ilmeisesti kumpaakin kansallisuutta. Tuossa kolmanneksi ylimmässäkin turvamies seuraa erittäin tarkasti mitä kuningatar saa lahjaksi, toinen puolestaan kartoittaa kokonaistilannetta.
Oikeastaan koskaan en ole kuvannut vieraita ihmisiä, nyt tämä alkoi jollain tavalla kiinnostaa. Ei studiossa, vaan juuri tällä tavalla spontaanisti ja ilman lupaa :)
Tämä oli nyt viimeinen tähän aiheeseen liittyvä postaus, olipa mukava kuvata :)

Meillä kävi vieraita

 Suomen presidenttipari sai toissapäivänä vieraakseen Ruotsin kuningasparin. Pääkaupungin lisäksi ohjelmassa oli tutustuminen Lappeenrantaan.
 Lapeenrannan vierailu oli päivän mittainen ja ohjelmaltaan melko tiivis.
Tänään tuli todella ulkoiltua, kun päätin saada kuvia tästä harvinaislaatuisesta tapahtumasta.

 Päämiehet puolisoineen ja seurueineen saapuivat junalla rautatieasemalle. Silloin istuin kampaajalla, enkä päässyt tätä tapahtumaa ikuistamaan. Sieltä matka jatkui tutustumalla Skinnarilan Tekniseen yliopistoon sekä samalla kampuksella sijaitsevaan Saimaan ammattikorkeakouluun.
Lounas nautittiin  Raatihuoneella, Lappeenrannan keskustassa. Ylimmässä kuvassa seurue on juuri poistumassa lounaalta.

EDIT. Suomen presidenttipari saapuikin autolla klo 12.30, eikä junalla kuten olin väärin ymmärtänyt.

 Yleisöä oli paljon vierailureittien varsilla sekä vierailukohteitten liepeillä. Yksityiset liputtivat kiitettävästi virallisen liputuksen lisäksi. Päväkotilapset sekä koululaiset olivat tehneet Ruotsin lippuja. Jopa paikallislehdessä oli tällainen "askartele itse lippu", tarvitsi vain varren.
Lounaan jälkeen seurue vieraili Lappeenrannan kaupunginteatterissa.
Tämä kuva on Linnoituksesta jonka ortodoksiseen kirkkoon vieraita odotettiin. Kirkko on Suomen vanhin ortodoksinen kirkko, perustettu 26.8.1785, viralliselta nimeltään Neitsyt Marian suojeluksen kirkko.

 Laitoin tämän kuvan ratsastajan puvun takia. Tämä on perinteinen rakuuna-asu luurankotakkeineen. ja punaisine housuineen. Kerrotaan että rakuunat olivat aikoinaan kovasti tyttöjen suosiossa.
Ensimmäinen rakuunarykmentti muodostettiin Lappeenrantaan jo 17.4.1889, nimeltään Suomen rakuunarykmentti.

 Odottelin tunnin verran, kuvasin näitä hevosia, olivat erittäin rauhallisia. Nämä samat ratsukot voi kesällä nähdä Linnoituksessa ja satamassa.
Odotellessani sain paljon juttuseuraa, aika ei käynyt ollenkaan pitkäksi. Karjalaiset ovat tällaisia :)

 Mietin mikä mahtaa olla hevosten rooli tässä tapahtumassa. Tässä ne rauhallisesti odottelivat.
Kohta ortodoksisen kirkon kellot alkoivat soida ja olimme tapahtuman keskipisteessä.

 Hevosten rooli selvisi. Päämiesparit kävelivät pienen matkan Linnoituksessa ja nämä ratsukkoparit olivat ensimmäiset vastaanottajat. Presidentti Niinistö näytti selvästi olevan kiinnostunut tästä tervehdyksestä, se näkyi useammassa kuvassa. Kuningatar Silvia katseli ihastuneena viereistä lämminverihevosta.

 Ortodoksisen kirkon portti avattiin arvokkaille vieraille, punainen matto oli levitetty jo huomattavasti aiemmin.

 Kuningas Kaarle XVI Kustaa oli kiinnostunut kirkon arkkitehtuurista, katsoi pitkään ja kiinnostuneena ylöspäin. Kirkon remontista ei ole kauaa, kupolit loistavat kauniisti.

 Kuten kuvista näkyy kuvaajia oli paljon, ihan jokapuolella ja meille kaikille riitti hymyä ja hyvää tuulta.

 Tilaisuus kesti varmastikin yli puoli tuntia, en huomannut katsoa kelloa. Siellä me odoteltiin, aurinko pilkisti ihan pienen hetken ja kohta perään tuli napakka lumikuuro joka näkyy näissä seuraavissa kuvissa.

 Molemmat päämiesparit näyttivät siltä kuin olisivat viihtyneet siinä mitä heille oli päivän aikana tarjottu. Ystävällisiä vilkutuksia ja kuvaajille poseerausta.

 Tämän jälkeen seurue siirtyi jatkamaan matkaa UPM:n Kaukaan tehtaalle. Vierailu päättyi ohjelman mukaan klo. 17.30 maissa lentokentälle.

 Kuningatar Silvia näytti valtavan ystävälliseltä ja aidolta. Hymyä riitti joka suuntaan, erityiseti pienet lipunheiluttajat näyttivät saavan suurimman huomion.

 Rouva Jenni Haukio puolestaan erittäin tyylikäs ja juuri sellainen rauhallinen ja tyyni, millaisen kuvan olen saanutkin.

Ilmeisesti kaikki on sujunut mukavasti, aikataulu ainakin näytti pitävän aika hyvin. Toivottavasti kaupunginisä ja kaikki muutkin suureen järjestelyurakkaan lusikkansa laittaneet ovat tyytyväisiä.
Rakuunaratsukin voi jo huokaista helpotuksesta :)

Päätän raporttini Lappeenrannasta tähän :)

Tuntosarvet pystyssä

Tällainen otsikko oli ammattilehdessä. Artikkelissa käsiteltiin erityisherkkyyttä ja tämä juttu selvitti ja avasi paljon asioita, asioita joita olen miettinyt, ihmetellytkin.

Kovin vähän olen täällä blogissani kertonut mitään itsestäni, luontokuvat ovat saaneet puhua puolestaan. Tämä lehtijuttu oli vaan niin mullistava, siis itselleni, tavallaan helpottavaakin tietoa.
 Testissä oli 23 kysymystä otsikolla: Oletko erityisherkkä?  Vastasin niistä 21 yhteen että kyllä. Kipuherkkä en koe olevani, enkä säikähdä helposti.
Jutussa kerrottiin näin että, erityisherkän aistit eivät ole tavallista herkemmät. Eron oletetaan johtuvan jostakin, joka tapahtuu matkalla aivoihin tai aivoissa.
Erityisherkkyys ei ole diagnoosi eikä sairaus, vaan synnynnäinen ominaispiirre. 15-20 prosenttia ihmisistä sanotaan olevan erityisherkkiä.
Nyt ymmärrän  ne 21 asiaa joihin vastasin kyllä. Esimerkiksi nämä, miksi kahvi valvottaa ihan erityisesti, miksi haluan olla välillä yksin, miksi kaipaan niin valtavasti luontoon, miksi nautin niin paljon valokuvaamisesta, miksi viikonloppu menee työstä palautumiseen, miksi en halua katsoa väkivaltaisia elokuvia, miksi liikutun niin erityisen helposti ja syvästi, miksi muiden mielialat vaikuttavat minuun, miksi yritän kovasti välttää virheitä ja asioitten unohtamista.
Nyt ymmärrän tämän artikkelin lukemisen jälkeen että minussa on paljon asioita joista voin olla onnellinen,  herkkyys on kuitenkin voimavara. Vaikka se on niin paljon nolottanutkin, lähinnä tämä liikuttuminen hassuissakin tilanteissa. Lapsena jo huomattiin  että olen herkkä ja ujo.

Tehokkuuttahan nyt ihaillaan ja arvostetaan. Toivottavasti inhimilliset ja pehmeät arvot nousevat vielä joskus esiin  arvostettaviksi piirteiksi.

Sukeltaja

Jatkoa eiliselle myrskypostaukselle.

Rannalle ilmestyi sukeltaja kuivapuvussaan! Jostain hän vain sinne ilmestyi, huomaamatta selän taakse.

Nousiko suoraan järvestä vai kävelikö harjun ylitse. Todennäköisesti kuitenkin hän kiersi niemeä sukeltaen samaan suuntaan kuin aallokko vyöryi niemen kärjen ohitse ja tuli harjun kautta kävellen takaisin tähän aloituspaikkaan.

 Sammakkomiehestä ei kai voida puhua koska paineilmapullot puuttuvat. Eikä kai teräsmiehestäkään vaikka siltä hän kyllä enemmän näyttää. Vyötäröllä taitaa olla lyijyvyö, ainakin metallin sävy näyttää lyijyltä. Ehkä joku asiaa harrastava osaa kertoa, en alkanut selvittämään asiaa enempää.

 Tässä vasta huomasin miten korkeaa aallokko oli kun pystyi vertaamaan ihmisen kokoon. Ihminen näytti kovin pieneltä.

 Sukeltaja käänsi selkänsä aallokolle ja tuulelle ja alkoi kiinnittämään sukellusräpylöitä, aallokko ja tuuli heiluttivat miestä kuin korkkia.

 Ei näyttänyt kovin helpolta, välillä aallokko peitti koko miehen.

Tässä vaiheessa ajattelin että tuota en taitaisi arvata kokeilla :) Täytyy olla erittäin hyvä kunto että tuohon ylipäätään pystyy, vailla mitään paineilmapulloja ja näitä varsinaisia sukellusvarusteita. Niemen kärki on erittäin kivikkoinen, miten siellä selviytyy kun aallot heitelevät vai pystyykö niissä jotenkin surffamaan uidessa?

Sitten yllätyksekseni huomasin että siellä vedessähän on kolleega, uskoisin kyllä että kovin paljon harjautuneempi :)  Huomatkaa toisessa kuvassa ylhäältä kamera näkyy selvästi!
Olisi kyllä mielenkiintoista nähdä näistä kuvista miten aalto käyttäytyy pinnan  alla tuollaisella myrskyllä.

Sukeltaja katosi veden alle ja jatkoin omia kuvauksiani ihan turvallisesti rantahietikolla :)

Setä on vähän väsynyt

Eikö olekkin vähän epätavallinen kuva tänne luontokuvablogiin!
Mutta luonnossahan tässäkin ollaan, unen tarve on vaan voittanut kesken pyöräilylenkin :)

Nyt taitaa täälläkin uni voittaa! Oli tarkoitus vastata kommentteihin ja tehdä blogikierros mutta kuuma työpäivä ja sen päälle kahden tunnin kuvauslenkki kypsytti tämänkin tädin.

Suvun vanhin

Vietimme eilen suvun vanhimman 90-v. päiviä. Siihen ikään on jo ehtinyt nähdä monien asioitten muuttuvan. Pitkä elämänkaari takana ja näillä näkymin voimia näyttää riittävän vielä eteenpäinkin.

Kaikki vanhenevat

Olimme tänään muistelemassa muistojen Imatranajoissa, moottoripyörätapahtuma alkoi jo vuonna 1962 ja tuli siis viidenkymmenen vuoden ikään. Viimeiset varsinaiset Imatranajot ajettiin Imatran katuradalla 1986.
Nyt siis muisteltiin ja tein tämän postauksen aika lailla Giacomo Agostinin ympärille. Hän oli suurimpia legendoja Imatralla Jarno Saarisen lisäksi.
Täällä syntyi kipinä moottoripyöräilyyn ja kipinä kytee edelleen.

Vanhenee se Agostinikin:)

Näin paljon oli saatu koolle maailmanmestareita ja MM-mitalisteja.Tulevat siis kohta näitten kylttien kohdalle :)

Marco Lucchinellin ilme on paljon puhuva katsoessaan mestarin lipumista paikalle.

Agostinilla oli kilpailuvoittoja uransa aikana kaikkiaan 311, tieto on ohjelmalehtisestä ja hän oli myös melkoinen hauskanpitäjä kilpailuradan ulkopuolella.

Tyttöjä pyöri ympärillä silloin ja pyöri myös nyt!

Rento rupatteluhetki ennen lähtöhetkeä  Pierpaolo Bianchin kanssa.

Joku puuttuu vielä lähtöviivalta. Kisatyttö pitää seuraa ja suojaa auringolta, mikäs siinä  odotellessa!

Startti on lähellä, mekaanikko vai mikä avustaja lieneekään seuraa tilannetta tarkasti, kiilloitteli juuri äsken vielä kypärääkin.

Ajoa kilpakummpani Mario Legan kanssa. Ei mene enää polvi maahan kummaltakaan tiukoissakaan kaarteissa.

Tähän päivään sisältyi niin paljon muistoja noista nuoruusvuosista, varikkotunnelmia, risiiniöljyn tuoksua, samanhenkisiä ihmisiä. Hieno päivä!
Kuvaaminen oli välillä aika vaikeaa tungoksen vuoksi, kisatytöiltä puuttui päät ym. en vain aina päässyt siihen kohtaan mihin olisin halunnut.
 Ja toisalta Agostinin tilalla olisi voinut olla vaikka Dieter Braun tai Teuvo Länsivuori mutta Agostini oli tavallaan siinä "tarjottimella".