Kovin vähän olen täällä blogissani kertonut mitään itsestäni, luontokuvat ovat saaneet puhua puolestaan. Tämä lehtijuttu oli vaan niin mullistava, siis itselleni, tavallaan helpottavaakin tietoa.
Testissä oli 23 kysymystä otsikolla: Oletko erityisherkkä? Vastasin niistä 21 yhteen että kyllä. Kipuherkkä en koe olevani, enkä säikähdä helposti.
Jutussa kerrottiin näin että, erityisherkän aistit eivät ole tavallista herkemmät. Eron oletetaan johtuvan jostakin, joka tapahtuu matkalla aivoihin tai aivoissa.
Erityisherkkyys ei ole diagnoosi eikä sairaus, vaan synnynnäinen ominaispiirre. 15-20 prosenttia ihmisistä sanotaan olevan erityisherkkiä.
Nyt ymmärrän ne 21 asiaa joihin vastasin kyllä. Esimerkiksi nämä, miksi kahvi valvottaa ihan erityisesti, miksi haluan olla välillä yksin, miksi kaipaan niin valtavasti luontoon, miksi nautin niin paljon valokuvaamisesta, miksi viikonloppu menee työstä palautumiseen, miksi en halua katsoa väkivaltaisia elokuvia, miksi liikutun niin erityisen helposti ja syvästi, miksi muiden mielialat vaikuttavat minuun, miksi yritän kovasti välttää virheitä ja asioitten unohtamista.
Nyt ymmärrän tämän artikkelin lukemisen jälkeen että minussa on paljon asioita joista voin olla onnellinen, herkkyys on kuitenkin voimavara. Vaikka se on niin paljon nolottanutkin, lähinnä tämä liikuttuminen hassuissakin tilanteissa. Lapsena jo huomattiin että olen herkkä ja ujo.
Tehokkuuttahan nyt ihaillaan ja arvostetaan. Toivottavasti inhimilliset ja pehmeät arvot nousevat vielä joskus esiin arvostettaviksi piirteiksi.
Itsetutkiskelu ja itsetuntemus kasvaa koko eliniän ja kun ihminen vielä muuttuu/kypsyy iän myötä jonkin verran, niin siksi sitä ei voi lopettaa. Tietynlaisen valaistumisen monesti kokee kun ymmärtää itseään ja tietysti myös toisia ihmisiä. Se on rankkaa, jos paljon ulkupuolelta tulee paineita muutokseen. Vaaditaan sellaista, mitä ei pysty tarjoamaan. Perheessä, parisuhteessa tai vaikkapa työelämässä. Itse koin nuorena, että olin liian kiltti. Sain niin kummallisesti itseni rohkeammaksi ja pitämään puoliani, että vaihtoin hiusväriä. :) Blondina koin, että tallotaan, näin tummahiuksisena sitä ei enää tapahdu. Muutos varmaan tapahtui pään sisäpuolella, eikä ulko! :) Tarvitsin kuitenkin jonkin ulkoisen muutoksenkin, että pystyin toimimaan toisella tavalla. Mukavaa viikonloppua!
VastaaPoistaHerkkyys on todellakin hieno voimavara kuten kirjoitit. Onneksi iän myötä ymmärtää omia ominaisuuksien hitusen paremmin ja hyväksyy itsessään sellaista mitä ei nuorena ymmärtänyt. Voit olla ylpeä hienoista taidoistasi, valokuvaus ym.
VastaaPoistaHyvää 1. adeventtia!
Ilmeikäs kuva, kertoo sekin, että on jollakin avalla erilainen.
VastaaPoistaJo luettueni sinun tekstisi, huomasin heti, että samaan ryhmään kuulun. Kaikille mainitsemillesi asioille nyökkäilin.
Minä koen kuitenkin herkkyyden myönteisenä voimavarana ja ominaispiirteenä. Kyllä kovia on tarpeeksi täällä maailmassa, on hyvä että on kuuntelijoita ja niitä jotka etsivät luonnosta rauhaa ja hyvää mieltä.
Tärkeintä on kuitenkin tunnistaa ja hyväksyä itsenä.
Olen itse hyvin herkkä ja olen lukenut paljon aiheesta. Välillä tuntuu, että herkkyys on siunaus, välillä se tuntuu kiroukselta.
VastaaPoistaHyvä artikkeli ja testi!
VastaaPoistaLuin sen joku viikko sitten ja yli 20 omaan olemukseeni kuuluvaa erityispiirrettä siitä löysin. Valitettavasti myös säikähdän tosi helposti..
Tunnustan kuuluvani samaan joukkoon. Monet kerrat olen miettinyt mistä johtuu esimerkiksi herkistely kyyneliin asti niin monessa tilanteessa, esimerkkinä konsertit. Yksin olemisen tarve vuosien myötä lisääntyy, samoin luonnonrauha, miten siellä on hyvä.
Hyvää adventin aikaa Vikki!
Mielenkiintoinen teksti. Luontokuvissasi tuo herkyys tulee erityisen hyvin esiin, sinulla on juuri sitä herkkyyttä nähdä, kokea ja tuntea. Saat sen kaiken myös esiin kuvissasi.
VastaaPoistaHyvin pitkälle tunnen itsessänikin noita samoja tunteita joista kerroit ja ne tuntemukset vain lisääntyvät, kun hyörinä työelämässä loppuvat.
Monta asiaa joihin voin tuntea samaistuvani. Herkkyys on paitsi vaiva myös voimavara.
VastaaPoistaOlen kuullut aika monesta suunnasta viime aikoina tuosta erityisherkkyydestä. Tiedän kuuluvani tuohon ryhmään, vaikken mitään testiä ole tehnytkään - minun kohdallani se tuntuu vain itsestään selvältä. Vaan olisipa mielenkiintoista tehdä oikein testikin, jotta näkisi, mitä muuta samassa paketissa kantaa.
VastaaPoistaTotta on, ettei yhteiskunta tue herkkyyttä. Mutta ihmiseltä toiselle -akselilla se on tärkeä voimavara, kun sen osaa voimavarana käyttää.
On hyvä löytää selitys omille ajatuksille ja tuntemuksille. Itsensä ymmärtäminen ja hyväksyminen auttavat selviytymään ja tuovat sellaista vahvuutta, joka antaa herkkyydellekin mahdollisuuden.
VastaaPoistaKuullosti todella mielenkiintoiselta artikkelilta, mistä sen voisi lukea? Tunsin jo heti kuvailujesi perusteella kuuluvani tuohon joukkoon =).
VastaaPoistaKiitos teille kaikille yhteisesti, Tillariina K., Rantakasvi, Uuna, Sussi, Minttuli, Tuula, seita, Susanna, between, Katinka.
VastaaPoistaVastaankin poikkeuksellisesti kaikille yhdessä, kun koen että aika samanlaisia ajatuksia ja tuntemuksia meillä näyttää tästä herkkyydestä olevan. Ehkä tämä bloggailu on yksi ilmenemismuoto herkkyydestä :)
Liikuttumisen kanssa on ehkä hankalinta elää. Eräs hassuimmista liikuttumista ja ehkä kuvaavin on tämä jolle monet ovat sanoisinko hyväntahtoisesti naureskelleet. Takavuosina oli mainos, se taisi olla jonkin pankin asuntovälityksen mainos jossa koti etsi ihmistä. Talo ja ihminen kulkivat etsien kohti toisiaan, kunnes kohtasivat puistossa ja halasivat onnellisina löytäessään toisensa. Liikutuin tästä mainoksesta aina kyyneliin.
Tämä artikkelin löytäminen oli onnellinen asia. Olen ihmetellyt välillä näitä piirteitäni yksittäisinä, mutta nämähän voikin nyt niputtaa, tämän nipun kanssa tuleekin varmasti paremmin toimeen :D
Suora lainaus artikkelista "Monet herkät ovat oppineet pitämään herkkyytensä piilossa. Kun ihminen hyväksyy itsensä sellaisen kuin on, valtavasti energiaa vapautuu muuhun,"
Katinkalle, tämä artikkeli oli tehy-lehdessä, pohjana on käytetty alla olevaa kirjaa.
Elaine N. Aron: Erityisherkkä ihminen ( adlibriksessä näytti olevan alle 21€ )
Kiitos kun vastasitte ja jaoitte ajatuksianne. Hyvää adventin aikaa kaikille!
Kiva, että kirjoitit tästä. Täällä taitaa olla yksi samanlainen! Säikähdän joka asiasta, en voi olla liikuttumatta ja itkemättä tilanteessa kuin tilanteessa, mitä puolestaan muut ihmiset usein säikähtävät, eivätkä ymmärrä, ettei siihen kannata kiinnittää huomiota.
VastaaPoistaEn kestä liioin katsoa esim. ns. Hauskoja kotivideoita, joissa ihmisille käy pahasti. Ihmisten loukkaantuminen tuntuu minullakin melkein fyysisenä kipuna.
Hauskat kotivideot ovat täällä myöskin, en katso-listalla.
PoistaEn ihan oikeasti ymmärrrä mitä hauskaa siinä on että voi sattua tai ihan oikeasti sattuu.
Kiitos Kirlah!
Herkkänä on hyvä olla<3
VastaaPoistaNäinhän se on, kun tulee sinuiksi tämän piirteen kanssa!
PoistaKiitos Eila!