Iltaseuraa

Istuskelin illalla mökkilaiturilla, oli kaunis, aivan tyyni ilta. Hyttysiä lukuunottamatta kaikki oli täydellistä. Puurtamista takana ja hyvä olo siitä.

Ensimmäiset vesimittarit luistelivat veden pinnalla. Välillä joku kala rikkoi hypyllään tyynen veden. Aina yhtä mielenkiintoista ja vangitsevaa on seurata laajenevien renkaitten etenemistä.

Odotin tekeekö lehtokurppa tänäkin kesänä tutun iltalentonsa ja tekihän se klo.21.45 kuului tuttu ääni ja tuttu reviirilento tapahtui, kaikki hyvin :)
Silkkiuikku oli ohikulkumatkalla, matkalla  läheiselle lammelle. Äännähteli siinä mennessään muutaman kerran. Luulen että asia koski uutta kampausta. Kysymystä siitä, että pidänkö hänen uudesta spanielikampauksestaan.

 Tyydyin vaan katsomaan linnun etenemistä, kaunis lintu.

Vihernopsasiipien aikaa

Onnea kaikille kouluvuottansa lopetteville, ylioppilaille, ammattiinsa valmistuneille, myös kesälomaansa aloitteleville! Hyvää viikonloppua kaikille!

Nyt luonnon helmaan, etsimään uusia ihmeitä!

Peipposen postinhakumatka

Tapasin luontopolulla peipposen joka kertoi olevansa postinhakumatkalla.

En ollut aiemmin tiennytkään, että linnuillakin on omat postilaatikkonsa. Siinä ne olivat keskitetysti ja siististi aseteltuina, aivan kuten meillä taajamissa asuvilla ihmisasukkaillakin.
Tämän kun nyt tiedän, niin voin lähettää vaikkapa helmipöllölle kirjeen, jossa ehdottaisin tapaamista, koska emme ole  tavanneetkaan. Tiedän nyt osoitteen Mikonsaari 1 ja se on tuossa vasemmalla ylhäällä oleva "laatikko".
Peipposelle ei ollut nyt mitään, postinenkaan ei ollut  jaossa!

Olin ihan ensimmäistä kertaa tällä luontopolulla, aion kyllä mennä toistekkin, vaikutti niin mielenkiintoiselta. En kiertänyt kuin puolet pituudesta muun menon takia.
 Tämä linnunpönttöjen "mallitaulu", ihan normaalikokoisine pönttöineen oli ihan erityisen mukava ja yllättävä. Tuossa kolmen laudan alla oli kerrottu kenelle nämä pöntöt sopisivat. Mutta voi harmi, teksti oli vihreällä ja se oli aivan haalistunut, siitä saanut juurikaan selvää. Hätäisesti pystyin lukemaan että ykkönen on helmipöllön pönttö.

Aurora

Täytyy tunnustaa suurella sydämellä etten oikein pärjää ilman tätä blogiani, blogielämää, blogiystäviä. Tai ehkä pärjäänkin, mutta näin on paljon mukavampaa! Tuntuu siltä että täällä saan kuitenkin kerrottua kuvillani sen mitä haluan kertoa.

Ja tästä ehti  tulla niin tärkeä, jokapäiväiseen elämään kuuluva piristävä asia ja  tunnen ettei tätä " ystävää" voi jättää. Ajankäyttöhän täällä se on myös eräs suurempia ongelmia, se täytyy nyt miettiä viisaammin.
Toisaalta jotenkin vähän nolottaakin tämä soutaminen ja huopaaminen, mutta tätähän elämä on! Olitte ihan viisaita kun sanoitte ettei blogia kannata poistaa, jos tulee toisiin ajatuksiin ja näihän siinä kävi. Tytär osittain vauhditti päätöstä, kertoi oppivansa täältä lisää luontoasioista :)

Ajattelin kehittää tätä vähän satumaisempaan suuntaan, etsiä ja toivottavasti löytää luonnosta niitä pienimpiä ja herkempiä asioita.

Auroraperhonen on ollut tänä keväänä suosiollinen kuvattavaksi. Juoksin kolmena edellisenä keväänä perässä kieli vyön alla. Perhosilla taisi käydä kuvaajaa vihdoin sääliksi :)