Kimalaiset

Vastaus haasteeseen Kuvaa kimalainen
Haaste on lähtöisin http://hiidenkivenpuutarhassa.blogspot.com/ ja sain tämän haasteen https://rikkaruohoelamaa.blogspot.com/ Kiitos Between haasteesta!

Haasteen tarkoitus on kuvata kimalaisia työn touhussa ja laittaa jokaisesta erinäköisestä pörrääjästä kuva haastepostaukseen.
Nyt en jatka haastetta eteenpäin, mutta osallistun kuitenkin mielelläni. Hieno haaste, näitten pörriäisten säilyminen on ihan elintärkeää!
Tunnistaminen ei ollut ollenkaan helppoa, enkä ole ollenkaan täysin varma, onnistuinko edes. Parhaani yritin!

Huhtikuussa kangasvuokonkukalla lepäilevän kimalaisen arvelen varovasti olevan peltokimalainen.

Tätä lajia en uskalla arvella, kun noita hienoja sitruunankeltaisia kaulureita on useammalla kimalaisella.

Kevään aikaisimpia kimalaisia ovat kartanokimalaiset, tässä näsiän kukinnolla.

Hiirenvirnan kukinnolla mantukimalainen.

Tämä omenapuun kukissa ahertava pörriäinen jää tällä kertaa ihan arvoitukseksi.

Ruusuruohon kukinnot tuntuvat olevan kovasti  erilaisten pölyttäjien ja muittenkin pörrääjien erityissuosiossa.

Tämä pörrääjä jää myös tunnistamatta.

Onkohan tässä mahdollisesti maakimalainen ohdakkeen kukinnolla. En omista mitään hyvää kimalaisista kertovaa kirjaa jonka kanssa olisi helppoa vertailla.

 Kimalaiskärpäsiin kuuluva villakärpänen. mahdottoman hankala kuvattava, kun on liikkeessä koko ajan.

Tällä kimalaisella on varsin kookas kieli tuohon kokoon verrattuna. En tiedä onko kaikilla lajeilla samanlainen.

Perhoset pitävät keltaisesta

Lauantai oli hieno perhospäivä, lämmintä ja kerrankin tyyntä. Kuljin useamman tunnin perhosia etsien ja kuvaten. Päivällä valo tahtoo olla vaan niin kovaa, ja paljon epäonnistuneita  kuvia tuli poistettua kortilta.
Koskaan en ole nähnyt yhdellä katsomalla niin paljon perhosia, kun oli jo kukinnaltaan lähes ohimenneen ohdakepuskan ympärillä. Ne kuvat eivät olleet kovin nättejä, kun niitä siemenhöytyviä leijaili siinä ympäriinsä. Täytyy niistä vähän valikoida parempia.

Valitsin tähän keltaisten kukkien ihailijoita. Pietaryrtti näytti viehättävän useampaa lajia.

 Loistokultasiipi  (Lycaena virgaureae) koiras. Lentää kesäkuun lopulta elokuun puoliväliin. Pianhan tämän lentoaika alkaa olla sitten lopuillaan. Tätä perhosta ei voi olla huomaamatta upean värinsä vuoksi, kooltaan on 23-30mm

Loistokultasiipi naaras, hyvin erinäköinen kuin koiras. Hänellä näyttää olevan pari seuralaistakin lähettyvillään.
Omistan muutamia perhoskirjoja ja olen huomannut, että noissa lentoaikojen ilmoittamisissa on niissä vähän erilaisuuksia.

Lauhahiipijä (Adopaea lineola ) kuuluu paksupäähiipijöihin. Melkoisen paksu päähän hänellä on.
Kooltaan 21-27mm ja lentää heinäkuun alusta elokuun lopulle.
Näitä oli paljon liikkeellä.

Purppurakoisa ( Pyrausta purpuralis ) Lentää touko-elokuussa, kooltaan 13-18mm Nätti pieni perhonen, tässä jo hiukan haalistunut väritykseltään.

Tuttuakin tutumpi nokkosperhonen (Aglais urticae ) kultapiiskun kukinnolla.
Tältä kesältä jäi monia tuttuja lajeja näkemättä ja kuvaamatta. Eniten jäin kaipaamaan auroraperhosta, ritariperhosta sekä häiveperhosta, en tavannut näitä lajeja ollenkaan.

Hyvät blogiystävät, tämä tahti on nyt vähän tiuhempaa tässä alkuinnostuksessa. Toivottavasti pysytte perässä :D Muistakaa välillä vetää henkeä!
Teen tätä samalla tuolle pienelle lapsenlapselleni. Näistä kuvista on sitten ajastaan helppo kertoa tarinoita ja muistikatkon yllättäessä kuvatun nimi löytyy helposti. Joskus nimi katoaa ihan tuttuakin tutummalta lajilta ja toisinaan taas tulevat kaikki nähdyt heti mieleen. Ovat nuo aivot merkilliset!

Pulska toukka

Ensimmäiseksi täytyy kertoa, että hävitin seuraamieni blogien luettelon kokonaan ja nyt en näe uusia postauksianne. Valitettavasti käsi kävi nopeammin kuin ajatus. Yritän pikkuhiljaa etsiä blogit joita seurasin, ja pääsinkin vähän jo alkuun. Kyllä piti taas ponnistella, että osasin tämän laittaa ennalleen, kun en ole ihan mikään nero näissä jutuissa.

Matarakiitäjä
Vietin erään sunnuntaipäivän kukkaniityllä, siellä oli seurana monenlaista siivekästä. Päivän paras oli kuitenkin tämä matarakiitäjä. Sehän ei laskeudu kukalle, vaan pörrää siinä vieressä pitkällä imukärsällään mettä imien. Ja siipien vauhti sillä on melkoinen, kokeilin tässä suljinaikaa 1/8000, se  pysäytti siivet. Ensimmäistä kertaa  näin tämän aikuisen, toukkia olen kyllä nähnyt aiemminkin.

Matarakiitäjän toukka löytyi  maitohorsman varrelta. Horsmakiitäjän toukkaa olin etsimässä, mutta olin hyvin tyytyväinen myös tähän kaveriin. Toukille molemmille kelpaa sama kasvi.

Siinä se mussutti horsmanvartta pienessä vesisateessa. Tiputtelin turhamaisuuttani varrelta pois sen hyvin tummat jätökset. Eikä se siitä putsaustoimenpiteestä yhtään häiriintynyt.

Nuo jalat ovat jotenkin niin viehättävät töpökät, taitaa pitoakin olla tuolla horsman varrella kiipeillessä. Ja kylkiä koristavien täplien  painoasu on suorastaan loistavaa. Ehkä niilläkin on jokin merkittävä tarkoitus.

Sitten nuo pienet etujalat, vai ovatko sittenkin käsiä, joilla pitää syötävästä ravinnosta kiinni, kun leuat jauhavat. En ole kyllä koskaan nähnyt puhuttavan toukan neljistä tai kolmista käsipareista.
No, tämä ei nyt kovin tieteellistä ollut, mutta mukanvannäköinen pulska toukka jokatapauksessa.

Kiitäjä siirtyi aika nopeasti ohdakkeelta toiselle. Kärsä vaan rullalle ja taas menoksi ja kuvaaja perässä, kieli pitkällä.

Hyvää Juhannusta!

 

Ilta-auringossa

Istuin illalla veneessä klo. 22.00- 23.00 välillä, ilta oli uskomattoman kaunis. Järven pinta tyyntyi ihan täysin, oli mukavan lämmintäkin vielä. Ympäriltä kuului vain  yöllä laulavien lintujen ääniä ja ajoittain lokkien kirkumista.  Veden pinta rikkoutui vain kalojen liikkeistä  niiden pyydystäessä vedenpinnalla liikkuvia hyönteisiä.
Hyttysetkin pysyivät täysin poissa tästä täydellisen tuntuisesta tunnelmasta.
Odotin että aurinko laskee ennenkuin soutelin mökkirantaan.

Melontaretki

Mieluummin melon :)

Tästä se alkoi,  juhannusaatona, erittäin mukaansa vievä harrastus. Tuntuu jopa että työn rasittamat hartijatkin olisivat rentoutuneet. Ensimmäisellä reissulla meloimme mökkirannasta lyhyen ojan läpi rauhalliselle lammelle.

Lammen rannoilla on jonkin verran mökkiasutusta. Siellä oli joitakin vuosia sitten toivottavaa ettei moottoreilla ajettaisi koska siellä pesii useita lintulajeja.

Tämä oli melontaunelman ensimmäinen osa. Lammelta lähtee kaivettu suo-oja jonka ylitse mökkitie kulkee. Olin aina miettinyt mihin tuo noin 2 km pituinen oja johtaa. Ja haaveillut kanoottiretkestä sinne.
Kanootin nosto mökkitien ylitse sujui hienosti! Tämä on se ojan osuus joka näkyy tielle.

Tällainen upea näkymä avautui pienen mutkan jälkeen.

Siellä oli niin rauhallista, tuoksui hyvälle, suovillat kukkivat, sudenkorentoja valtava määrä.

Lupaavasti alkanut matka loppuikin äkkiä majavan rakentamaan patoon. Pato ei olut mitenkään tuore koska siinä kasvoi runsaasti vehkaa päällä. Joitakin vuosia sitten vesi nousi  suolla ihan tielle saakka ja tiesin että patoja silloin purettiin. Ensimmäisestä padosta olisi ehkä pääsyt ohitse mutta kohta näytti olevan toinen.

Ei auttanu kuin kääntyä takaisin. Keskityinkin kuvaamaan sudenkorentoja. Vaikka veden rajassa oli tyyntä, ylhäällä tuuli kovasti ja sudenkorennolla oli vaikeuksia pysyä paikoillaan.

Sitten matka jatkui lampea kiertäen, tuuli oli tosiaan voimakasta ja puuskittaista. Uljas "purtemme" osoittautui oikein merikelpoiseksi :)  Ulpukan ja lumpeen lehdet näyttivät hauskoilta kun tuuli nosti niitä vedenpinnasta.

Ilokseni lammen lumpeet ovat selvästi lisääntyneet. Välillä näytti jo aika surulliselta.

 

Kyllä tuolta vedenrajasta avautuu kuin avautuukin ihan erilainen maailma :)