Pulska toukka

Ensimmäiseksi täytyy kertoa, että hävitin seuraamieni blogien luettelon kokonaan ja nyt en näe uusia postauksianne. Valitettavasti käsi kävi nopeammin kuin ajatus. Yritän pikkuhiljaa etsiä blogit joita seurasin, ja pääsinkin vähän jo alkuun. Kyllä piti taas ponnistella, että osasin tämän laittaa ennalleen, kun en ole ihan mikään nero näissä jutuissa.

Matarakiitäjä
Vietin erään sunnuntaipäivän kukkaniityllä, siellä oli seurana monenlaista siivekästä. Päivän paras oli kuitenkin tämä matarakiitäjä. Sehän ei laskeudu kukalle, vaan pörrää siinä vieressä pitkällä imukärsällään mettä imien. Ja siipien vauhti sillä on melkoinen, kokeilin tässä suljinaikaa 1/8000, se  pysäytti siivet. Ensimmäistä kertaa  näin tämän aikuisen, toukkia olen kyllä nähnyt aiemminkin.

Matarakiitäjän toukka löytyi  maitohorsman varrelta. Horsmakiitäjän toukkaa olin etsimässä, mutta olin hyvin tyytyväinen myös tähän kaveriin. Toukille molemmille kelpaa sama kasvi.

Siinä se mussutti horsmanvartta pienessä vesisateessa. Tiputtelin turhamaisuuttani varrelta pois sen hyvin tummat jätökset. Eikä se siitä putsaustoimenpiteestä yhtään häiriintynyt.

Nuo jalat ovat jotenkin niin viehättävät töpökät, taitaa pitoakin olla tuolla horsman varrella kiipeillessä. Ja kylkiä koristavien täplien  painoasu on suorastaan loistavaa. Ehkä niilläkin on jokin merkittävä tarkoitus.

Sitten nuo pienet etujalat, vai ovatko sittenkin käsiä, joilla pitää syötävästä ravinnosta kiinni, kun leuat jauhavat. En ole kyllä koskaan nähnyt puhuttavan toukan neljistä tai kolmista käsipareista.
No, tämä ei nyt kovin tieteellistä ollut, mutta mukanvannäköinen pulska toukka jokatapauksessa.

Kiitäjä siirtyi aika nopeasti ohdakkeelta toiselle. Kärsä vaan rullalle ja taas menoksi ja kuvaaja perässä, kieli pitkällä.