Päivä oli käytetty hyvin. Aamupäivällä keräsin mustikoita, ihan mukavan määrän. Siinä sitten olivatkin tämän kesän viimeiset pakastukseen menevät marjat. Ihan harmittaa, miten paljon sitä jää metsiin tänä syksynä.
Ensimmäinen hirvikärpänen löytyi tällä reissulla ja puri pahus lapaluun päältä ja vanhaan kokemukseen perustuen, purema vaivaa viikkoja.
Iltapäivällä lapsenlapsi tuli hoitoon, ja siinähän se aika vasta kuluikin, ihan leikkiessä. Olen muuten aika hyvä leikkimään, paitsi Barbeilla, ja koska nyt on poika kyseessä, sitä ei tarvitse tehdäkkään ;D
Auringonlasku kuvan otin klo.22.30
Oli aivan tyyntä, ja hyvin hiljaista, ihme kyllä ei itikoitakaan kiusana, eivät kai ne pimenevässä illassa juuri liikukkaan.
Voi että, miten nautin tällaisista illoista. Mutta jotenkin pelottaa olla tuolla yksin, nyt en kyllä ollut. Silloin kun on valoisaa, tämä tunne ei puske päälle. Aion tuon tunteen vielä voittaa. Enkä osaa edes nimetä mikä pelottaa, ehkä ne möröt, jotka hiipivät nurkissa ja jotkin klonkkumaiset hahmot katoilla, se mielikuvitus ;D Siis turhia pelkoja olemattomista, jotka ovat järjellä voitettavissa.
Tämä kuva on myöhemmin illalla otettu, kuvasin laiturilta mökin ikkunoitten suuntaan.
Tuo harso muuten on meiltä omasta mielestä hyvä oivallus. Se on niitä joita laitetaan tytöille prinsessavuoteen päälle. Meillä kun ei asu enää yhtään prinsessaa, siitä tehtiin hyttyssuoja mökin terassille. Tarvitaan kookkaammanpuoleinen ulko-olosuhteet kestävä matto, jonka helmojen alle käännetään verhon helmat. Koska helma on niin runsas, meillä on sinne alle laitettu kaksi kookasta korituolia. Verho on koukulla kiinnitetty renkaastaan terassin kattoparruun.
Sieltä on hyvä vahingoniloisesti vilkutella itikoille, jotka pyörivät ulkopuolella.
Nyt tämä yökyöpeli menee nukkumaan.
Oli lohdullista kuulla,että muitakin aikaihmisiä pelottaa möröt!😁
VastaaPoistaSe mielikuvitus,se mielikuvitus!....
Muistan kun olin yksin maalla viime vuonna,en iltasella oikein halunnut katsoa vastapäisen navetan ikkunoihin talolta,kun pelotti,jos sieltä vaikka joku katsoo takaisin.Ihan hoopoa,mutta minkäs vilkkaalle mielikuvitukselle teet.
Ah,niin rauhallinen tuo iltanäkymä laituriltanne.
Minäkin olen saanut kroonisen ihoherkistymän hirvikärpäsen puremasta niskaani,edelleen vaivaa vaikka puremasta on jo vuosia.Jos saan uuden pureman,vanha herkistyminen riehaantuu täysin.Ikäviä vääräsääriä.
Prinsessaharson sisällä on varmasti kiva ähäkutata hyttysiä!😊
Meillä aikaihmisilläkin on heikkoja kohtia :D
PoistaEn muuten pelkää pimeää, mutta tuolla se vaan saa vallan. Pidän metsää turvallisena, ja siinähän se on yhtä turvallisena ympärillä, kuin päivälläkin!
Voisin muuten tarkkailla juuri noin samaa ikkunanäkymää :D
Jotenkin olen ymmärtänyt, että eivät nuo hirvikärpäset suinkaan kaikkia pure, pitäisikö tässä olla sitten ylpeä verensä laadusta!
Aika hassua, mutta minäkin kuvittelen pimeällä kaikenlaista hassua ja alan kuulla erilaisia ääniä: narinaa, kolinaa jne. Kaikkea se mielikuvitus saa aikaan.
VastaaPoistaKuvasi ovat kauniita, rauhoittavia.
Ihanaa elokuun jatkoa!
Oletetaan että meillä on sitten rikas mielikuvitusmaailma, ja sehän ei ole ollenkaan pahaksi :D
PoistaKiitos paljon, siulle myös, ihanaa elokuuta!
Kaunista tunnelmaa. Mukavaa uutta viikkoa!
VastaaPoistaKiitos paljon!
PoistaTuossa paikassa istun kesän aikana monena iltana ja kuuntelen luontoa!
Toivotan samoin, mukavaa viikkoa!
Elokuussa alkavat illat tummua. Siinä on toisaalta jotain mukavaa. Mukavaa myös tummuvalta taivaalta katsella syttyviä tähtiä.
VastaaPoistaTässä nykyisessä kodissa ei mikään pelota pimeällä yksin ollessa. Oikeastaan aina nautin seura illan hämärtymistä sytyttämättä valoja. Vanhassa kodissa, rakennettu joskus 1800-luvun puolivälissä huomasin, miten aistit valpastuivat pimeän lisääntyessä, eikä se tuntunut hyvältä.
Kuvissa on lämmin tunnelma.
Elokuun illat ovat mukavia, voi pikkuhiljaa jättää sitä kesän kiirettä ja touhua taakseen. Meillä oli taas joitain projekteja, jotka vaan piti saada kesäaikaan valmiiksi.
PoistaLauantai-iltana oli taivaalla ohut pilviharso, ihan hämärästi näin, että tuolla taitaa olla tähti, joku ilta pötköttelen ulkona selälläni ja nautin siitä näystä.
Kotona myös nautin hämäränhyssystä!
Kiitos paljon!
Onneksi mörköjä ei ole olemassa;-))
VastaaPoistaKukaan ei ole tainnut ainakaan nähdä :D
PoistaUpeat olivat viikonlopun säät ja iltataivaat, myös sunnuntai-iltana, kun ajelin myöhään mökiltä kotiin oli taivaanranta huikean kaunis! Mutta enpä pysähtynyt kuvaamaan, kun olin yksin, niin ei tehnyt mieli. Pimeä saa mielikuvituksen helposti lentoon. Upean kuvan olet iltatunnelmasta saanut!
VastaaPoistaPuolilta öin vielä tarkeni t-paidassa, aamut vaan alkavat olla kosteita.
PoistaTykkään niin ikuistaa aina iltataivaan mökillä ollessa.
Kuulut tähän samaan mielikuvitus laukkaa-porukkaan ja tekee tepposet :)
Kiitos paljon!
Vanhoja mörköjä herää elämään välillä. Niiden kanssa kannattanee välillä jutella ja tulla tutuiksi. Jos niistä ei pääse eroon, niistä tulee ainakin harmittomia tuttavuuksia.
VastaaPoistaNoita mökkimielikuvitusmörköjä täytynee puhutella, ehkä niistä sitten tulee uusia harmittomia tuttavuuksia :D
Poista