maanantai 10. elokuuta 2020

Perhoset pitävät keltaisesta

Lauantai oli hieno perhospäivä, lämmintä ja kerrankin tyyntä. Kuljin useamman tunnin perhosia etsien ja kuvaten. Päivällä valo tahtoo olla vaan niin kovaa, ja paljon epäonnistuneita  kuvia tuli poistettua kortilta.
Koskaan en ole nähnyt yhdellä katsomalla niin paljon perhosia, kun oli jo kukinnaltaan lähes ohimenneen ohdakepuskan ympärillä. Ne kuvat eivät olleet kovin nättejä, kun niitä siemenhöytyviä leijaili siinä ympäriinsä. Täytyy niistä vähän valikoida parempia.



Valitsin tähän keltaisten kukkien ihailijoita. Pietaryrtti näytti viehättävän useampaa lajia.

 Loistokultasiipi  (Lycaena virgaureae) koiras. Lentää kesäkuun lopulta elokuun puoliväliin. Pianhan tämän lentoaika alkaa olla sitten lopuillaan. Tätä perhosta ei voi olla huomaamatta upean värinsä vuoksi, kooltaan on 23-30mm






Loistokultasiipi naaras, hyvin erinäköinen kuin koiras. Hänellä näyttää olevan pari seuralaistakin lähettyvillään.
Omistan muutamia perhoskirjoja ja olen huomannut, että noissa lentoaikojen ilmoittamisissa on niissä vähän erilaisuuksia.



Lauhahiipijä (Adopaea lineola ) kuuluu paksupäähiipijöihin. Melkoisen paksu päähän hänellä on.
Kooltaan 21-27mm ja lentää heinäkuun alusta elokuun lopulle.
Näitä oli paljon liikkeellä.



Purppurakoisa ( Pyrausta purpuralis ) Lentää touko-elokuussa, kooltaan 13-18mm Nätti pieni perhonen, tässä jo hiukan haalistunut väritykseltään.




Tuttuakin tutumpi nokkosperhonen (Aglais urticae ) kultapiiskun kukinnolla.
Tältä kesältä jäi monia tuttuja lajeja näkemättä ja kuvaamatta. Eniten jäin kaipaamaan auroraperhosta, ritariperhosta sekä häiveperhosta, en tavannut näitä lajeja ollenkaan.

Hyvät blogiystävät, tämä tahti on nyt vähän tiuhempaa tässä alkuinnostuksessa. Toivottavasti pysytte perässä :D Muistakaa välillä vetää henkeä!
Teen tätä samalla tuolle pienelle lapsenlapselleni. Näistä kuvista on sitten ajastaan helppo kertoa tarinoita ja muistikatkon yllättäessä kuvatun nimi löytyy helposti. Joskus nimi katoaa ihan tuttuakin tutummalta lajilta ja toisinaan taas tulevat kaikki nähdyt heti mieleen. Ovat nuo aivot merkilliset!

10 kommenttia:

  1. Keltaisia kukkia ja kauniita perhosia,minä täällä tykkään kovasti!😊
    Ja tosi kiva kun laitat nimiä,niin itse oppii uutta,kiitos!
    Aivot todella ovat merkilliset.Luulen,että alkaa itselläni olla ikäkysymys kun joutuu etsimään joskus pitkäänkin esim.jonkun tunnetun henkilön nimeä,jonka on aina tiennyt...
    Olen ottanut sen tyylin,etten anna periksi ennen kuin muistan,avautuu taas se tiehye uudestaan,joka sakkasi hetken.😉
    Vaikka laittaisit joka päivä postauksen,parikin,näitä laadukkaita kuviasi käy hyvin mielellään katsomassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keltainen väri on niin energinen, kai perhostenkin mielestä.Joillain lajeilla tunnistaminen on aika haastavaa esim.sinisiivet ja hopeatäplät, joista pitäisi saada kuvat siipien ylä-sekä alapinnoilta. Niissä monesti luovutan.
      Nimien unohtamisessahan se ikäkysymys tulee eteen. Näet sen artistin kuvankin silmissäsi, mutta nimi puuttuu. Mutta onneksi ne jlähes aina muistuvat pian mieleen.
      Tykkään tietokilpailuista, ja siinä on hämmästyttävää, miten ne nimet tulevat tällaisessa kotisohvakilpailussa spontaanisti mieleen.
      Kiitos :)

      Poista
  2. Upeita kuvia!
    Minäkin kävin lauantaina perhosretkellä, laihoin tuloksin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suunnittelen vielä perhosbaaria, saisi nämä loppukesän lajitkin koolle.
      Kiitos!

      Poista
  3. Kauniit kuvat, kuin aurinkoa täynnä. Keltaiset kukat ovat selvästi perhosten suosikkeja.
    Omassa puutarhassa perhosia on toistaiseksi lentänyt vasta muutamia, mutta yleensä ne tulevatkin elokuun lopulla isompina porukoina. Aurora-perhosia oli kesäkuussa useita, nyt niitä ei ole näkynyt.
    Joskus joku ihan tavallinen sana vain kaikkoaa päästä. Yleensä sen muistaa hetken päästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keltaiset ja violetit värit selvästi viehättävät perhosia.
      Tilasin Riku Cajander: Puutarhan parhaat perhoskasvit nimisen kirjan muutama vuosi sitten. Hyvä kirja jos aiheesta innostuu.
      Aurora on ihana perhonen, nimeään myöten.
      Omaan vähän huonot juuret, noita muistisairauksia ajatellen. Pitää elellä välillä peukut pystyssä :)

      Poista
  4. Miten ihmeessä saat perhoset pysymään paikallaan kuvattavina? Niitä on ilo kuvissani katsella. Itse en onnistu koskaan.
    Kunnioitettavasti tunnet myös perhosia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi konsti on ainakin se, että luotan siihen perhosen uudelleen tuloon, jos se ehti jo lehahtaa pakoon.
      Ja otan paljon kuvia, olen näillä reissuilla monesti useita tunteja.
      Tykkään luontokirjoista, täällä meilläpäin oli parillakin ABC-asemalla kirjamyymälät, aina tuli jotain hankittua. Monesti oli tosi hyviä kirjoja alennuksessa. Hankin myös perhoskirjoja, joista ne tunnistukset etsin. Jostain syystä haen sen tiedon mieluummin kirjasta, kuin netistä.
      Kiitos!

      Poista