Tavallinen maanantai

Meille tuli talvi! Lunta tuprutteli  viime yöstä alkaen ja koko tämän päivän. Maisema on aika kaunis, tosin nyt näyttää siltä että lumi alkaa sulaa jo pois.
Kävin kuvaamassa sankassa lumisateessa, laitoin kameran ja objektiivin päälle ison muovipussin. Hyvin onnistui, eikä kamera kastunut ollenkaan.

                            Tässä sitä on varsinainen menopeli jäälle, hyvällä tuulella vauhtia riittää.

 Mietin tässä kohtaa vain miten nuo sotkut saadaan vanhasta tiilestä pois. Rakennus on entisöitävien listalla ja ilmeisesti korjataan osittain talkoovoimin.
Vanha tiili on niin kaunista!

                                        

                                                   

       

Harmaita sävyjä

Tämän harmaammaksi päivä ei voisi enää muuttua. Kaiken kattava sumu viipyi koko päivän, ihan iltaan saakka, vaikka aurinkoa oli luvattu.
Tähän täytyy tyytyä :)

Otin mökkireissulla muutamia kuvia. Mitähän se näkyvyys siellä olisi ollut, ehkä noin 50m. Tuonne jäälle olisin varmasti eksynyt, muutenkin kun olen huonolla suuntavaistolla varustettu.

Vedenpinta on laskenut lyhyessä ajassa varmastikin 10cm. Se oli aiheuttanut sen, että ojan reunassa oli tällaisia "jäänastalauttoja". Makrokuvasin niitä vähän ja työnsin sitten lautan  ulapalle.

Keskiviikkona olin kuvaamassa Vuoksella, paikassa jossa talvehtii valtava määrä sorsia.
Puussa  leivänmuruja kärkkyvä naakkaparvi lähti lentoon ja nostatti melkoisen lumimyräkän, joka  peitti sorsakoiraan lähes näkymättömiin.

Ruoantuojalta loppuivat leipäpalat ja sorsat palasivat kylläisinä takaisin veteen.
Tuossa sivussa oli mukava seurata, kun ne hyppivät penkereeltä alas. Ensimmäistä kertaa kuulin, miten kova lätinä kuuluu, kun kymmenet ja taas kymmenet linnut siivilöivät ruokaa veden pinnalta.

Tykkään vain näistä variksista :)
Tämä lintu katseli pitkään, ja  hyvin miettiväisen oloisena, kun sorsat siinä etualalla melskasivat.
Tämmöistä tällä viikolla :)

Kuplia

Kokeilin tänään saippuakuplien kuvaamista, sain kuvausapulaisenkin. Ilman apulaista on kyllä aika hankalaa, ellei nyt ihan mahdotontakin.
Pakkasta oli pari astetta ja puuskittaista tuulta. Jäätyminen ei onnistunut alkuunkaan. Parissa kuplassa jotka lensivät pidempään tuulen mukana, saattoi nähdä ihan hienoista jäätymistä.

 Ihmettelen noita värejä! Miten tuo on mahdollista :) Kuville en ole tehnyt mitään muuta kuin rajannut.

 Kuvaaja apulaisineenkin pääsi kuviin mukaan. Räpsin aika mahdottoman määrän, vaihdoin paikkaa tuulta pakoon vaikka kuinka monta kertaa. Aina se tuuli kuitenkin löysi :)

 Tuossa saippuakuplaliuoksessa on astianpesuainetta sekä glyserolia, taisinpa laittaa sokeriakin ja tietysti veteen sekoitettuna. Tuo liuos on pari viikkoa sitten tehty, siksi muistelin sokerin lisäämistä.

Nyt pitää odotella vähän napakampia pakkasia, jospa saisi niitä kauniita jääkuvioita pallojen pintaan.

Parhaat kuvat sain siitä tilanteesta, kun pallo oli juuri irtoamassa pillin päästä. Monesti tuuli tempaisi pallon mukaansa aika huimiinkiin kierteisiin.  Niitä tilanteita oli hauska seurata.  Toisinaan pallot tekivät ihan onnistuneen laskunkin.

Jäälyhtyjä

Villiinnyin tekemään jäälyhtyjä, oikein kunnolla villiinnyin :)
Näissä ei nyt itse paljoa voi kikkailla, mutta onneksi tuo pakkanen hallitsee sen taidon. Tulee kuitenkin sellainen olo, että ihan ite tein.
Pakkaslukemat vaihtelivat niin paljon, etten osaa vetää minkäänlaista yhteenvetoa siitä, kuinka kauan ämpärin tarvitsee olla esimerkiksi -22°, että saadaan hyvä tulos, sellainen sopiva kynttiläkopero.
Pari kertaa pesuhuoneen lattialla oli vain kasa jäitä, kun päällipuolin näytti  siltä, että ämpärissä kaikki hyvin. Ämpärin päälle oli silloin muodostunut kuuraa. Kerran koko tulos oli umpijäässä ja ämpäri tietysti halki.

 Eipä näissäkään rakennelmissa taida kahta samanlaista olla. Joihinkin oli tullut selvä halkeama, kun viereinen ämpärillinen oli aivan virheetön.
Tämän viikkoinen lumisade pehmensi reunat kauniin pumpulisiksi.

 Lauhtuminen plussa-asteineen, puolestaan jäädytti lyhdyt niin tiukasti paikoilleen, ettei niitä juuri rikkomatta siirretä.

Jaksoin ihmetellä näitä yksityiskohtia, niin ihmeen kauniita , miksikös näitä nyt sanoisi "pyrähdyksiä" :) Nämä syntyivät kun pakkasta oli -8°-10° , ämpärit olivat silloin pidemmän aikaa ulkona. Onko se hitaampi jäätyminen sitten mielikuvituksellisempaa?
                                                                                                                             

 Käväisimme katsomassa mitä kuuluu jääkukille. No, eihän siellä ollut enää ainuttakaan, ei ikkunan sisä- eikä ulkopuolella. Onneksi ehdin ottamaan nämä kuvat  silloin muistoksi!

Ilman kameraa ei ovesta kannata edes poistua , koskaan ei tiedä kuka tulee vastaan :)

Poikkeava nokka

Hyvä päivä ulkoiluun, kuvausvaloa olisi saanut olla enemmin.
Kävin tutulla metsäruokinnalla, enimmäkseen vain katselin, räpsin muutamia kuviakin. Tässä näytöllä huomasin poikkeaman sinitiaisen nokassa.

Normaalisti linnun ylä- sekä alanokka kasvat jatkuvasti, kuten kynnet ihmisillä ja kuluminen  käytettäessä tapahtuu tasaisesti.
Lintulaudan vieraista poikkeamia on havaittu ainakin tiaisilla, erityisesti hömötiaisilla. Toinen nokanpuoliskoista kasvaa eritahtia, tai nokan puoliskot voivat olla jopa ristissä.

 Nokan puolikas voi myös käyristyä. Syy voi olla synnynnäinen epämuodostuma, puoliskot eivät osu kohdilleen ja kuluvat siitä syystä epätasaisesti. Syynä voi olla myös kasvuhäiriö, jossa nokan kasvu ylittää kulumisen.

Nämä linnut ovat yleensä nuoria. Pärjäävät talven lintulaudan antimilla, mutta keväällä ravinnon muuttuessa hyönteisravinnoksi, selviäminen vaikeutuu. Viallinen nokka vaikeuttaa myös pesänrakennuspuuhia. Lintujen oletetaan menehtyvän nuorina.

Tietoa tähän löysin Suomen Luonto-lehdestä 5/2005

Kukkia

Toivoin tälle päivälle edes hiukan aurinkoa, edes hiukan, turha toivo. Sen sijaan mahdoton tuuli, se oli puuskissa niin voimakasta että suorastaan töni kulkijaa.
Kävelin rantakallioilla ja vähän pelkäsin kamerani puolesta, kun eilinen vesisade sekä yöllä alkanut pakkanen oli tehnyt pinnat liukkaiksi.

Ajattelin lähettää teille vähän kukkia, niin pääsette muistelemaan mennyttä kesää ja haaveilemaan tulevasta :)
Sen verran vielä, tykkään talvesta! Mutta vähän eri reseptillä laaditusta, mitä nyt on ollut tarjolla.

Ikkunataidetta

Pistäydyimme tänään katsomassa, mitä mökkimaisemiin kuuluu.
Hyvinhän siellä voitiin! Viime yön aikana satanut pieni lumikerros oli somistanut maisemasta nätin ja pehmeän näköisen.
Jääkukat olivat peittäneet ikkunat ulkopuolelta hyvin tiheänä, läpinäkymättömänä mattona, mutta sisällä olikin sittten ihana yllätys. Nämä "untuvat" olivat vain pieniruutuisissa ikkunoissa, mistä sitten johtuukin!

 Koska sisällä ei ollut paljonkaan valoa, ja ulkopuolella tosiaan on tiheä jääkukkakerros, päätin muokata kuvat näin.
Näettekö samalla tavoin, ihan kuin tuossa vasemmalla alareunassa olisi maalaismaisema. Risuaitoja, rinnepeltoja ja kookas puu, mahdollisesti tammi :)

 Kuvasin makro-objektiivilla ja yritin saada rajattua siten että, mahdollisimman moni yksityiskohta näkyisi selkeänä.

 Tämä taitaa olla talven näkemys trooppisista kaloista.

Sivustan  ikkunassa  näytti olevan vielä runsaammin näitä koristeluja. Siihen eteen vain oli kasattu kesähuonekaluja, enkä malttanut alkaa niitä siirtämään.
Voi olla ettei näitä enää seuraavalla reisulla löydykkään. Voi että ne olivat nättejä siellä paikan päällä!

Neljä vuodenaikaa - haaste

Sain jo ennen joulua Mirjam-Matildalta tämän haasteen, silloin oli touhua joulukalenterin kanssa, enkä malttanut etsiä näitä kuvia.
Maisemakuvistahan tietysti parhaiten näkisi vuodenaikojen vaihtelun, mutta niitä kun ei juurikaan löydy. Mennään näillä :)
En jatka haastetta eteenpäin, tämä on jo sen verran pitkään ollut täällä blogeissa vireillä.

TALVI:  Kotoa keskustaan mentäessä, löytyy matkan varrelta näin kaunis pienehkö kuusimetsä. Kuvasta voisi päätellä, että tuona päivänä on ollut pakkastakin jonkin verran.

KEVÄT: Täälläpäin kangasvuokot kuuluvat osana kevääseen. Joka vuosi sitä vaan jaksaa ihastella tätä kauneutta. Viime keväänä löysin tältä samalta alueelta paikan, jossa kuvata kyitä. Nyt en enää uskalla kuvata kangasvuokkoja niin huolettomasti kuin ennen, kyynärpäitä maahan nojaten.

 KESÄ: Kukat ja perhoset, nehän kuuluvat kesään.Tämä perhonen on jokin hopeatäplistä. Olen vähän arka näitä määrittämään, erot ovat kuitenkin aika pieniä. Hopeatäpliä on kaikkiaan pitkälti yli kymmenen erilaista.

SYKSY: Viime syksyinen  Kuusamon matka oli mukava, kaikkine nähtävyyksineen ja elämyksineen. Tämä kuva on otettu Konttaisen maisemista. Silloin ruska oli vasta ihan aluillaan.

Kiitos haasteesta Mirjam-Matilda!

Viitsinkös edes kertoa...

Sitä vaan, että tykkään toisinaan ajankulukseni väritellä näitä värityskirjoja :)
Kun asiasta innostuin, niinkuin moni muukin vuosi, pari sitten, niin en viitsinyt oikeastaan kenellekkään kertoa. Miten se tuntui niin nololle, että aikuinen ihminen moiseen innostuu. Kirjakaupassa kyllä kerrottiin , että tämä on kyllä koukuttanut, vaikkapa juuri myyjänkin, joka asiasta mainitsi.

Olen huomannut, että jos istun tässä näytön ääressä myöhään iltaan, tai katson telkkarista jotain mietityttävää, niin on vaikea saada heti unta.Tämä on rentouttavaa puuhastelua vähän ennen pään  tyynyyn painamista. Hyvä unilääke!

Ostin ensimmäiseksi tämän ihanan mandala-kirjan. Kohta toisen samanlaisen, että voin tehdä erilaisilla sävyillä samat kuviot. Siitä seurasi se, että oikean käden peukalo kipeytyi, ja alkoi naksumaan. Selvä rasitusvamma, asiassahan se tuli :) On jo parantunut, kauan sitten.

Tässä välillä oli melko pitkä tauko, kun värit ja kirjat saivat olla rauhassa. Eilen löysin pari hilpeätä Virkkukoukkusen kirjaa ja innostuin taas.
Näissä kirjoissa on vielä niin hassuja ja hilpeitä tsemppauksia!

En osaa piirtää juuri ollenkaan, mutta tykkään ihan hirveästi väreistä ja värien käytöstä.  Näissä pääsee iloittelemaan ja tulee oikeasti hyvä mieli :)


Ymmärrättekö :D

Pakkasen paukkuessa

Meillä pakkasmittari näyttää -19.8°. Tämän päivän olen viettänyt melkeinpä sisällä, haluaisin kyllä kuvaamaan, mutta jostain syystä kädet eivät kestä enää kovia pakkasia. Muuten kyllä pärjäisin hyvin kerrospukeutumisella.
Ihmettelin hetki sitten kun  pikkulintuparvi lehahti yht'äkkiä ruokinnalta lentoon. Syy selvisikin pian ikkunasta katsomalla.

Takapihan aidalla istui varpushaukka. Avasin varovasti parvekkeen oven ja yritin varovaisesti hiipiä kuvaamaan.  Pakkasen kylmentämät laudat pitivät kävellessä niin hurjaa pauketta, niin että hiivi siinä sitten.
Lentoonhan se haukka lähti, mutta yritti vielä lähtiessään ottaa kiinni lähimmästä siperianhernepensaasta lehahtaneen pikkulinnun.
Nyt tilanne näyttää rauhoittuneen, muutama ruokailija näyttää tulleen vielä ennen pimeän tuloa.

Kuvasin sunnuntaina, miten taiteilija Luonto oli koristellut vanhojen omenapuitten runkoja.
Tässä pääsee käyttämään mielikuvitustaan, taiteilija Luontohan ei juurikaan nimeä näitä teoksiaan.

Hyviä hetkiä, menneen vuoden mieluisimmat kuvat.

Mietin mikä voisi olla sopiva otsikko menneen vuoden aikana otetuille mieluisimmille kuville.  Kuvissa on hyvin tärkeänä se kuvaushetki ja kuvaustilanne. Kuvissa on mieleenjäävänä  se tunne ja tunnelma, sillä hetkellä, siinä. Jokin odotettu haave ja tavoite on toteutunut.
Viime vuonna näitä odotettuja kuvaushaaveita toteutuikin  poikkeuksellisen paljon.

 Vuoksella, tammikuussa, sunnuntainen pakkasaamu, mittari näytti  -20°, käsiä paleli ihan valtavasti. Siinä kävi jonkinmoinen viimakin. En malttanut käydä välillä edes lämmittelemässä, kuvaustilanne oli niin herkullinen. En ollut koskaan päässyt  näin lähellä merimetsoja.
Pakkasestako johtuen, ne olivat mallina pitkän aikaa. Katselivat rauhallisesti ympärilleen ja siihen ne jäivätkin, kun kuvaaja kangistui ja luovutti.

Olen niin monena keväänä myöhästynyt sammakoitten kutupuuhien kuvaamisesta. Tämä on niitä tapahtumia, jotka menevät myös nopeasti ohitse.
Toukokuun toisena päivänä tämä onnistui, nyt en myöhästynyt! Matalassa lahdenpohjukassa oli useampia sammakoita koolla, kurnutellen lisäämässä sukuaan.

Pääsin 14.5 mukaan pöllönpoikasten rengastustapahtumaan,  ihan huippuhetki, paras ikinä! Tätä olin salaa toivonut!
Pienet olivat ensimmäistä kertaan pesäpöntön ulkopuolella. Hyvä että muistin hengittää tuossa kuvatessani, tämä oli jotain niin ainutlaatuista. Samalla piti kuitenkin olla valppaana, ettei viirupöllöäiti tule puolustamaan jälkikasvuaan.

Kyitä kuvasin huhti-toukokuun vaihteessa useampanakin päivänä. Tämä kuva on otettu 1.5, silloin naaraskyyt olivat jo ilmaantuneet. Koiraskyitä oli liikkeellä jo paljon aiemmin huhtikuussa.
Olin aina inhonnut käärmeitä, niitä oli lapsuuskodin ympäristössä, mökkitontilla, kaikkialla, näitä luikertelevia otuksia.
Tänä keväänä pääsin tästä inhosta eroon ihan täysin. Koen suorastaan huonoa omaatuntoa näistä aiemmista ajatuksista. Käärme kuuluu luontoon siinä kuin joku muukin.

Lapsuuskodin lähellä kasvoi kulleroita, sieltä ne ovat kadonneet jo kauan sitten. Tässä välissä oli monia  vuosikymmeniä, ennenkuin tapasin taas näitä kauniita luonnonvaraisia kulleroita. Kuvasin 22.5 erään vanhan linnoituksen raunioilla. Istuin pitkään siinä maassa ja vain ihailin sitä keltaista kukkamerta.

Samoihin aikoihin 24.5 onnistuin kuvaamaan kalliosinisiiven, tämä oli myös ollut useampana vuotena kuvaushaaveena. Perhonen on uhanalaiseksi luokiteltu. Havaintopaikkoja on enää parikymmentä ja perhoshavaintoja vuosittain muutamia kymmeniä. Käytin odottamiseen useampia tunteja, vain tämä yksi ainoa perhonen ilmestyi näkösälle.

 29.5 olin kuvaamassa Miehikkälässä orivarsojen laitumelle laskua. Myös tapahtuma josta olin vain  haaveillut tähän saakka.
Siellä sitä oli menoa ja meininkiä, taistelua siitä, kuka saa olla laitumen kingi. Olimme kuvaajakaverini kanssa siellä useamman tunnin, taisimme jopa olla ihan viimeisinä paikan päällä.
Tämä kuva on koko vuoden kuvista suosikkini. Tässä on sitä tunnelmaa, jota toivon. Pari odottaa pääsyä tilanteeseen, jossa hevosen kavioon tehdään polttomerkintä ennen laitumelle päästyä.
Ehkä tämän "parisuhteen" hyvän hengen koki enemmin vielä siinä paikan päällä.

 31.5 pääsin kuvaamaan tikankonttia, jota en ollut koskaan aiemmin tavannut. Se tunne oli aika uskomaton, kun metsä jossa se kasvoi oli melko ryteikköistä, ja yht'äkkiä siinä silmien edessä olivat nämä kaunottaret.
Niitä oli vain kaksi kepeillä merkittyä pientä ryhmää. Siinä kuvaustilanteessa oman häiriönsä aiheuttivat itikat, joita riitti.

 Toinen toiveissa ollut perhonen löytyi 22.6, kyseessä on keltaverkkoperhonen. Joka kuuluu myös näihin uhanalaisiin, luokiteltu vielä erittäin uhanalaiseksi. Vähäisiä havaintoja on mm. täältä Kaakkoisrajan tuntumasta.
Tämä yksilö oli jo haalistumassa väreiltään, lentoaika kun loppuu heinäkuun alkuun. Päivä oli melko lämmin ja olin unohtanut taas vesipullon.

 En osaa ottaa maisemakuvia, niihin ei van tule sitä tunnelmaa jota silmin näen.
Tämä kuva on mökkilaiturilta, laskevan auringon suuntaan, länteen. Kuva on otettu 26.8 klo.21.13
On muuten kiva kun kuvatiedostoista voi tarkistaa kellonajan :) Istun aika usein laiturilla, mietin ja suunnittelen.
Tähän sain mielestäni ne värit, jotka silminkin näin.

18.8 pääsin kuvaamaan Imatralle tuliludetta, joka on harvinainen lude Suomessa. Tuliluteitten oletetaan tulleen  tuolta Venäjän puolelta  puukuormissa junien tuomina. Niitä oli ihan valtavasti siellä muutamissa lehmuksissa, voisi jopa sanoa että, puunrungot punaisenaan. Paikallisuus selittyy sillä, ettei tulilude lennä. Kävin useamman kerran pyörimässä siellä puitten ympärillä.

Syyskuun toisella viikolla olin Kuusamossa kuvaamassa kahden kuvaajakaverini kanssa. Kuukkeli oli ainoa asia jota toivoin, kaikki muu olisi sitten ekstraa.
Ja kuukkeleita sain kuvattavakseni, mutta se kuva jossa se olisi siivet avoimina, niin se jäi vielä saamatta. Hämmästyin muuten kuukkelin kokoa, olin ajatellut sen pikkulinnuksi.

Samalla reissulla kävimme Kuusamon suurpetokeskuksessa. Odotin ihan erityisesti koirasusien tapaamista. Näistä koirasusista jäi jotenkin vähän paha mieli. Ei sen takia, etteikö noista eläimistä huolehdittaisi siellä hyvin. Tuo katse jäi vaan niin mieleen!

Ruska oli vasta alkamassa, tämä kuva on otettu 9.9 Rukalla, siellä huipulla.
Olimme liikkeellä varhain aamulla. Kello oli soinut jo klo.4.45, aamu oli kirpeä ja kaunis siellä laella.
Voin vain kuvitella, miltä näyttää maisema kun ruska-aika on parhaimmillaan.

Lintukuvauksestahan tykkään erityisen paljon. Meillä on metsäruokinnalla närhiä, joita kuvaajakaverini on onnistunut kesyttämään, niin että ne tulevat parinkin metrin päästä hakemaan syötävää. Tässä tapauksessa keräämiämme tammenterhoja.
Tämä kuva on otettu 21.10

Melko pitkä katsaus :)
Tulevalle vuodelle on vain yksi tärkeä kuvaushaave ja se on muurahaissinisiipi, josta on vain pari huonoa kuvaa. Kaikki muu olkoon yllätystä! Kuvaaminen ja asioitten löytäminen on niin ihanaa!