torstai 31. maaliskuuta 2016

"Kanukki"

Seurasin eilen Vuoksen varrella lähinnä näitten kanadanhanhien touhuja.
Viisi kyseistä lintua kilpaili sorsien ja muutaman telkän kanssa leivänpaloista joita niille veteen heiteltiin. Yllättävän tasaväkistä kilpailua, huolimatta kokoeroista. Kanukit kilpailivat kyllä keskenään eturivin paikoista, välillä kovinkin ärhäkkäästi.


 Kanadanhanhi on istutettu Suomeen riistalinnuksi vuonna 1964, katsotaan Suomen kookkaimmaksi hanheksi.


 Nämä ovat luultavasti palanneet talvehtimasta Itämeren eteläosista, viisi rohkeaa kevään airutta.


 Lintu herättää täälläpäin närääkin, sotkiessaan rantoja jätöksillään. Koirat ja koiranomistajat ovat välillä saaneet ihan syyttä, suotta  motkotusta, joka olisi kuulunutkin näille linnuille.


 Tämä kaveri esitteli kumppanilleen sukellustaitojaan. Jokin sai sen poukkoilemaan kuin korkki, ylös, alas pinnan alle. Ja sitä kesti!


 Puhdistautuminen näytti olevan ruokailun ohella toinen todella tärkeä asia. Tuossa touhussa ei selänpesijää tarvita,  pää näytti ulottuvan lähes siiveenkärkiin saakka.




 Yllätyin muuten linnun kielen koosta, joka näkyi erityisen hyvin takaa-ajo tilanteissa. Tuo hampailta näyttävä "rivi" taitaa suodattaa ravinteita, lintu ruokailee matalissa vesissä, tulvapelloilla, sänkiniityillä.


 Näitä reviiritaisteluita syntyi vähän väliä, erityisesti ruokailutilanteissa. Tämä yksilö oli erityisen ärhäkkä, se ei sallinut edes sitä että kukaan tuli taakse kärkkymään.
Se häätää tässä ylimmässä kuvassa lajikumppaniaan pitkälle pois ja aloitti  palatessaan hirveän motkotuksen tälle toiselle linnulle. Se kuullosti ihan vakavalta parisuhdekriisiltä, eikä meinannut loppua ollenkaan.



tiistai 29. maaliskuuta 2016

Lintuja jälleen...

Oikein hyvältä tuntuu, kun aurinko hellii, todella hyvältä! Tänään taisivatkin kevään lämpöennätykset paukkua.
Huomasin tuolta lintuharrrastajien sivuilta, että monenmonta muuttajaa on jo saapunut. Olin tänään kuvaamassa viitisen tuntia ja näin jopa peiponkin. Mitenkäs se menikään: "Puoli kuuta peipposesta..." Taitaa tämäkin loru olla kohta jo historiaa, ilmastomuutosten takia.


 Päivän yllätys, valkoselkätikka, sukupuoleltaan naaras. En ole koskaan aiemmin tavannut, piti  tarkistaa monesta kirjasta olenko varmasti oikeassa. Lintu luokitellaan erittäin uhanalaiseksi.



 Vertailun vuoksi, tämä tuttu ja tavallinen käpytikka. Tuli vähän myöhemmin  samalle läskille. Käpytikkoja oli paikalla useampiakin.


 Sinitiainen näyttää tässä kuvassa jotenkin niin suloisen puuhakkaalta. Joten julkaisukynnys ylittyi tästä syystä :)


Joutsenpari saapui toisena pääsiäispäivänä mökkirantaan, olinkin jo laiturilla odottelemassa! Kevättuuli pörrötteli sulkia, taisipa leikillään kietaista balettitanssijan tutun joutsenen vatsan ympärille.

Täytyy pyytää anteeksi, etten ole moniin, moniin päiviin tehnyt yhtään blogikierrosta. Jotenkin nämä päivät menevät sillä tavalla, täynnä ohjelmaa, ettei mukamas jää aikaa.
Mutta kun tästä on huono omatunto, niin ajattelen teitä!

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Siipirikko

Tuttava kertoi että joutsenet ovat saapuneet tutulle paikalle. Iloinen uutinen, kävin sitten eilen kuvaamassa. Lintuja oli varmasti jonkin verran kolmattakymmentä. Sanomatta selvää että näky oli upea!


 Ensin vain piti selvitä näistä pajunkissapuskista päästäkseen joen rantaan. Tällä paikalla pajut eivät näytä koskaan kitsastelevan näissä kissojensa määrissä.


 Näinhän siinä sitten kävi, vaikka en mielestäni mitään rynnäkköä tehnytkään. Olivat vielä kovin varuillaan!
Linnut olivat tulleet joko edellisenä päivänä, jolloin tuttava soitti tai vaihtoehtoisesti kuvauspäivän aamuna. Yöllä oli satanut ihan ohut kerros lunta, jossa ei näkynyt kuin ketun sekä jäniksen jäljet. Kunnes tämä lauma teki omat jälkensä.


 Kymmenkunta lintua nousi lentoon,  kaarsivat kauniisti ja näyttivät laskeutuvan vähän kauemmaksi jonne joki kaarsi, pois näköetäisyydeltä.


 Nämä kolme kaunista lintua jäivät paikoilleen. Kuvausmatkaa on jonkin verran, enkä tässä vaiheessa kuvatessani huomannut tilanteessa mitään erikoista. Ajattelin vain etteivät nämä yksilöt ole niin arkoja. Kaverukset kävelivät rauhallisesti, välillä pysähdellen ja kuullostellen samaan suuntaan kohti joen mutkaan, jonne toiset olivat kaartaneet.


 Tässä on välissä monta kuvaa ja kuvauskohdetta.
 Siirryin varovasti samaan suuntaan jonne linnut siirtyivät. Aamupäivällä oli mahtava hankikanto, liikkuminen oli helppoa.
Jäin linnuista melko kauaksi, joen toiselle rannalle ja pystytin kuvaustelineen. Tässä kuvausvaiheessa vasta huomasin, että sen paikalle jääneen kolmikon linnuista eräs oli satuttanut siipensä. Siipi ei noussut ollenkaan. Kovasti se puhdisti ja rapsutti tätä roikkuvaa siipeään.


Tässä vaiheessa aloin miettimään, etten voi jättää tilannetta tähän. Omatunto ei sitä sallisi.
Luulen että linnulla on puoliso, tämä kuvassa näkyvä lepohetkeä viettävä lintu. Se ajatus että puolisoista toinen  joudutaan mahdollisesti lopettamaan tuntui tosi pahalta, toinen jää yksin näin kevään kynnyksellä.
Näyttää todella siltä ettei tuo siipi kestä lentämistä. Voisiko se kuitenkin parantua, mietin niin monta asiaa, ilmoituksen tekemistä ajatellen.


 Joutsenilla näyttäisi olevan sosiaalista elämää. Haluan uskoa vähän lapsenmielisesti että nämä toiset lohduttivat tuossa ympärillä ollessaan ja eiväthän ne jättäneet yksin siinäkään vaiheessa kun osa linnuista nousi lentoon. Ovatko samaa perhettä!


Kotiin tultua soitin ja kysyin neuvoa tutuilta jotka ovat kauemmin lintujen elämää harrastuksenaan seuranneet. Sain hyvät ohjeet ja nyt päätös linnun kohtalosta on poliisilla.
Oletettavasti lintu on törmännyt sähkölinjaan ja vahingoittunut siinä tilanteessa.
Eilen tapahtui EU:n pääkaupungissa terrori-isku, joka on tietysti erittäin vakava ja huolestuttava asia. Mutta huomasin illan mittaan ajattelevani vähän väliä myös tämän linnun kohtaloa!

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Keltaista

Kuvaaminen on jäänyt viime päivinä aika vähiin.
Viikolla kävin jäällä kävelemässä ja löysin erään tutun saaren jyrkkien kallioitten kupeilta näitä jäkäliä. Todella kylmässä tuulessa ei ollut oikein mukavaa. Joku lämpimämpi päivä otan jalustan mukaan ja yritän uudemman kerran. Riippuen tietysti jäätilanteesta! Näitä kallioita on aika mahdoton kuvata kesällä, veneessä seisten ja keikkuen.





En malttanut olla leikkimättä kuvankäsittelyn kanssa. Kuvissa oli paljon epätarkkuutta, johtuen aika hankalista asennoista ja juuri tästä jalustan puuttumisesta.
Katsokaa muuten näitä kivien ja kallioitten kupeita, jäkälät ja sammalet ovat hienoja! Useampi laji yhdessä, samalla kiven kupeella, näyttää ihan sellaiselta omalta pienoismaailmaltaan.

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Kotimetsä

Oravien kotimetsässä sijaitsee valtava kuusi, sen oksistoissa  näitä kavereita on ollut keikkumassa jopa viisikin kerrallaan. Kuusi on ihan lintujen ruokintapaikan läheisyydessä, joten  siemenravinnosta ei ole puutetta. Kuusen alla on jopa "lähibaarikin", auringonkukansiemen tarjoiluineen.
Ihmettelin eilen kuvaajatuttavalleni mihin oravat ovat kadonneet. Välillä en ole nähnyt ainuttakaan, eilen tämä yksi. Eivät ne mihinkään ole kadonneet, meillä ei vaan ole ollut samaa aikataulua.


 Lintuja oli tarkoitus kuvata, orava tuli siihen viereiseen kuuseen seuraksi. Onneksi tuli, linnut visertelivät melkeinpä muualla. Edes pähkinätarjoilu ei niitä pahemmin houkutellut. Sinitiaisilla näytti olevan selvästi pesäntekomietteitä, kävivät jopa katsastamassa läheistä pönttöä.


 Orava oli kovin varovainen, pienikin liike sai sen pakenemaan. Lähistöllä huuteli haukka, jospa sen takia kaikki olivatkin niin varovaisia.


Voi näitä oravien ruokailutapoja!
Mutta hyvinhän se näyttää noinkin sujuvan. Istahti kyllä hetken päästä ihan rauhallisesti ruokailemaan, siis normaalisti :)


lauantai 12. maaliskuuta 2016

Kevään tuntua

Erittäin kaunis kevätpäivä, niin hartaasti odotettu!
Sininen taivas, muutama lämpöaste, 6-tien valotaulu näytti tien lämpötilaksi +13°  Naapurikaupunki ja Vuoksi kutsui!


 Rannoilla näkyi muutamia irtonaisia jäälauttoja, niin keväistä. Linnut lauloivat lähipuissa. Tästä vähän matkan päässä, lahdenpohjukassa, istui mies vielä pilkillä.


 Koirastelkkä etsi syötävää. Kisaili samalla hiukan kahden lajitoverinsa kanssa. Tämän kuvan otettuani ymmärrän erittäin hyvin, miksi telkkää kutsutaan "kultasilmäksi".




Käväisin vielä iltapäivällä tutulla ruokinnalla viemässä talipalloja. Kohtahan tämän ruokinnan voi lopettaa, luonto alkaa hoitaa tehtäväänsä.

maanantai 7. maaliskuuta 2016

Pilvinen päivä

Pilvisten ja lumisateisten päivien ketju vain jatkuu jatkumistaan. Tänään oli erityisen harmaa päivä.
Teki niin kovasti mieli kuvaamaan, löytyisi edes jotain. Talitinttejä näkyi, mutta liian kaukana kuvattavaksi. Muita lintuja ei näkynyt, eikä juuri kuulunutkaan. Päädyin sitten talventörröttäjiin, näitäkin kuvaisin mieluusti hankien kimmaltaessa ympärillä. Olen aina ollut sitä mieltä että eri vuodenajat ovat rikkaus. Nyt on vähän vaikeata olla tyytyväinen vallitsevaan tilanteeseen. Ehkä huomenna on toisin :)




 



 Nyt aika puhdistaa linnunpöntöt! Kohtahan nuo tiaiset alkavat miettimään perheen perustamista.
Puhdistimme mökkimetsään viedyt kaksitoista pönttöä. Tämä kuvassa näkyvä, pöntöstä otettu pesä oli jostain syystä hyljätty. Kahdessa pöntössä, molemmissa oli yksi kehittymätön muna. Neljä pönttöä oli ollut vailla asukkaita, mutta käytetty talvipesänä, jätöksistä päätellen.



perjantai 4. maaliskuuta 2016

Eevi

Tasapuolisuuden nimissä, täytyy toki laittaa kuva toisestakin "lapsenlapsestamme". Eevi täytti hiljakkoin 9 vuotta ja on olosuhteisiin nähden hyvävointinen, sairastaa selkäranganrappeumaa.
Kolme kertaa muutaman vuoden sisällä on jouduttu miettimään, mikä on järkevin ratkaisu kipujen takia, jopa lopettamisratkaisu on ollut lähellä. Tiukka, muutaman viikon pituinen  häkkilepo ja lääkitys ovat tähän asti auttaneet. Sitkeä, ihana  koira! Onneksi on nyt ollut pitkän aikaa hyväkuntoinen ja kivuton!


 Beagle on valtavan ihmisystävällinen rotu. Tämän kiltimpää kaveria kuin Eevi, saa hakea. Ainoana miinuksena tulee mieleen pentuaika, sitä tuhojen määrää! Tytär opiskeli ja Eevi joutui olemaan päivisin yksin kotona ja siellä tapahtui!!!!! Ihmisten läsnäollessa ei tehnyt tietenkään minkäänlaisia tuhotöitä. Se on mennyttä se, nyt melkein jo naurattaa ne "remontit"!

 Kuvaaminen on jäänyt tosi vähiin, enkä oikein keksi kuvattavakaan. Innostuin hiihtämisestä, pitkästä aikaa, en ole ottanut kameraa mukaan, kun tämä on ollut lähinnä kunnonkohotusta.
Eiköhän kuvattava ala tästä lisääntyä ja se aurinkokin olisi kiva nähdä!
Mukavaa viikonloppua!