Kymmenen kuvaa kyystä

Otsikoin varmuuden vuoksi näin, ettei postauksen sisältö tule kenellekään ikävänä yllätyksenä.
Olen edelleen mahdottoman kiinnostunut näistä kyistä. Kuvauspaikkakaan ei tuota koskaan pettymystä, käärmeitä tapaa jopa aika viileinäkin päivinä.
Olin kuvaamassa tänään aamupäivällä kymmenen jälkeen, lämmintä oli noin +4° ja aika viileä tuuli puhalteli.

 Tämä kuva on otettu viime viikolla. Ihankuin käärme seurailisi mitä oikein puuhailen. Ja niinhän se varmasti tekeekin. Näyttää ihan ystävällismieliseltä tarkkailulta :)

 Tuossa kannonkupeella taisi olla aamulla tuulelta suojaisin paikka.  Kannon alla on ilmeisesti myös niitten talvipesä. Sinne ne ainakin välillä menevät. En tiedä tuleeko sama käärme kohta takaisin vai jokin "vaihtomies".

 Tämä on jatkoa edelliseen kuvaan. Edellisen kuvan käärme sujahti sopuisasti samaan mykkyrään muitten kanssa.
Laskin että tässä oli viisi yksilöä samaan aikaan. Auringon alkaessa lämmittää enemmin, kasa purkautui ja käärmeet lähtivät eri teilleen. Ensimmäisen kerran tänä keväänä näin, kun ne menivät kauemmaksi tästä kannosta, siihen lähelle paksujen mäntyjen rungon lämpöön.

 Muutaman metrin päässä toisista pötköttelivät nämä kaksi. Kaveruksilla on melkoinen kokoero.
 Epäilen että tämä suurempi olisi naarasyksilö. Naaraalla on lyhyt häntä ja alkamiskohta erottuu hyvin. Tässä se tuntomerkki täyttyisi.
Koiraan pitkä häntä puolestaan kapenee tasaisesti.

 Laskin tälle päivälle 11 eri yksilöä. Tämäkin oli aika vaikea havaita, vaikka oli ihan siinä lähellä saniaisen varjossa.

 Nahanvaihto lähenee.
Huomasin että tämän koiraan silmien päällä on jo tuollaista sinertävää kalvoa. Otin viime keväänä kuvia, joissa silmät näyttivät aivan sinisiltä, siinä juuri ennen nahan luontia.
Käärmehän ei muuten pysty sulkemaan silmiään,  ne elävät elämänsä alusta loppuun silmät avoinna.

Uskomattoman liukkaasti tämän kaatuneen puunrungon ylitys sujui. Vaikka tähän ei liittynytkään mitään häiriötekijää.

 Olen oppinut jo tunnistamaan muutamia yksilöitä. Värien perusteella ensinnä. Sitten nuo valkoiset suomut suun ympärillä ovat hiukan erilaisia. Tällä yksilöllä on puolestaan tuollaista ruskeaa väriä pään sivussa.

 Tämä viihtyy aina samassa paikassa, ihan takuuvarma löytö! Saattaa liikkua metrin pari leveyssuunnassa, mutta aina siinä polun varrella.

Tänään oli liikkunut sen metrin, kun tein välillä pienen lenkin.
Seuraavaksi toivoisin että pääsisin näkemään koiraitten kosiomenot, sen tanssin.

Vuokot ja niitten "vartija"

Sinivuokoissa alkaa olla jo muutamia auenneita kukkia, enimmäkseen ne odottelevat vielä  nuppuvaiheessa.
Yritin etsiä erivärisiä, koska olen nähnyt tuolla paikalla  ainakin viittä eri sävyä. Tuttuja sinisiä, kahta eri violetin sävyä,  sekä kahta erilaista, hyvin haaleaa sinistä, toinen lähes valkoinen. Ei löytynyt vielä kaikkia.

 Aamulla oli kova tuuli, tai oikeastaan koko päivän. Yritin olla vaikka mitenpäin tuulen suojana,  kukat ovat niin herkkiä tuulenvireelle, pienellekkin.

 Näissä on  kahta erilaista violettia sävyä, kuva ei vaan alimman kohdalla kerro ihan totuutta. Se oli huomattavasti toista herkempi sävy.

Jos kukilla olisi huumorintajua, niin tämä olisi varmasti sellainen hassuttelija. Lavastanut itselleen tuollaisen hienon kuvauspaikan.  Enpä puuttunut yhteenkään heinään, tuohan on täydellinen :)

Ensimmäinen kangasvuokko oli avautunut ja tuossa vieressä oleva rypäs avautuu aika pian.
Ne ovat tässä vaiheessa noin pieniä,   kasvaessaan kanervien ja puolukanvarsien seurassa.
Kukinnan edetessä siemenvaiheen suuntaan, pituutta voi olla jopa 30cm. Näin varmistuu lisääntyminen kun tuuli vie mennessään hahtuvaiset siemenet.

 

Ehdin kuvaamaan vasta klo.16.00 jälkeen, kangasvuokkopaikalla oli enää yksi uskollinen "vartija". Varmasti päivän tuulisuuskin vaikutti.
Eniten havaintoja on viime sunnuntailta, 11 eri yksilöä. Oikestaan kovin lämpimiä, käärmeille otollisia päiviä ole vielä  tänä keväänä ollutkaan.

Kevään ensimmäiset kyyt

Heräsin aurinkoiseen aamuun ja suunnittelin että lähden katsomaan näkyykö jo kyitä. Tuuli tuntui kuitenkin niin kylmältä, epäilin etteivät ne tarkene nousta koloistaan. Hylkäsin kuvausajatuksen ihan kokonaan.
Päivällä kuvaajakaverini soitteli ja kertoi että hän oli nähnyt ja kuvannut tänään käärmeitä. Lähdin niin innoissani ja nopeasti matkaan, että unohdin jopa laittaa kumisaappaat. Siellä kuvauspaikalla lenkkareissa ollessa vähän jännitti.

Paikka on kuusten reunustama lämmin ja loiva rinne, johon koiraskyyt hakeutuvat auringon lämpöön kypsyttelemään siittiöitään. Hyvinkin varhain, heti ensimmäisten pälvipaikkojen ilmestyttyä.  Jossain tuossa lähellä niiten talvipesän täytyy olla, koska käärmeitä on niin paljon.
Näin heti paikalle tullessani ensimmäisen ja hyvin lähellä olivat nämä kaksi muuta koirasta.

 Luulin että tässä kasassa olisi kolme, mutta ilmeisesti vain kaksi.
Nyt on tärkeää että antaa näille käärmeille rauhan, että ne saavat valmistautua suvun jatkamiseen. Ilokseni en pelästyttänyt ainuttakaan! Kaikkiaan näitä oli kuusi yksilöä.

 Tämä ilmeisesti havaitsi että olen paikalla, koska haisteli kielellään millaisia hajumolekyylejä ilmassa on. Ei kuitenkaan paennut.

 Käärmettä on kyllä tosi vaikea huomata, ellei se ole avoimella paikalla. Tänään ne olivat ihan selkeästi näkyvillä ja nauttimassa auringon lämmöstä. Tosin enhän tiedä kuinka paljon niitä oli tuolla heinien ja risujen kätköissä. Siksi kumisaappaat on melkeinpä pakollinen varuste.

 Tämä on myös hyvä paikka kuvata kangasvuokkoja. Yllätys tämäkin, että joku oli ehtinyt jo näinkin pitkälle nuppuvaiheeseen.
Enää en kuvaa kukkia tuolla maassa pötkötellen, kun paljastui että käärmeetkin viihtyvät samoissa kuvioissa.

Kangasvuokkoja ja käärmeitä

Otsikko kuullostaa vähän samantapaiselta, kuin Iisalmen nyrkkeily ja lasi.
Lupasin eräälle blogikaverilleni että varoitan kun laitan käärmekuvia :) Näitä on nyt tullut kuvattua, käärmeitä ja kangasvuokkoja. Ensimmäiset kukat avautuivat eilen, ihan muutama yksilö vasta. Jotenkin näyttäisi siltä, ainakin tässä vaiheessa, ettei sellaista kukkarunsautta tulisikaan kuin viime keväänä.

 Kuvauspaikalla, siinä kohtaa jossa ensimmäiset kukat yleensä avautuvat, oli pelkkä monttu. Taas joku joka ei ymmärrä, että ensinnäkin kukka on rauhoitettu. Toiseksi, kukan siirtäminen paikaltaan ei tule onnistumaan. Harmittaa tuollainen!

 Nämä kukat sekä käärmeet viihtyvät saman voimalinjan alla. Valoa ja lämpöä riittää puuttomalla kaistaleella molemmille lajeille.
Varmistelin tömistelemällä paikan jossa kuvaan, katsoin ympäristöä tarkasti ja kumarruin polvilleni maahan.  Kuvasin jonkin aikaa, kokeilin erilaisia säätöjä. Sitten nousin ja huomasin että tumma kyy oli niin nätisti kiepillä siinä metrin päässä. Se oli tullut siihen kuvaamisen aikana. Ja mikä yllättävintä, en edes hätkähtänyt. Minä, joka olen ennen juossut kiljuen karkuun :)

Nämä kaksi vaaleata yksilöä ovat naaraita melkoisella varmuudella. Pääosa tähän aikaan liikkuvista kyistä on koiraita, naaraat nousevat lämmitelemään lähempänä loppukuuta.
Tutustuin viime viikonloppuna tuolla kuvauspaikalla mukavaan nuoreen naiseen joka on  käärmeharrastaja. Viihdyimme tuolla käärmepaikalla eilen muutaman tunnin, kuljeskellen ja tarkkaillen näitten käärmeitten käyttäytymistä. Hän tunnistaa sieltä jo muutamia mm. värin ja koon perusteella. Eräällä kärmeellä on tuntomerkkinä luultavasti linnun nokkaisujälki silmän lähellä.

 Kohtahan nämä hajaantuvat kuka minnekkin ja sitten taas ihmettelen miksei kyitä näy. Ja se saattaa tarkkailla kulkemistani ihan tuossa polun pientareella. Näinhän on mennyt vuosikymmeniä, olemme kulkeneet  toistemme ohitse vähääkään häiritsemättä toisiamme!

Käärme kangasvuokkokasvuston vahtina

Käväisin katsomassa vieläkö kangasvuokkopaikalla on lunta. Kyllähän siellä oli jonkin verran, maa tuntui vielä kauttaaltaan kovalta, jäiseltä.
Nämä kaksi nuppua olivat pisimmällä kasvussaan,  lämpimässä paikassa katajan kupeessa. Vielä pitää malttaa odottaa.

  Nuput näyttävät kovin vaatimattomilta tässä vaiheessa. Suurin osa ikivihreistä lehdistäkin oli vielä ihan litteänä maata vasten, juuri lumen alta paljastuneena, suurin osa kasvustoista lumen alla.

Mutta nyt löytyi jotain yllättävää! Mieheni huomasi pienen männyn juurella auringosta nauttivan kyykäärmeen. Se oli siinä niin levollisesti kerälle käpertyneenä. En tuntenut mitään pelkoa enkä kammoa tätä kuvauksellista käärmettä kohtaan.
Koska kyyt eivät kuule, pääsin ihan lähelle, huolimatta lumen rahinasta. Tässä kohtaa oli pieni pälvipaikka, jossa lämpöä riitti sopivasti. Ensimmäinen kerta kun pääsin kuvaamaan elävää käärmettä.

 Tässä vaiheessa se nosti vähän päätään ja alkoi seurata mitä ympärillä tapahtuu. Muistin viimekeväisessä käärmeillassa kerrotun, että käärme ei häiriinny niinkään paljon jos sitä lähestyy kohtisuoraan, sivuttaisliikkeestä se häiriintyy. Kannattaa myös lähestyä vastatuuleen, käärme haistaa. Lisäksi saimme samaisessa illassa ohjeeksi varoetäisyyden. Kyy ulottuu iskemään kohteeseen, jonka etäisyys on puolet sen pituudesta.

Otin kuvia. Sitten halusin kokeilla mitä tapahtuu, jos sen päälle lankeaa varjo, niinpä siirryin auringon eteen. Käärme lähti välittömästi pois. Se tapahtui todella nopeasti, se suorastaan ampaisi pakoon.

 Tein tämän jälkeen pienen lenkin, oli pois ehkä noin viisi minuuttia ja kun palasin käärme oli taas samalla paikalla. Se oli vaan eri asennossa. Sanotaan että kyy tehostaa paistattelua levyttämällä, se levittää ruumiinsa litteäksi maata vasten, saadakseen kaiken hyödyn auringosta.

Tässä se oli levyttämässä. Palatakseni siihen minkä takia paikalle menin eli kangasvuokkojen takia. Tässä on oivallinen vahti kangasvuokolle, joitten lehtien päällä se lepäilee. Ei kenenkään taitaisi tehdä mieli mennä taittamaan mahdollisia kukkia :)

Kärmes

Se löytyi vihdoinkin tai olihan niitä kaksikin mutta toinen poistui paikalta vähin äänin, en edes nähnyt!
Ja tässä kävi niinkuin oletinkin että kun pääsee kuvaamaan ei pelota ollenkaan.
En joutunut tilanteeseen kuitenkaan sillätavalla että käärme olisi ollut yllättäen edessä vaan tiesin että tuolla kallion kielekkeellä on kuvattavaa.

Ja en tiedä sitäkään että peloittaisiko se sahalaitainen yht'äkkiä eteen ilmestyvä kyy edelleenkin, se joka näyttää perinteiseltä kyyltä! Olin kuitenkin ihan yllättynyt siitä miten käyttäydyin, ei minkäänlaita pelkoa eikä inhotusta, terve varovaisuus tietysti kuitenkin. Mie käärmekammoisista käärmekammoisin!
Tämä kyy oli erittäin rauhallinen, pysyi siinä lämpimällä kielekkeellä vaikka kuinka kauan, ei sihissyt eikä suhissut. Seurasi  vaan erittäin tarkasti jokaista liikettä.

 Tämä kuva oli itselle jollain tavalla tärkein. Ihan kuin käärme kertoisi että voinen kai jo mennä. Haluaisin olla täällä ihan kaikessa rauhassa omissa oloissani.
En ole koskaan tappanut kyytä enkä aio tietenkään edes tappaa. Ja toivon todella että moni muukin jättäisi sen tekemättä! Käärme puolustautuu puremalla vain vaaran uhatessa!

Olin koko viikonlopun perjantaista sunnuntaihin luontokuvauskurssilla. Metsän tarina-dokumentin luontokuvaaja Hannu Siitonen oli opettajana ja toinen kurssin opettajista oli Lauri Heino, luontokuvaaja myöskin.

Kurssi oli Hannu Siitosen kotimaisemissa Parikkalassa. Aamupala oli klo. 4.10 ja siitä se päivä alkoi, Siikalahden heräämistä uuteen päivään kuvaamalla.
Ihan mahtava kurssi, hyvähenkinen luontokuvauksesta innostunut porukka. Kuvia kertyi jonkin matkaa yli kolmetuhatta. Pari iltaa olen niitä tässä katsellut, en nyt ehkä laita kaikkia blogiin :)
Harjoittelin manuaaliasetuksia joten paljon tuli tietysti deletoitavaakin!
On tämä ihana harrastus!