Kevään ensimmäiset kyyt

Heräsin aurinkoiseen aamuun ja suunnittelin että lähden katsomaan näkyykö jo kyitä. Tuuli tuntui kuitenkin niin kylmältä, epäilin etteivät ne tarkene nousta koloistaan. Hylkäsin kuvausajatuksen ihan kokonaan.
Päivällä kuvaajakaverini soitteli ja kertoi että hän oli nähnyt ja kuvannut tänään käärmeitä. Lähdin niin innoissani ja nopeasti matkaan, että unohdin jopa laittaa kumisaappaat. Siellä kuvauspaikalla lenkkareissa ollessa vähän jännitti.

Paikka on kuusten reunustama lämmin ja loiva rinne, johon koiraskyyt hakeutuvat auringon lämpöön kypsyttelemään siittiöitään. Hyvinkin varhain, heti ensimmäisten pälvipaikkojen ilmestyttyä.  Jossain tuossa lähellä niiten talvipesän täytyy olla, koska käärmeitä on niin paljon.
Näin heti paikalle tullessani ensimmäisen ja hyvin lähellä olivat nämä kaksi muuta koirasta.

 Luulin että tässä kasassa olisi kolme, mutta ilmeisesti vain kaksi.
Nyt on tärkeää että antaa näille käärmeille rauhan, että ne saavat valmistautua suvun jatkamiseen. Ilokseni en pelästyttänyt ainuttakaan! Kaikkiaan näitä oli kuusi yksilöä.

 Tämä ilmeisesti havaitsi että olen paikalla, koska haisteli kielellään millaisia hajumolekyylejä ilmassa on. Ei kuitenkaan paennut.

 Käärmettä on kyllä tosi vaikea huomata, ellei se ole avoimella paikalla. Tänään ne olivat ihan selkeästi näkyvillä ja nauttimassa auringon lämmöstä. Tosin enhän tiedä kuinka paljon niitä oli tuolla heinien ja risujen kätköissä. Siksi kumisaappaat on melkeinpä pakollinen varuste.

 Tämä on myös hyvä paikka kuvata kangasvuokkoja. Yllätys tämäkin, että joku oli ehtinyt jo näinkin pitkälle nuppuvaiheeseen.
Enää en kuvaa kukkia tuolla maassa pötkötellen, kun paljastui että käärmeetkin viihtyvät samoissa kuvioissa.