Seurasin ja kuvasin tänään kiteily-harrastusta joka on vienyt mieheni mennessään.
Kuten kuvasta näkyy päivä oli mitä kaunein, aurinko paistoi ihan pilvettömältä taivaalta, tuulta n.3m sek. , sopivalta tuntuva sää tämän asian harrastamiseen. Kuten alta selviää, tuulta olisi voinut olla kyllä enemmänkin.
Ensimmäinen homma oli pumpata leijaan ilmaa ja suoristaa narut. Näyttää onnistuvan hyvin helposti siihen tarkoitetulla välineellä. Sitten leija jäi vähäksi aikaa odottamaan seuraavaa vaihetta.
Monen monta touhua oli välissä ennenkuin tähän on päästy, kaikenlaiset narut solmittu, liivit puettu ja kiinnitetty kaikki helat ja solmut solmittu, monot, sukset, eiköhän se vienyt kaikkineen lähes puolisen tuntia ennenkuin leija pääsi nousemaan taivaalle.
Tuuli tulikin puuskittain, suunta vaihteli ja laantui välillä ihan kokonaan. Tarkoituksenamme oli myös videoida mutta jätimme sen tällä kertaa. Ehkä joku toinen kerta se opetusvideo ihan omaksi iloksi!
Puuskat heittelivät leijaa sinne tänne ja lopulta aina jään pintaan. Sitten taas odoteltiin ja toivottiin. Kova tuulihan voi puolestaan nostaa koko ukkelin ilmaan ja sitähän toki joskus toivotaankin ja siihen pyritään, mutta tuskin tällainen "sunnuntaiharrastaja" sellaista tuulta niin hirveästi toivoo :)
Saaren takaa viiletti toinenkin samanhenkinen, tässä vaiheessa taas tuulta riitti. Mitenkähän kaukaa tämäkin kaveri tuli, jos tuuli tyyntyy, onkohan pitkäkin kotimatka!
Perhonenhan tästä tuli mieleen :)
Pari-kolme tuntia siellä viihdyimme, huolimatta siitä että tuuli oli päättänyt asettaa haastetta!
Ei muuta kun kimpsut taas kasaan. Aikamoisen pieneen reppuun tuo kakstoista neliöinen leija menee.
Ja tähän kiedottavat narut ovat 22 metrisiä. Siitäpä syystä tuo kuvaus on vähän hankalaa kun pitäisi saada samaan kuvaan sekä leija että perässä matkustaja :)
Näytttihän tuo olevan hauskaa enkä epäile pätkääkään, mutta silti, ei sytytä! Jalathan siinä joutuvat koville kun joutuu jännittämään jalkoja ja vielä pitämään laskettelumonoja!
Mutta lopuksi, aika saasteeton harrastus!
