Kosken rannalla

 Viikonlopun vietosta tullessa ajelimme kosken ohitse jossa on tavattu koskikaroja, ei näkynyt ainuttakaan lintua vain muutama kaunis jääkukka.

Jatkoimme matkaa. Siinä lähellä on toinenkin koski, noin kilometrin päässä edellisestä. Tässä koskessa on mylly. Kurkistelin ajosillalta sinne myllyn puolelle ja yllätys olikin melkoinen! Siinä ihan sillan vieressä jäälautalla oli tämä koskikara ehkä noin viiden metrin päässä.  Luulen että se hypähti siihen suurinpiirtein samalla hetkellä kun huomasin. Ilmeisesti oli kalastanut siinä joen pohjassa.

Varsin kauniin kalastus- ja ruokailuympäristön lintu on osannutkin valita.

Se katseli siinä hetken tarkkaavaisena ympärilleen. Tilanne tuli niin nopeasti ja yllättäen etten juuri ehtinyt muuta kun toivoa että nämä muutama kuva mitä ehdin ottaa onnistuisivat.

Miten kaunista pakkanen ja vesi saavatkaan aikaan.

Suomen lintuoppaassa sanotaan koskikarasta mm. näin: "Pulahtaa hetkeksi pinnan alle, ui kuin myyrä ja puikahtaa takaisin tähytystyspaikalleen. Sukeltaa siipiään lyöden ja kävelee pohjassa kyyristyen vastavirtaan."

Koski virtasi melko vuolaana.  Sää näytti jotenkin niin keväiseltä sekä tuntui mutta ei vielä tuoksunut.

Lintu lähti yhtä nopeasti pois kuin oli tullutkin. Kävin muuttamaan hiukan kameran säätöjä, sillä välin se katosi näkökentästä ja ihan yht' äkkiä. Enkä nähnyt sitä enää vaikka siinä jonkin aikaa siinä partioinkin.