Hei! Sinäkö se olitkin, voinkin jatkaa sitten ihan rauhassa keskeytyneitä uniani :)
keskiviikko 30. syyskuuta 2015
Kettukeskiviikko 13.
Hei! Sinäkö se olitkin, voinkin jatkaa sitten ihan rauhassa keskeytyneitä uniani :)
maanantai 28. syyskuuta 2015
Sinisiipinen
Kuvaajatuttavani pyysi viime viikolla seurakseen etsimään sinisiipisirkkaa ( Sphingonotus caerulans )
Tästä kyseisestä sirkasta on juttu uusimmassa Suomen Luonto-lehdessä. Poimin kyseisestä artikkelista osittain tätä asiatietoa.
Se on harvinainen laji Suomessa, 2010 luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Aiemmin esiintyi vain Hankoniemellä ja Tammisaaressa, nyt on levinnyt laajalti Kaakkois-Suomen soranottoalueille.
Pitkään katselimme ja ihmettelimme siinä sorakuopalla. Yht'äkkiä huomasimme nämä kolme yksilöä samalla kivellä.
Ehdimme melkovarmasti ihan viimetipassa, lentoaika joka on alkanut jo heinäkuun puolivälissä, päättyy syyskuun loppuun ja tuo kuvauspäivä taisi olla viimeinen tämän kesän yli +15° aurinkoinen päivä.
Koiras on kooltaan 1,5-2cm ja naaras vähän kookkaampi, lähes 3cm pituinen.
Omaa erittäin hyvän suojavärin, tuntuu melkein siltä, että osaa vielä valita ympäristönsä värisävyjensä mukaan.
Toivoimme tietysti lentokuvaa, jolloin kauniit siniset siivet olisivat näkyneet, mutta ei. Näimme monta lentotapahtumaa, jopa melko pitkiäkin liitoja. Kuvaaja ei vaan siinä tilanteessa ehtinyt mukaan. Yhden ainoan kerran ehdin nähdä hyvin siipien kauniin sävyn ja muutaman kerran kuulin koiraan hiljaisen sirinän.
Tämä kuva tuli bonuksena, olimme jo siinä poislähtöä tekemässä, kun huomasimme tämän parittelevan pariskunnan. Naaras kuljetti perässään tätä huomattavasti pienempää koirasta, ihan minne tahtoi!
Hienoa että suku jatkuu!
Tämän sirkan näkeminen oli kesän toiveissa! Ensikesälle jää vielä haaveeksi niitten kauniitten siipien kuvaaminen.
Tästä kyseisestä sirkasta on juttu uusimmassa Suomen Luonto-lehdessä. Poimin kyseisestä artikkelista osittain tätä asiatietoa.
Se on harvinainen laji Suomessa, 2010 luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Aiemmin esiintyi vain Hankoniemellä ja Tammisaaressa, nyt on levinnyt laajalti Kaakkois-Suomen soranottoalueille.
Pitkään katselimme ja ihmettelimme siinä sorakuopalla. Yht'äkkiä huomasimme nämä kolme yksilöä samalla kivellä.
Ehdimme melkovarmasti ihan viimetipassa, lentoaika joka on alkanut jo heinäkuun puolivälissä, päättyy syyskuun loppuun ja tuo kuvauspäivä taisi olla viimeinen tämän kesän yli +15° aurinkoinen päivä.
Koiras on kooltaan 1,5-2cm ja naaras vähän kookkaampi, lähes 3cm pituinen.
Omaa erittäin hyvän suojavärin, tuntuu melkein siltä, että osaa vielä valita ympäristönsä värisävyjensä mukaan.
Toivoimme tietysti lentokuvaa, jolloin kauniit siniset siivet olisivat näkyneet, mutta ei. Näimme monta lentotapahtumaa, jopa melko pitkiäkin liitoja. Kuvaaja ei vaan siinä tilanteessa ehtinyt mukaan. Yhden ainoan kerran ehdin nähdä hyvin siipien kauniin sävyn ja muutaman kerran kuulin koiraan hiljaisen sirinän.
Tämä kuva tuli bonuksena, olimme jo siinä poislähtöä tekemässä, kun huomasimme tämän parittelevan pariskunnan. Naaras kuljetti perässään tätä huomattavasti pienempää koirasta, ihan minne tahtoi!
Hienoa että suku jatkuu!
Tämän sirkan näkeminen oli kesän toiveissa! Ensikesälle jää vielä haaveeksi niitten kauniitten siipien kuvaaminen.
sunnuntai 27. syyskuuta 2015
Patsaita
Käväisin pienellä reissulla, matkan varrella oli mielenkiintoinen Parikkalan patsaspuisto, josta olen jo aiemminkin pari kertaa kertonut ja sieltä kuvia postaillut.
Puisto patsaineen on ITE-taiteilija Veijo Rönkkösen luoma, vuosina 1960-2010 Hän menehtyi sairaskohtaukseen maaliskuussa 2010.
Puistossa on n.500 erilaista patsasta, joista joogaavia hahmoja 256, lisäksi satoja erilaisia eri ajankohtaan kukkivia kasveja.
Paperityömiehenä elantonsa ansainnut Rönkkönen sai tunnustuksena työstään Suomi-palkinnon syksyllä 2007 Tunnustusta/arvostusta hän on saanut varsinaisesti vasta kuolemansa jälkeen.
Puistossa käy vuosittain tuhansia matkailijoita. Se on aina avoinna, sinne on vapaa pääsy. Porteilla on vapaaehtoisen maksun mahdollisuus.
Amerikkalainen matkailulehti Conde' Nast Traveler julkaisi viime syksynä listaa maailman kammottavimmista kohteista, jonne tämä patsaspuistokin pääsi.
En kyllä koe tätä yhtään kammottavana, vaan mahdottoman mielenkiintoisena, joskin hyvin erikoisena.
Puisto on varmastikin nyt hyvissä käsissä ja tulevaisuus turvattu. Netistä löytyy paljon tietoa jos alkaa kiinnostaa, ihan hakusanalla Parikkalan patsaspuisto.
Sillä on oma jäsenmaksullinen kannatusyhdistys. FB-ryhmässä: Pelastakaa Parikkalan Patsaspuisto, on 1300 seuraajaa.
.
Otin nämä kuvat viime vuonna joululahjaksi saamallani SONY:n Cyber-shot DSC-RX100 -kameralla.
Hurjan vähän olen tällä kuvannut, kun järkkäri kulkee lähes aina mukana. Nyt päätin ottaa vain tämän mukaan ja yllätyin ihan valtavasti. Nyt meillä alkaa sitten kuherruskuukausi, aion opetella tämän kameran tavat ja mahdollisuudet.
Päivä oli pilvinen ja sumuinen tuona kuvausaamuna. Kuvia en ole käsitellyt rajaamista lukuunottamatta juuri ollenkaan.
Puisto patsaineen on ITE-taiteilija Veijo Rönkkösen luoma, vuosina 1960-2010 Hän menehtyi sairaskohtaukseen maaliskuussa 2010.
Puistossa on n.500 erilaista patsasta, joista joogaavia hahmoja 256, lisäksi satoja erilaisia eri ajankohtaan kukkivia kasveja.
Paperityömiehenä elantonsa ansainnut Rönkkönen sai tunnustuksena työstään Suomi-palkinnon syksyllä 2007 Tunnustusta/arvostusta hän on saanut varsinaisesti vasta kuolemansa jälkeen.
Puistossa käy vuosittain tuhansia matkailijoita. Se on aina avoinna, sinne on vapaa pääsy. Porteilla on vapaaehtoisen maksun mahdollisuus.
Amerikkalainen matkailulehti Conde' Nast Traveler julkaisi viime syksynä listaa maailman kammottavimmista kohteista, jonne tämä patsaspuistokin pääsi.
En kyllä koe tätä yhtään kammottavana, vaan mahdottoman mielenkiintoisena, joskin hyvin erikoisena.
Puisto on varmastikin nyt hyvissä käsissä ja tulevaisuus turvattu. Netistä löytyy paljon tietoa jos alkaa kiinnostaa, ihan hakusanalla Parikkalan patsaspuisto.
Sillä on oma jäsenmaksullinen kannatusyhdistys. FB-ryhmässä: Pelastakaa Parikkalan Patsaspuisto, on 1300 seuraajaa.
Otin nämä kuvat viime vuonna joululahjaksi saamallani SONY:n Cyber-shot DSC-RX100 -kameralla.
Hurjan vähän olen tällä kuvannut, kun järkkäri kulkee lähes aina mukana. Nyt päätin ottaa vain tämän mukaan ja yllätyin ihan valtavasti. Nyt meillä alkaa sitten kuherruskuukausi, aion opetella tämän kameran tavat ja mahdollisuudet.
Päivä oli pilvinen ja sumuinen tuona kuvausaamuna. Kuvia en ole käsitellyt rajaamista lukuunottamatta juuri ollenkaan.
perjantai 25. syyskuuta 2015
Paluumuuttaja
Ilahduin eilen siitä että pähkinänakkeli ( Sitta europaea ) on palannut.
Lintua tavataan Baltian ja Skandinavian tammimetsissä, saapuu Suomeen syyskuun puolivälin ja marraskuun puolivälin paikkeilla. Lähtee paluumuutolle maalis- ja huhtikuun puolivälin maissa.
Joitan pareja pesii Etelä-Suomen lehdoissa ja puistoissa.
Lintu ei ole mitenkään erikoisen arka, päästää aika lähelle kuvaamaan häiriintymättä. Käyttäytyy aika lailla samalla tavalla kuin puukiipijä.
Lämpimästi tervetuloa, uudet lukijat Ariel ja Maija Myrskyluoto, toivon että viihdytte :)
EDIT: Tuolla kommenteissa on hyvä huomio Töyhtötintin/Anun postaamana. Hän kertoi, ettei tämä lintu ole varsinaisesti paluumuuttaja, vaan vaeltaja. Kiitos Anu asian selventämisestä!
Lintua tavataan Baltian ja Skandinavian tammimetsissä, saapuu Suomeen syyskuun puolivälin ja marraskuun puolivälin paikkeilla. Lähtee paluumuutolle maalis- ja huhtikuun puolivälin maissa.
Joitan pareja pesii Etelä-Suomen lehdoissa ja puistoissa.
Lintu ei ole mitenkään erikoisen arka, päästää aika lähelle kuvaamaan häiriintymättä. Käyttäytyy aika lailla samalla tavalla kuin puukiipijä.
Lämpimästi tervetuloa, uudet lukijat Ariel ja Maija Myrskyluoto, toivon että viihdytte :)
EDIT: Tuolla kommenteissa on hyvä huomio Töyhtötintin/Anun postaamana. Hän kertoi, ettei tämä lintu ole varsinaisesti paluumuuttaja, vaan vaeltaja. Kiitos Anu asian selventämisestä!
keskiviikko 23. syyskuuta 2015
Kettukeskiviikko 12.
Tähän tilanteeseen en päässyt kovinkaan lähelle. Kettu oli löytänyt myyrän ja toi sen tähän junaradalle. Myyräksi päättelin tuon hännän pituuden perusteella.
Se päättikin hetken päästä lähteä pois, kun olimme tuon oikella näkyvän harakan kanssa siinä kärkkymässä. Täytyy sanoa että harakka häiriökäyttäytyi huomattavasti enemmän kuin kuvaaja.
Kettu näytti huvittavalta tuossa katsellessaan, myyrän häntä suupielestään roikkuen.
maanantai 21. syyskuuta 2015
Variksen löytö
Varis löysi jotain tosi mielenkiintoista!
Ihmissilmin katsottuna, ei niin kovin mielenkiintoista, taisi olla jonkinlaisen hedelmän kivi.
Kuinka monta kertaa ja kuinka moneen paikkaan se yrittikään tätä aarretta piilottaa. Välillä taisi olla liian kovaa maata, välillä liian näkyvä paikka. Harakat liian lähellä, oliko kuvaajakin?
Se siirteli löytöään monenlaisiin asentoihin, käänteli kätevästi nokallaan. Mikään paikka ei tuntunut kelpaavan, niin suuresta aarteesta oli kysymys.
Naputti kuuluvasti nokallaan, suorastaan takoi. Jossain vaiheessa tuli mieleeni, yrittikö se kuitenkin rikkoa tätä kiveä, eikä suinkaan piilottaa.
Se seisoi töyräällä josta oli pudotus vesirajaan. Luulen että se otti tässä vaiheessa kiven suuhunsa, mietti hetken ja lensi veden äärelle. Tai vaihtoehtoisesti kivi tippui ja vieri rantaan ja harakka perässä, muttei suinkaan tippunut.
Tässä voi taas miettiä peseekö se tätä löydettyä aarrettaan, vai mitä touhuaa! Käänteli vielä nokallaan muutamia oikeita pikkukiviä ja kohta lensi pois!
Seuratkaahan noita variksia, ovat aika mielenkiintoisia vaakkujia!
Ihmissilmin katsottuna, ei niin kovin mielenkiintoista, taisi olla jonkinlaisen hedelmän kivi.
Kuinka monta kertaa ja kuinka moneen paikkaan se yrittikään tätä aarretta piilottaa. Välillä taisi olla liian kovaa maata, välillä liian näkyvä paikka. Harakat liian lähellä, oliko kuvaajakin?
Se siirteli löytöään monenlaisiin asentoihin, käänteli kätevästi nokallaan. Mikään paikka ei tuntunut kelpaavan, niin suuresta aarteesta oli kysymys.
Naputti kuuluvasti nokallaan, suorastaan takoi. Jossain vaiheessa tuli mieleeni, yrittikö se kuitenkin rikkoa tätä kiveä, eikä suinkaan piilottaa.
Se seisoi töyräällä josta oli pudotus vesirajaan. Luulen että se otti tässä vaiheessa kiven suuhunsa, mietti hetken ja lensi veden äärelle. Tai vaihtoehtoisesti kivi tippui ja vieri rantaan ja harakka perässä, muttei suinkaan tippunut.
Tässä voi taas miettiä peseekö se tätä löydettyä aarrettaan, vai mitä touhuaa! Käänteli vielä nokallaan muutamia oikeita pikkukiviä ja kohta lensi pois!
Seuratkaahan noita variksia, ovat aika mielenkiintoisia vaakkujia!
sunnuntai 20. syyskuuta 2015
lauantai 19. syyskuuta 2015
perjantai 18. syyskuuta 2015
keskiviikko 16. syyskuuta 2015
Kettukeskiviikko 11.
Kävin eilen ottamassa nämä kuvat. Odottelin tunnin ja vähän toista, ennenkuin ensimmäinen kettu tuli pesäkolon suunnalta ja kiirehti tuonne linnoituksen valleille, kai myyräjahtiin.
Toinen lepäili nurmikolla, suostuen kuvattavaksi. Rapsutteli siinä hetken itseään ja lähti kohta rauhallisesti ylittämään katua, vähääkään välittämättä liikenteestä, autoilijat väistivät! Osa ratin takana olevista näytti aika hämmästyneiltä siinä jarruttaessaan.
Tämä saattaa olla jopa se suosikkikettuni näistä yhdeksästä.
Ihmisvauvoistahan löytyy ihan tunnistettavia piirteitä, välillähän niitä etsitään tunnettujen vaikuttajien vauvakuvista. "Kenenkähän määrätietoinen suu tässä on mutrullaan tms." Ketuista taitaa olla vaikeampi sanoa.
Tämä alla oleva kuva/kuvasarja on eräs tärkeimpiä kesäkuvia, ellei sitten tärkein!
Olenkin kertonut tästä pikkuisesta ketunpojasta jo tuolla aiemmin, mutta mikäpä estää kertomasta uudelleen :)
Istuin kuvauspaikalla maassa, silloin ympärillä oli useampi ketunpoikanen. Tämä asia tapahtui vain kerran. Tämä pikkuinen hiipi yhä lähemmäksi pikkuhiljaa tassuillaan auttaen. Se pysähtyi noin 70cm päähän, katseli hetken juuri näin silmiin ja kävi siihen nukkumaan. Eikä mukanani ollut ruoan murentakaan, niinkuin ei yleensäkään. Tarkoitan, etten houkutellut ruoalla.
Vaikkuttava hetki, uskokaa vaan!
Toinen lepäili nurmikolla, suostuen kuvattavaksi. Rapsutteli siinä hetken itseään ja lähti kohta rauhallisesti ylittämään katua, vähääkään välittämättä liikenteestä, autoilijat väistivät! Osa ratin takana olevista näytti aika hämmästyneiltä siinä jarruttaessaan.
Tämä saattaa olla jopa se suosikkikettuni näistä yhdeksästä.
Ihmisvauvoistahan löytyy ihan tunnistettavia piirteitä, välillähän niitä etsitään tunnettujen vaikuttajien vauvakuvista. "Kenenkähän määrätietoinen suu tässä on mutrullaan tms." Ketuista taitaa olla vaikeampi sanoa.
Tämä alla oleva kuva/kuvasarja on eräs tärkeimpiä kesäkuvia, ellei sitten tärkein!
Olenkin kertonut tästä pikkuisesta ketunpojasta jo tuolla aiemmin, mutta mikäpä estää kertomasta uudelleen :)
Istuin kuvauspaikalla maassa, silloin ympärillä oli useampi ketunpoikanen. Tämä asia tapahtui vain kerran. Tämä pikkuinen hiipi yhä lähemmäksi pikkuhiljaa tassuillaan auttaen. Se pysähtyi noin 70cm päähän, katseli hetken juuri näin silmiin ja kävi siihen nukkumaan. Eikä mukanani ollut ruoan murentakaan, niinkuin ei yleensäkään. Tarkoitan, etten houkutellut ruoalla.
Vaikkuttava hetki, uskokaa vaan!
tiistai 15. syyskuuta 2015
Puolukanvarpu joka halusi olla ruusun kaltainen
Eilisellä kuvausreissulla söin varmasti litran puolukoita. Niihin tuli ihan käsittämätön himo, ahmin melkein kaksin käsin :) Olen kyllä tehnyt niin aiemminkin menneinä syksyinä, ettei tämä ahmintakohtaus mitään uutta ollut.
Tämä varpu ei ollutkaan kehittänyt kauniita, punaisia, aromikkaita marjoja, vaan oli ilmeisesti haaveillut koko kevään kasvattavansa pieniä ruusunkaltaisia sykeröitä. Kieltämättä onnistui varmasti yli odotuksiensa.
Jos tämä on jokin kasvitauti, niin eihän tästä tarvitsisi välttämättä parantua :)
Mutta jos se olisi leviävää sorttia, niin siinä tapauksessa kyllä, toivoo puolukoista pitävä.
EDIT. Löysin vähän tietoa, kyseessä on Puolukanpöhö (Exobasidium vaccinii) kuuluu piensieniin jotka loisivat kasvien pinnoilla, hedelmissä, kukissa ja juurissa.
Kettukeskiviikko tulee huomenna vähän myöhemmin illalla :)
maanantai 14. syyskuuta 2015
sunnuntai 13. syyskuuta 2015
Nimihän se on tämäkin
Nämä toukat ovat kovasti alkaneet viehättää.
Luulin tätä kaveria perhosen toukaksi, mutta selvisikin että kyseessä on ukkonuijapistiäinen.
Lajin sanotaan olevan yleinen mutta aikuista näkee harvoin.
Pistiäisillä on 6-8 paria käsnäjalkoja ( luin muuten ensin että känsäjalkoja :)) kun perhosen toukilla niitä on viisi paria, sekä kynnellisiä jalkoja.
Toukka oli noin 4 cm pitkä, tai vähän ylikin. Hauska seurattava, esitti mm. tankotanssin.
Luulin tätä kaveria perhosen toukaksi, mutta selvisikin että kyseessä on ukkonuijapistiäinen.
Lajin sanotaan olevan yleinen mutta aikuista näkee harvoin.
Pistiäisillä on 6-8 paria käsnäjalkoja ( luin muuten ensin että känsäjalkoja :)) kun perhosen toukilla niitä on viisi paria, sekä kynnellisiä jalkoja.
Toukka oli noin 4 cm pitkä, tai vähän ylikin. Hauska seurattava, esitti mm. tankotanssin.
keskiviikko 9. syyskuuta 2015
torstai 3. syyskuuta 2015
Kesäkavereita
Olemme raataneet mökillä koko kesän. Se ei ole koskaan ollut tälläinen työleiri kuin nyt menneenä kesänä. Kakkosnelosta ja -vitosta ja terassilautoja on kulutettu eräskin metri. Tänään teimme viimeisen terassin, yhdet puuportaat puuttuvat vielä, sitten on valmista. Huh!
Paitsi, sen jälkeen on puutarhaihmisen vuoro. Ja se istuu tässä naputtelemassa tekstiä kahdella etusormella.
Mökkimaasto on kallioista, jyrkkää ja sen takia vaikeakulkuista. Yllä oleva kuva on vanhoja rakennelmia, mutta siitä voi päätellä maaston haasteellisuuden. Paikka on kyllä upea!
Olemme helpottaneet kulkemista tänä kesänä erilaisilla puupoluilla ja terasseilla. Uusi tynnyrisauna on istutettu paikoilleen ja sen ympärille rakennettu terassit ja puupolku rantaan. Jos joku sellaisen hankintaa miettii, niin voin sanoa että antaa mahtavat löylyt!
Kuvaaminen on jäänyt kovin vähiin. Mutta näitä ohikulkeneita, laiturilla piipahtaneita kavereita sentään ehdin kuvaamaan.
Isokoskelo toi poikueensa laiturille lepäämään.
Sukivat pitkän aikaa itseään, levähtivät hetken ja jatkoivat kohta matkaansa. Ja mökkiläinen käveli sen jälkeen juuriharja kädessään laiturille.
Sorsaemo toi poikueensa laiturille lepäämään.
Sukivat pitkän aikaa itseään, levähtivät hetken ja nousivat rantatöyräälle mustikoita syömään ja jatkoivat kohta matkaansa. Ja mökkiläinen käveli sen jälkeen juuriharja kädessään laiturille ja huomasi etteivät sorsalinnut olleet suinkaan ensimmäistä kertaa mustikassa.
Kello kuuden maissa aamulla, istuin laiturilla odottamassa ihmettä :) Joutsenpariskunta toi poikasensa, sen ainoan, näytille. Uivat aivan ääneti, rantaviivaa hivotellen. Olivat matkalla läheiselle lammelle.
Tästä tapaamisesta olin erityisen iloinen. Olen nähnyt joutsenia mökkimaisemissa useampana vuotena, varhain keväällä sekä myöhään syksyisin, mutta ensimmäistä kertaa näin että pesintä on onnistunut.
Paitsi, sen jälkeen on puutarhaihmisen vuoro. Ja se istuu tässä naputtelemassa tekstiä kahdella etusormella.
Mökkimaasto on kallioista, jyrkkää ja sen takia vaikeakulkuista. Yllä oleva kuva on vanhoja rakennelmia, mutta siitä voi päätellä maaston haasteellisuuden. Paikka on kyllä upea!
Olemme helpottaneet kulkemista tänä kesänä erilaisilla puupoluilla ja terasseilla. Uusi tynnyrisauna on istutettu paikoilleen ja sen ympärille rakennettu terassit ja puupolku rantaan. Jos joku sellaisen hankintaa miettii, niin voin sanoa että antaa mahtavat löylyt!
Kuvaaminen on jäänyt kovin vähiin. Mutta näitä ohikulkeneita, laiturilla piipahtaneita kavereita sentään ehdin kuvaamaan.
Isokoskelo toi poikueensa laiturille lepäämään.
Sukivat pitkän aikaa itseään, levähtivät hetken ja jatkoivat kohta matkaansa. Ja mökkiläinen käveli sen jälkeen juuriharja kädessään laiturille.
Sorsaemo toi poikueensa laiturille lepäämään.
Sukivat pitkän aikaa itseään, levähtivät hetken ja nousivat rantatöyräälle mustikoita syömään ja jatkoivat kohta matkaansa. Ja mökkiläinen käveli sen jälkeen juuriharja kädessään laiturille ja huomasi etteivät sorsalinnut olleet suinkaan ensimmäistä kertaa mustikassa.
Kello kuuden maissa aamulla, istuin laiturilla odottamassa ihmettä :) Joutsenpariskunta toi poikasensa, sen ainoan, näytille. Uivat aivan ääneti, rantaviivaa hivotellen. Olivat matkalla läheiselle lammelle.
Tästä tapaamisesta olin erityisen iloinen. Olen nähnyt joutsenia mökkimaisemissa useampana vuotena, varhain keväällä sekä myöhään syksyisin, mutta ensimmäistä kertaa näin että pesintä on onnistunut.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)