tiistai 15. syyskuuta 2015
Puolukanvarpu joka halusi olla ruusun kaltainen
Eilisellä kuvausreissulla söin varmasti litran puolukoita. Niihin tuli ihan käsittämätön himo, ahmin melkein kaksin käsin :) Olen kyllä tehnyt niin aiemminkin menneinä syksyinä, ettei tämä ahmintakohtaus mitään uutta ollut.
Tämä varpu ei ollutkaan kehittänyt kauniita, punaisia, aromikkaita marjoja, vaan oli ilmeisesti haaveillut koko kevään kasvattavansa pieniä ruusunkaltaisia sykeröitä. Kieltämättä onnistui varmasti yli odotuksiensa.
Jos tämä on jokin kasvitauti, niin eihän tästä tarvitsisi välttämättä parantua :)
Mutta jos se olisi leviävää sorttia, niin siinä tapauksessa kyllä, toivoo puolukoista pitävä.
EDIT. Löysin vähän tietoa, kyseessä on Puolukanpöhö (Exobasidium vaccinii) kuuluu piensieniin jotka loisivat kasvien pinnoilla, hedelmissä, kukissa ja juurissa.
Kettukeskiviikko tulee huomenna vähän myöhemmin illalla :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voi kauneuden kauneutta!!! Minulla rupesi vienosti soimaan japanilainen musiikki mielessä ihastellessani kuviasi.
VastaaPoistaPuolukkaruusu :).
Puolukkaruusu, siinäoä olisi ollut hyvä otsikko!
PoistaKiitos Mirjam-Matilda!
Kuin huurteiset pikkuruusut :)
VastaaPoistaSuloiset kuvat!
Merkillistä tämä huurteisuuden vaikutelma!
PoistaKiitos Sirpa!
Erikoisen kaunis.
VastaaPoistaKiitos marliska!
PoistaTosi kauniita pikkuisia ruususia. Ei nämä ihanuudet taida vielä puolukkasatoa vähentää.
VastaaPoistaMuuten, mistähän johtunee ettei täälläpäin puolukat ole vieläkään täysin kypsiä vaikka on lämmintäkin ollut.
Ei varmasti, en nähnyt kuin tämän yhden varvun!
PoistaTämä paikka jossa "ahmin" oli sähkölinjalla, joten valoa on riittänyt. En osaa sanoa muuten puolukkasadosta täällä tarkemmin.
Kiitos Minttuli!
Aivan kuin sadusta, puolukka halusi olla ruusu :) Kauniita ovat.
VastaaPoistaMiten joku voi syödä puolukoita tuollaisen määrän, huh. Minä en happamia marjoja saa syötyä muutamaa enempää, ja nekin jo närästäisi. Mutta sait kyllä vitamiineja.
Tykkään enemmin happamesta kuin makeasta. Parhaiten ne maistuvat juuri näin.
PoistaKotiin kävellessä oli kyllä hiukka paha olla, liikaa happamuutta.
Mutta teen saman toistekkin :D
Kiitos Rantakasvi!
Puolukkapöhö?? Luulin että pöhön saa vain eläimet =D. Kauniin värinen joka tapauksessa. Ja oi, odotan niin Kettu keskivikkoa!!!
VastaaPoistaNiin tuolla sanottiin, kukaan ei välty pöhöltä :)
PoistaKiitos Katinka!
Ok, hän siis halusi olla ruusu, mutta nimi onkin pöhö :)
VastaaPoistaOnpas täällä taas mahtavia kuvia ja tarinoita. Heimonaamio on oiva, ketuista nyt puhumattakaan ;)
Ei kerrota sitä puolukan varvulle, saakoon pitää unelmansa täydellisenä :)
PoistaKiitos Pirjo!
Vau, miten upet kuvat taas täällä!
VastaaPoistaJa katsoin edelliset kuvasikin, niin meinasin pyllylleni lentää...iiik, niin ihku ihanata kuvat, matosestakin!
Olet kyllä kuvamaisteri sieltä parhaasta päästä!
Kyllä tuo luonto osaa olla ihmeellinen ja aina yllättää!
PoistaNautin niin paljon kuvaamisesta, vaikkakin tänä kesänä on ollut aikaa liian vähän!
Kiitos Harakka!
Johan osaa olla loinen kauneutta aiheuttava! :D
VastaaPoistaKauneusloinen :)
PoistaKiitos Marika!
Ei niin paha tauti kun tuottaa tuollaista kauneutta. Hienot makrot.
VastaaPoistaEikä ilmeisesti kovin pahasti leviäkkään, kun näin vain tämän yhden varvun ruusuistuneena :)
PoistaKiitos seita!
Kylläpäs mokoma tauti saakin kaunista jälkeä aikaiseksi.
VastaaPoistaJospa tuo varpu voitti päivän kauneusarvonnassa :)
PoistaKiitos Pirkkoinkeri!
Kauniita...
VastaaPoistaAnu
Kiitos Anu!
PoistaKiva, että puolukka sai mitä halusi ;)
VastaaPoistaJoskus toivomukset kuullaan :)
PoistaKiitos Kirlah!
Katselin puolukanvarpuja päivällä, niin löytyihän noita täältäkin. Enpähän olisi kiinnittänyt mitään huomiota, ellet olisi toiminut herättäjänä :)
VastaaPoistaVälillä sitä pitää kulkea ihan nenä maassa :) Olin kyllä nähnyt näitä aiemminkin, mutten ihan näin syheröisiä ja tuona päivänä mukana oli vain makroputki.
PoistaKiitos Pirkkoinkeri!
Ruusuksi luulin blogiluettelo kuvaa katsoessa.
VastaaPoistaKaunista "sairastamista", kaikkea sitä on, mitä en ole ennen nähnyt. :-)
Makrokuvaus taitaa olla intohimoni ja olen kyllä oppinut sen kautta niin monta asiaa!
PoistaKiitos Liplatus!
Taas tuli todistettua, että sulla on jokin erityisnäkö tai vastaava, kun huomaat kaiken kauniin luonnossa. Puhumattakkaan tuosta kuvaustaidosta. Upeat kuvat.
VastaaPoistaOlen aina ajatellut että miulle on jäänyt ripaus lapsen uteliaisuutta :)
PoistaKiitos Tuula!
Kiitos Kirsti!
VastaaPoistaOnpa kaunis pöhöstä huolimatta!
VastaaPoista