Vanha harrastus, uusi innostus.

Innostuin pitkästä aikaa paperikukista, joskushan ne olivat kovasti muotia. Onneksi en ollut hävittänyt paperinaruvalikoimaa. Mahdottoman kivaa näitä oli tehdä.

Entisiä valmiita kukkia löytyi pari kookasta laatikollista ja näpertelin vähän uusiakin. Yhdistin kirppareilta löytyneisiin ja kavereilta saatuihin vanhoihin kirjoihin. Mitä kellastuneemmat sivut, sen ihanampia nämä ovat. Kun tässä hakee vähän nostalgista tunnelmaa.

 Kissankello on aika hankala tehdä, jotta siitä saisi riittävän pullean.
 Kirjojen ystävänä, tuli mieleen, että onko tämä nyt hyvä loppu kirjalle. Mutta jos se on jo kiertoon lähtenyt, niin en pidä tätä pahana, parempi kuin lehtikeräys.

 Juhannusruusuun löytyi täsmälleen oikeansävyistä paperia, mutta tämä kuvaaminen sisätiloissa ei ole miun juttu. Siksipä vähän pehmentelin näitä kuvia, ja tunnelmankin vuoksi.

 Näistä pienistä ruusuistahan tehtiin joku vuosi asetelmia saviruukkuihin, niitä oli eräänä jouluna monilla markkinapöydillä.

 Paperinaruissahan löytyy ihan uskomattoman kauniita, toisiinsa sointuvia sävyjä. Ja hyvin aidonnäköisiä juuri kukkiin.

 Puna-apila olisi saanut olla hieman pulleampaa, näyttääkseen malliltaan. Täytyy muistaa seuraavalla kerralla tehdessään.

Päivänkakkarasta en saanut millään kuvia onnistumaan, joten mennään nyt näillä, kuuluu muuten suosikkikukkiini.

Sellaista syysaskartelua.

Saippuakuplia

Innostuin viikonloppuna kuvaamaan saippuakuplia.
Siihenhän jäi samalla tavoin koukkuun kuin talvella jäätyvien kuplien kuvaamiseen, plussapuolena tässä se ettei sormia palellut. Kokeilkaapas joskus, jos ei satu olemaan järkevämpää tekemista :)

 Istuin laiturilla lähes puoleenyöhön. Tuuli tyyntyi ihan olemattomiin ja maisemaan tuli tosi kaunis, pehmeä sävy, eipä voisi rentouttavampaa näkyä olla.

 Kuplien pinnoilla oli ihan uskomatonta värien leikkiä ja kerta kerran jälkeen  ne sävyt toistuivat samaan tahtiin, siihen saakka kunnes kupla puhkesi.
Avaruushan tästä tulee väistämättä mieleen.

Eniten ihastutti, kun sain kuplan putoamaan ehjänä ja kauniina veden pinnalle. Toisinaan siihen tarttui ihan pieni tuulenvire, joka sai sen pomppimaan kevyesti, aivan pienin, sievin sykäyksin eteenpäin, jättäen hennon vanan jälkeensä. Se näky hipoi jo täydellisyyttä. Toisinaan pallot kulkivat jopa 30 metrin päässä olevan luodon kupeeseen, jonne sitten uupuivat kaislikkoon osuessaan.

 Koska kuvasin laiturilla, niin kupliinhan tallentui lähes aina myös kuvaaja.
Taustojen sävyt vaan vaihtelivat mitä upeimmissa väreissä. Kuvauksessa olisi hyvä olla kaveri, joka puhaltaisi pallot, silloin voisi pelkästään keskittyä kuvaamiseen ja olla heti valmiina kun kupla irtoaa.
Ja toinen minkä huomasin oli se, ettei pesuaine/vesiseosta saa liian tarmokkaasti sekoittaa, ettei siihen muodostu vaahtoa, se ei näytä kivalta kuvassa.

 Keskiyötä kohden roosan sävy maisemassa lisääntyi. Kuvasin samalla laskevaa aurinkoa ja tunsin olevani mahdottoman onnellinen.

 Myöhemmin illalla kalat alkoivat hyppiä ja monesti ne tavoittelivat liikkuvaa palloa. En saanut yhtään sellaista kuvaa, jossa näkyisi hyvin kalan hyppy.

Värien vaihtumisesta samaan tahtiin opin aavistamaan koska kupla puhkeaa. Siihen ympärille muodostui tosi kauniita renkaita.

Näitä olisin toivonut enemmin, tällaisia vähän epämuotoisia. Näyttävät siltä kuin jokin lasitaiteilija olisi ollut asialla, mukana suunnittelussa. Tai niinhän se taitaa kuitenkin olla, että luonto inspiroi mm. lasitaiteilijoita.

Blogitauko vielä jatkuu, mutta syksymmällä palaan ihan uudella innolla. Nyt olen ollut pelkästään tuolla Instagramin puolella, sen verran tulee kuitenkin kuvattua.
Mukavia kesäpäiviä teille kaikille!

Luminen vappu

Kävin eilen katsomassa miten kangasvuokot pärjäävät sen lumimyräkän keskellä. Pienimmät olivat aivan lumen peitossa.

                                                                   Hauskaa vappua!

Kirja ketunpesänä

Tällaiselta meillä on näyttänyt jo muutaman päivän, kuten varmasti aika monella muullakin paikkakunnalla. Sadekuuroja, pisaroilla tai hiutaleilla, tulee ja menee.

Kuva on otettu Suur-Saimaan rannalta, noilla isoilla selillä näyttää olevan vielä vähän jäätä. Kuvaushetkellä oli aika napakka tuuli, joka tarttui ajoittan jopa kameraan.

        Vesi on valtavan alhaalla. Näitä "riuttoja" ei juurikaan kesällä näy veden ollessa korkeammalla.

 Ketuista kun tykkään, niin tilasin tällaisen helpon lemmikin Ketunpäivät-blogista.
Ostin talvella kierrätyskeskuksesta vanhoja kirjoja. Sillä perusteella, että täytyy olla kauniit kannet. Sisällöstä tällaiseen tuunaustarkoitukseen ei ollut niin väliä.  Hinta kirjoilla oli niinkin huikea kuin 30snt kappale :)
Menin ihan kirjojen takia, siellä oli menossa viikko, jolloin kaikki tuotteet olivat 50% alennuksessa. Olishan siellä ollut muutakin, olin napakka, mitään muuta ei tarttunut mukaan.

 Kettu on ihan toiveitten mukainen, tykkään kovasti! Nakertelin sille tähän kirjan sisään ihan oman pesän. Päiväunet se voi nukkua tuossa kannen päällä.

Samassa paketissa ketun seurana tuli toinen töyhtötintti. Nyt niitä on sitten pariskunta. Ja heti paketista päästyään se yllätti pullauttamalla tuollaiset toiveet jälkikasvusta :)

Pitkän harkinnan jälkeen liityin Instagramiin, se vaikuttaa ihan mukavalta. näin parin päivän jälkeen. Vähän vaatii vielä kotiutumista ja opettelua. Jos haluatte kurkata, niin käyttäjänimi on vikkikuvailee, sama kuin blogin nimi, mutta yhteen kirjoitettuna.

Vanha aitta

Vanhat rakennukset ovat kiehtovia. Olen useammankin kerran ihastellut tämän vanhan aitan yksityiskohtia, kameran kanssa tai ilman.

                                                                  Sepän tekemiä avaimia.

                                                            Ajan rapistamia salvoksia.

                                                                     Hirsien päätyjä.

                    Ajatuksia herättäviä merkintöjä. Onko tässä laskettu aittaan vietyjä tuotteita?

                                                                     Valvovia silmiä :)

                                 Seinää upotettuja kookkaita tappeja. Tarkoitus jäänee epäselväksi!

                                                                "Soihtuja" hirsien päissä.

                                               Kotitekoisia, ihanan yksinkertaisia salpalukkoja.

                                                             Viehättäviä avaimenpesiä.


Näitä tänään ihastelin!

Täällä paistoi aurinko puoleen päivään saakka. Sen jälkeen alkoi lumisade,  isoja hiutaleita. Ja nyt sataa vettä, todella reippaasti, tuotahan vois melkein sanoa rankkasateeksi.
Vesi iskeytyy aika napakan tuulen voimalla vähän aikaa sitten pestyihin ikkunoihin, ei maha mittää :D

Keväisiä yhteenottoja kera katoavan kansanperinteen.

Näin keväällä sorsakoiraat näyttävät ottavan kovasti yhteen, vähän väliä syntyi jos jonkinasteisia kahakoita. Joukossa näytti olevan muutama aika voimakastahtoinen yksilö, jotka kävivät sumeilematta toisten kimppuun. Kaipa tällä toiminnalla on tärkeä merkityksensä lintumaailmassa.

 Tämä pari kiersi pientä ympyrää todella kauan. Ihmeesti niillä riitti voimaa. Olisi pitänyt olla kierroslukumittari, varmasti jonkin matkaa toistakymmentä kierrosta se olisi näyttänyt :)

 Aina ei oikein tiennyt, miten päin ne siinä pyörivät. Selkääkin taidettiin välillä uida.
Mietin vain, että miten tosissaan tuossa ollaan, ja onko tarkoitus vahingoittaa toista, vai kisailla vain voimienkoetus mielessään.

 Olimme viikonloppuna tarjoamassa koirakaverille metsäelämyksiä, eli poikkesimme tutuilta poluilta kauemmas metsään. Tämähän on beaglelle erityisen mieluista puuhaa, päästä haistelemaan oikein sydämensä kyllyydestä, pupujen, kettujen ja supien hajujälkiä ja keitä kaikkia siellä nyt liikkuukaan hajujälkiä jättämässä.
Kuinka ollakkaan törmäsimme tällaiseen pienyritykseen :) Onko yritys tehnyt konkurssin, vai mikä lie keskeyttänyt puuhat :)
Aika riskialtista touhua keskellä metsää, koska tuossa ollaan tulen kanssa tekemisissä. Muutaman kymmenen metrin päässä oli kyllä oja, ilmeisesti se asia oli otettu huomioon.
En ole koskaan maistanut pontikkaa, mutta tuskin sitä kannattaa harmitella :) Vai oletteko eri mieltä ;)

Ps: Koruarvonnan kaksi korua odottelee tuossa vielä lähettämisosoitteita, ilmoitelkaapas jos annatte niille uuden kodin.  Kaksi pussukkaa lähtee huomenna postiin.

Sieniä

Teki niin kovasti mieli kuvaamaan, enkä oikein keksinyt mitä näin sumuisena  päivänä kannattaisi kuvata, sateenkin uhka oli olemassa. Lintujen ruokintapaikka on tällaisena päivänä hyvin varjoinen, eikä Vuoksellekkaan kannata oikein lähteä.
En mennyt sitten merta edemmäksi kalaan, vaan ukin puutarhaan makrolla sieniä kuvaamaan :)

 Tämä sieni kasvaa lahoamassa olevan raidan rungolla, uskallan sanoa että kuuluu hytyköihin. Sain kerran kuvattua tämän lajin sienen ensimmäisen pakkasyön jälkeen.  Sen reunoilla oli jääkerros, aivan kuin timantteja rivissä. Ainoaksi kerraksi jäi, mutta jatkan toiveikkaasti joka ainoa syksy etsimistä.

 Kiersin tämänkin puun syksyllä ensimmäisten pakkasten tultua, mutten silloin huomannut näitä yksilöitä.

 Viime vuoden puolella laitoinkin tästä omenapuun rungolla olevasta "taideteoksesta" kuvan.
Hyvin se näytti vielä voivan, ylimmän hahmon "kasvot" ovat vain alkaneet vähän hilseilemään.
Senhän se pakkanen tahtoo tehdä :)

Sirpaleet tuottavat onnea

Näinhän sitä sanotaan. Heräsin yöllä melko kovaan kolahdukseen, arvasin heti mistä ääni kuului. Harmitti tosi paljon, taulun kehystämisestä ei ole kovin pitkää aikaa. Vaihdoin kuvan mukamas paremmin sopivaan paikkaan, mutta kiinnityskoukku petti. Ihmeellistä kyllä, kun siinä oli ollut suurinpiirtein samanpainoinen taulu ennenkin.
Onneksi lasi hajosi tuollaisiksi suikaleiksi, siivottavaa oli vähemmin.

Pidin tätä taulua koko ajan liian tummaksi kehystettynä. Kehykset, molemmat paspikset, kaikki liian tummaa. Miten se on niin vaikea sanoa kehystäjälle/ammattilaiselle,  joka on parhaansa tehnyt, ettei tämä näytä ollenkaan siltä mistä olin haaveillut. Kai kuvittelin hänet ajatustenlukijaksi. Nyt kun vien tämän korjattavaksi, esitänkin toivomuksia ääneen :)
Muistatteko nämä paperinuket? Niillä oli kaikilla nimet, tikkukirjaimilla taakse kirjoitettuna. Ja kyllä niillä leikittiin! Nyt kun mietin, miten niillä leikittiin, en muistakkaan. Vaatteita ainakin vaihdettiin tiheään tahtiin.

Sitten tuosta edellisestä postauksesta.
 Esineen nimi on pataluha, tietoa löytyy kun laittaa tämän nimen hakusanaksi, jopa pieni videoklippi.
Se on tavallaan pannunalunen, joka oli sopiva pyöreäpohjaisen tarjoilupadan alle. Materiaali on olkea, josta sidotaan ensin rengaskranssin tapainen kappale. Kranssi päällystetään olkinauhalla jota kieputetaan siinä  työn edistyessä. Lopputulos on todella napakka, taisi kestää muinoin äidiltä tyttärelle.

Sentäs jotakin...

Sentäs jotakin sain tänään kuvattua, kovin hiljaista on kuvausrintamalla ollut. Lintuja ei ilmeisesti tämän kosteuden takia ruokinnalla juurikaan näy. Saavat ilmeisesti ravintonsa metsästä. Ja lumikin se taas tuli ja lähti samantien. Moneskohan yritys onnistuu :)
Jotakin puuhaa tämä lomalainen kuitenkin ajan kuluksi aina keksii.
Tänään kaupasta lähtiessä huomasin nämä kuorma-autojen kyydissä olevat hienot autot. Kuskit olivat kai Lidl'n paistopisteellä ostoksilla, sain kuvata ihan rauhassa.

 Voi noita yksityiskohtia!

Packard on yhdysvaltalainen automerkki, ensimmäinen auto valmistui v.1899, toiminta loppui v.1958
Autot ovat edelleen keräilijöitten mielenkiinnon kohteena. Autoja myytiin tunnuslauseella:" Ask the Man who Owns One", "kysy häneltä, joka sellaisen omistaa".

 Autoja valmistettiin kaikkiaan 1,6 milj. kappaletta. Suomeen tuotiin noin 600 kappaletta 30 vuoden aikana, joista suurin osa 20- 30- luvulla.

Joku onnellinen keräilijä tuolla itänaapurissa taitaa näitä odotella.

 

Sitten kaunis maisemakuva.
Tämä tontti puhuttaa meilläpäin. Kaupunki teki vuonna 2012 esisopimuksen tontista. Silloin puhuttiin että kaikki olisi valmiina  v.2015 joulumarkkinoille. Päätöstä rakentamisen aloittamiseen on siirretty jonkun kerran.
Paljon on tehty asioita hankkeen eteen, voimalinjaa on siirretty, kiertoliittymät tehty ja  kunnallistekniikkakin taitaa olla lähes valmiina. Nyt tontilla on entisistä yrityksistä jäljellä yksi, joka sekin lähtee muutaman kuukauden sisällä. Valtava tontti odottaa päätöstä.

Talouselämä 5.12.2014: Ikea luopuu kokonaan Lappeenrannasta?
Tämä perustellaan sillä, että markkinointitilanne on vaikea. Asiasta päätetään ensi keväänä. Alkuperäisen suunnitelman mukaan Ikean lisäksi oli tarkoitus rakentaa myös Ikano.
Saa nähdä kyllähän työpaikkoja soisi syntyvän.

Ruokaa ihmisille :)

Kyllä meilläkin tehdään ruokaa, eikä vaan kaiket ajat juoksennella lintujen ja perhosten perässä :)
 Mies tekee 2-3 kertaa vuodessa kylmäsavulohta. Aikaahan se vie, tänäänkin koko prosessi kesti n.10h josta savustuksen osuus oli noin 8.5h. Savustus tapahtuu vanhasta jääkaapista tuunatussa "pöntössä".

Olin hammaslääkärissä kun muu perhe oli vienyt nämä kalanperkeet metsään, lintujen ruokintapaikalle.
 Nämä näyttivät jotenkin ihan hoopoilta tuossa oksalla, ihan kuin olisivat keskustelleet keskenään. Mietin kaksi kertaa laitanko tämän kuvan.
Luulen että moni ajattelee miten hyvän kalaliemen näistä olisi saanut. Syömme aika paljon kalaa, mutta kalakeitto ei ole ollut ihan listan kärkipäässä.
Luulen että nämä perkeet joutuvat sen ketun suuhun, joka tuolla oli jättänyt jälkensä ensilumeen, lumesta tosin ei ole nyt kuin muisto.  Eiväthän nämä mene hukkaan, vaan pääsevät mukaan luonnon kiertokulkuun.

Tässä valmis tulos! Nyt ne ovat jo tuolla pakastimessa sopivan kokoisina palasina odottamassa filerointia ja pääsyä joulupöytään. Ja myöhemmin esimerkiksi ihanaan pinaatti/riisivuokaan.

Savustusta odotellessa syntyi oraville ruokintapönttö. Ei tähän valmistamiseen ihan sitä kymmentä tuntia kulunut :) Löysin googlaamalla mallin, jota sovellettin sen mukaan mitä tarvikkeita kotoa löytyi.
Tämä on ihan raakalautaa ruuveilla yhteen liitettynä. Ostin pleksiä, 50cm x 50cm palasen, maksoi 2€ siitähän  saa useampaan automaattiinkin. Nahkaa ja niittejä löytyi kotoa kannen kiinnittämiseksi. Kansi on aika kevyt fanerinpalanen. Hintaahan tuolle ei tullut, mitäs sanoisi,  kolmea euroakaan.
Saa nähdä miten neuvokas orava on, osaako se tuon kannen avata.